Wikiversity

ITV (Independent Television) on brittiläinen mainosrahoitteinen televisioverkko, jonka Independent Television Authority (ITA) perusti tuomaan kilpailua BBC:lle vuonna 1955. Yhtiön pääkanava, ITV, on Britannian vanhin ja myös suosituin kaupallinen televisiokanava. Virallisissa toimilupa-asiakirjoissa kanavan nimi on Channel 3, mutta tämä johtuu siitä että paikalliset ITV-toimijat lähettävät yleensä kanavapaikalla 3. 1990-luvun puolivälissä Yorkshiren, Humberin, Cumbrian ja koillis-Englannin ITV-kanava tunnettiin jonkin aikaa nimellä Channel 3 North East, sillä Yorkshire Television halusi yhdentää pohjoisen Englannin ITV-brändit ostaessaan koillis-Englannin ITV-toimija Tyne Tees Televisionin.

ITV on useiden televisiokanavien verkko, joka muodostuu ITV1-kanavasta, joka on viidentoista itsenäisen alueellisen toimijan muodostama palvelu, sekä kolmesta valtakunnallisesta digitaalisesta kanavasta, joita johdetaan Lontoosta käsin. Viime vuosikymmenten aikana alueellisten toimijoiden omistussuhteet ovat muuttuneet niin, että itsenäisiä yhtiöitä on jäljellä enää kolme. ITV plc omistaa Englannin, Walesin, eteläisen Skotlannin ja Kanaalisaarten toimijat, STV plc omistaa keskisen ja pohjoisen Skotlannin toimijat ja UTV plc omistaa Pohjois-Irlannin toimiluvan. Vielä vuoteen 2011 saakka Kanaalisaarten toimiluvan omisti Yattendon Median tytäryhtiö CTV plc (Channel Television).

ITV-verkkoa ei tule sekoittaa pörssiyhtiö ITV plc:hen, joka itsessään on ITV-verkon osaomistaja ja joka syntyi kahden toimiluvanhaltijan, Granadan ja Carltonin, fuusioiduttua vuonna 2003. Nämä yhtiöt olivat toimiluvanhaltijoita Luoteis-Englannissa (Granadan pääkonttori sijaitsi Manchesterissa) ja Kaakkois-Englannissa (Carlton piti majaa Lontoossa), mutta ne olivat jo ehtineet ostaa Englannin, Walesin, eteläisen Skotlannin sekä Kanaalisaarten kaikki muut toimijat ja aloittaa keskinäisen kilpailun maksutelevisioalalla. ITV plc:n hallinnoimilla alueilla käytetään yksinomaan ITV1-brändiä, lukuun ottamatta Kanaalisaaria, missä kanavan nimi on vieläkin Channel Television, ja Walesia, missä paikallisen kanavan nimi on ITV1 Wales. Skotlannissa ja Pohjois-Irlannissa STV ja UTV käyttävät taas omia brändejään.

Independent Televisionin historia alkaa vuodesta 1954, jolloin Ison-Britannian televisiotoimintalaki (Television Act 1954) salli ensimmäisen kaupallisen televisioverkon perustamisen. Laki ei välttynyt kritiikiltä, sillä sekä House of Commonsissa että mediassa pelättiin, että ITV-verkko päätyy samaan tilanteeseen kuin Amerikan kaupalliset tv-verkot, joita monet kriitikot pitivät liian maallisina ja karkeina. Tämän kehityksen estämiseksi parlamentti päätti perustaa toimielimen Independent Television Authority (ITA). ITA sai laajat valtuudet kaupallisen television kehityksen ohjaamiseen, ja sen johtokunnan ensimmäinen linjaus (lähinnä amerikkalaistumisen välttämiseksi) oli, että mainokset piti erottaa ohjelmista selkeästi.

Uusi verkko sai nimen Independent Television (suom. 'itsenäinen televisio'), jotta se erottuisi Britannian lähetystoimintaa aiemmin yksinään hallinneesta BBC:stä. ITV muodostui useista yhtiöistä, jotka harjoittivat paikallistelevisiopalvelua omilla alueillaan ja tekivät myös ohjelmia valtakunnan verkkoon. Jokainen yhtiö oli vastuussa paikallisen asiasisällön (lähinnä uutislähetysten) tuottamisesta ja alueellisen mainostilan myynnistä, mikä varmisti, että toimijat joutuivat kilpailemaan toistensa kanssa ja ettei yksikään toimija saa haltuunsa monopolia. Valtakunnallisia uutisia ei tuottanut yksikään yksittäinen toimija, vaan tätä tarkoitusta varten perustettiin uutistoimisto ITN (Independent Television News). Jokaisella alueellisella toimijalla oli ruudussa yksilöllinen luonne, jotta yhtiöt erottuisivat toisistaan, sillä toimijoiden näkyvyysalueet ylettyivät yleensä pitkälle toisen toimijan alueelle.

