Wikiversity

Qajar-dynastia (tai qadzar-dynastia) tarkoittaa Iranissa vuosina 1794–1925 hallinnutta šiialaista dynastiaa, jonka hallitsemaa aluetta on kutsuttu Qajar-valtioksi.^[1] Dynastian taustavoimana olivat kajarit, turkkilaissukuinen heimo, jonka jäsenet olivat yleensä paimentolaisia.

Vuonna 1779, kun Moḥammad Karim Khan Zand, Zand -dynastian viimeinen hallitsija oli kuollut, kajarien heimon päällikkö Agha Moḥammad Khan (vallassa 1779–1797) pyrki yhdistämään Iranin valtansa alle. Vuoteen 1794 mennessä hän oli vakiinnuttanut asemansa Georgiassa ja Kaukasuksella, ja vuonna 1796 hänet kruunattiin šaahiksi. ^[2]

Agha Moḥammad salamurhattiin vuonna 1797, minkä jälkeen valtaistuimelle nousi hänen serkkunsa Fatḥ Alī Šah (1797–1834). Tämä hävisi kaksi sotaa Venäjälle (1804–1813 ja 1826–1828) ja menetti sille Georgian, Armenian ja pohjoisen Azerbaidzanin.^[2]

Dynastiaan kuuluvia hallitsijoita olivat:

Dynastian viimeinen hallitsija Ahmad Shah Qajar, joka nousi valtaistuimelle, ei kyennyt pitämään valtakunnan ohjia käsissään. Ensimmäisessä maailmansodassa (1914–18) Iran joutui Venäjän, Britannian ja Osmanien valtakunnan miehittämäksi. Helmikuussa vuonna 1921 Reza Shah Pahlavi, (hallitsijana 1925–1941) kaappasi vallan itselleen. Ahmad Shah Qajar syrjäytettiin lopullisesti lokakuussa 1925, kun hän oli matkalla Euroopassa.^[2] Tämän jälkeen vallassa oli Pahlavien hallitsijasuku.

Qajar-valtio oli tyypillinen heimovaltio siinä, että sen byrokratia oli ohut instituutio, joka liittoutui paikallisten heimojen kanssa ja ohjasi niitä löyhästi edustajiensa välityksellä. Byrokratia keskittyi hovin ympärille. Väestöstä kolmannes tai jopa puolet oli paimentolaisia tai puolipaimentolaisia, jotka karjankasvatuksen ohella viljelivät myös maata. Maakuntien kuvernööreiksi nimettiin heimojohtajia, jotka lähettivät valtiolle tietyn osan kokoamistaan veroista.^[1]

• Luettelo Persian kuninkaista

• Axworthy, Michael: Iranin historia. Mielen valtakunta. Suomentanut Tapani Kilpeläinen. Into, 2013. ISBN 978-952-264-191-5