Wikiversity
Keisari Kanmu (myös muoto Kammu) (jap. 桓武天皇, Kanmu-tennō, 737−806)[1] oli Japanin 50. keisari. Hän nousi valtaistuimelle vuonna 781 poliittisesti kokeneena miehenä.
Vuonna 784 hän siirsi pääkaupungin pois Narasta ja rakennutti uuden pääkaupungin Nagaokaan, noin 30 km Narasta pohjoiseen. Vuonna 794 hän siirrätti pääkaupungin uudestaan muutaman kilometrin päähän nykyisen Kioton alueelle.[1]
Pääkaupungin siirtäminen kahdesti osoittaa Kanmun poliittisen voiman hallitsijana. Häntä on monesti kutsuttu vahvimmaksi japanilaisista itsevaltiaista. Kanmun luonteeseen sopi itsenäinen johtaminen, ja hän aloittikin vuodesta 781 vuoteen 850 kestäneen vahvistumisen kauden, jonka aikana keisarit siirsivät vallan munkeilta ja muulta ylimystöltä itselleen.[1] Muut vahvistumisen kauden hallitsijat olivat hänen poikansa Heizei (806–809), Saga (809–823) ja Junna (823–833).
Lähteet
- ↑ a b c Kaisu-Maija Nenonen, Ilkka Teerijoki: Historian suursanakirja, s. 888. WSOY, 1998. ISBN 951-0-22044-2
- A History of Japan Revised Edition by R.H.P. Mason & J.G. Caiger, ISBN 4-8053-0792-7
| ||||||||||||||