Verkon virallisen perustamisen yhteydessä jaettiin ensimmäiset kuusi toimilupaa: Lontoon ja Kaakkois-Englannin, Midlandsin ja Pohjois-Englannin alueille jaettiin sekä arkipäivien että viikonloppujen toimiluvat. Siten niillä alueilla ohjelmaa lähettivät arkisin ja viikonloppuisin eri toimijat. Tässä vaiheessa toimilupansa saaneet yhtiöt muodostivat niin sanotun ”suuren nelikon” (The Big Four) – ne olivat Rediffusion (Lontoon arkipäivät), ATV (Midlandsin arkipäivät ja Lontoon viikonloput), Granada (pohjoisen arkipäivät) ja ABC (pohjoisen ja Midlandsin viikonloput). Suuren nelikon toimijat tuottivat suurimman osan valtakunnan verkon ohjelmista, ja ne myös tunnettiin yleisesti parhaiten.

Ensimmäisen ITV-toimijan, Rediffusion, ensimmäinen lähetys tapahtui syyskuun 22. päivän iltana 1955. BBC yritti pitää katsojat poissa uudesta verkosta lähettämällä samaan aikaan suositusta The Archers -sarjastaan jakson, jossa eräs sarjan päähahmoista kuoli. He onnistuivat suunnitelmassaan melko hyvin, sillä ITV:n sijasta BBC:n kanavalle käänsi vastaanottimensa noin 20 miljoonaa ihmistä^selvennä. Toisena lähetyksensä aloittanut toimija oli ATV, joka aloitti lähetykset 24. syyskuuta Lontoon viikonloppukanavana. Muut suuren nelikon yhtiöistä aloittivat lähetyksensä vuoden sisällä Rediffusionista. Seuraavien vuosien aikana ITA myönsi lisää lupia, minkä ansiosta ITV-verkko kattoi vuonna 1962 koko Britannian. Seuraavassa on luettelo ITV-toimijoista syyskuulta 1962, jolloin verkko oli valmis.

ITV:stä tuli Euroopan yleisradioliitto EBU:n jäsen vuonna 1959 yhdessä ITA:n kanssa.

Elokuussa 1963 ITA:n johtaja, lordi Charles Hill, määräsi kaikki ITV-toimijat ja niiden tuottamat palvelut arvioitavaksi Sir Harry Pilkingtonin tekemän raportin seurauksena. Kyseinen raportti kritisoi verkon toimintaa rajusti ja mahdollisti periaatteessa BBC Twon käynnistämisen. Hillin määräämä arviointikomitea kävi läpi kaikkien yhtiöiden taloudelliset tilanteet ja joko antoi niiden jatkaa toimintaansa, tai laittoi toimiluvan pakkohuutokaupan alaiseksi. Arviointiprosessi toistettiin useita kertoja ITV:n ensimmäisten vuosien aikana ja säännöllinen arviointi myös painosti toimijoita panostamaan ohjelmatarjonnan laatuun. Toisen ITV-kanavan mahdollinen aloitus otettiin myös huomioon uusien toimilupien asiakirjoissa, sillä konservatiivipuolue lupasi rahoittaa uuden kanavan aloituksen voittaessaan vuoden 1964 vaalit.

Yksikään yhtiö ei menettänyt toimilupiaan vuoden 1963 arvioinnissa ja kaikkia lupia jatkettiin vuoteen 1967 saakka, mutta suuria maantieteellisiä alueita hallinneet toimijat saivat kirjallisia huomautuksia paikallisen sisällön suurpiirteisyyden johdosta. Verkon ainoa muutos oli yhtenäisen Walesin ja länsi-Englannin toimilupa-alueen muodostaminen, joka johtui WWN Teledu Cymrun, Länsi- ja Pohjois-Walesin toimijan konkurssista. Tähän päivään mennessä se on ainoa ITV-toimija joka on hakeutunut konkurssiin. Uuden alueen otti vastuulleen Television Wales and West, jolla oli jo aiemmin hallussaan Etelä-Walesin ja Länsi-Englannin toimilupa.

Kokonaiskuvaa katsottaessa toimiluvanhaltijat käänsivät liikevaihtonsa voitolliseksi jo ensimmäisten toimintavuosiensa aikana; tämän johdosta Scottish Televisionin silloinen kanadalaissyntyinen johtaja, paroni Roy Thomson OBE, kutsuikin ITV-toimilupaa ”rahanpainamisluvaksi”.

ITA määräsi toisen arviointikierroksen vuonna 1967, tarkoituksena kartoittaa silloisten toimijoiden lähtöasetelmia seuraavan vuoden toimilupakierrokselle. Muita syitä arvioinnin tekemiselle olivat värilähetysvalmiuksien selvittäminen ja konservatiivien lupaus ITV2-kanavasta. Toimilupakierroksen alkaessa jotkin yhtiöt kiersivät ITA:n sääntöjä ja muun muassa kiersivät veroja asettamalla lupahakemuksia useille alueille tai täyttämällä tietyn alueen hakemuskiintiöt tekemällä useita hakemuksia samalle alueelle – tietenkin eri toiminimillä. Keinottelun takia ITA:n johto teki selväksi, että yhdenkään yhtiön toimilupa ei ollut varma ja että itse aluejakokin saattoi muuttua. Tämän vuoksi lehdistössä kiersi mitä villeimpiä huhuja toimijoiden muutoksista, joista suurin osa ei käynyt toteen.

Toimilupakierroksen aikana aluejako muuttui seuraavasti:

• Erilliset viikonlopputoimiluvat lakkautettiin Lontoota lukuun ottamatta
• Lontoon viikonlopputoimijan lähetykset alkoivat siitä lähtien perjantai-iltana entisen lauantaiaamun sijaan
• Pohjois-Englanti halkaistiin luoteis-Englannin ja Yorkshiren alueeksi

Toimijatkin muuttuivat tuolloin rajummin kuin koskaan aikaisemmin:

• Vastaluodun Yorkshiren alueen toimilupa myönnettiin Telefusion Yorkshire-yhtiölle, josta myöhemmin tuli Yorkshire Television
• ATV menetti Lontoon viikonloppulupansa Sir David Frostin johtamalle London Weekend Televisionille
• TWW menetti Walesin ja länsi-Englannin lupansa HTV:lle (Harlech)
• Granada sai luoteis-Englannin luvan kokonaan itselleen
• ATV sai Midlandsin luvan kokonaan itselleen
• Rediffusion ja ABC fuusioituivat ja muodostivat Thames Televisionin, joka sai Lontoon arkiluvan - Rediffusion vetäytyi kuitenkin yhtiöstä nopeasti
• Paroni Roy Thomsonin piti luopua osuudestaan Scottish Televisionissa, jotta se sai jatkaa toimintaansa

Lisäksi ITA muodosti Independent Television Publications -kustannusyhtiön, joka alkoi julkaisemaan ensimmäistä valtakunnallista television ohjelmatietolehteä, TV Timesia. Uusi lehti korvasi aiemmin julkaistut paikalliset ohjelmatietolehdet, Kanaalisaarten paikallislehteä lukuun ottamatta. Ennen kuin yllä mainitut muutokset tulivat voimaan, paroni Harold Wilson teki lordi Hillistä BBC:n hallintoneuvoston puheenjohtajan, jolloin ITA:n johtajaksi tuli lordi Aylestone. Hän uudelleenarvioi Hillin toimeenpanemat muutokset, mutta salli niiden toteuttamisen sellaisenaan.

Verkon muutokset aiheuttivat levottomuutta yhtiöiden työntekijöissä, vaikka kukaan ei menettänyt työtään (ITA:n erityisvaatimuksesta). Monet työntekijät joutuivat kuitenkin siirtymään paikkakunnalta toiselle tai pahimmassa tapauksessa maasta toiseen – esimerkkinä Lontoon Rediffusion, jonka työläiset siirtyivät suurimmaksi osaksi Cardiffiin HTV:n leipiin. Osa työntekijöistä sai pitää työnsä samalla paikkakunnalla – työnantajan kuitenkin vaihtuessa. Suurella osalla tästä työvoimasta ei ollut töitä mitä tehdä, vaikka heillä olikin työpaikka ja tämän seurauksena ammattiliitot alkoivat vaatimaan korvauksia. Johtokunta suostui tähän sanallisesti, mutta kirjallisia sopimuksia ei tehty eivätkä työntekijät lopulta saaneet korvauksiaan. Tämä johti laajamittaiseen lakkoiluun verkkomuutoksia edeltävillä viikoilla ja Britannian teknisten liiton lakko veti lopulta ITV:n pois kansan ruuduista elokuussa 1968.

Lähes kaikkien teknikkojen ollessa lakossa, johtoportaan piti saada hätälähetys pystyyn mahdollisimman nopeasti ja muutamien lakkorikkurien avulla valtakunnallinen Emergency National Service pääsi ilmoille ABC:n Teddingtonin studiolta Lontoossa. Syyskuun alussa lakko kuitenkin päättyi molempien osapuolten juhliessa voittoa ja kaikki palasivat takaisin töihinsä, mahdollistaen uusien toimijoiden varsinaisen aloituksen. Lakon muisto jäi kuitenkin elämään ja se toimi varoittavana esimerkkinä itse kullekin osapuolelle tulevien vuosikymmenten vastaavanlaisissa tilanteissa.

1960-luvun loppu toi tullessaan ensimmäiset värilähetykset ja 625-rivisen standardin. Osalla toimijoista oli jo valmiudet värilähetyksiin, mutta postilaitos vaati yhtiöitä odottamaan, kunnes 625-rivisestä järjestelmästä tuli alan standardi. Lopulta PAL-väritelevisio tuli ITV:n taajuuksille marraskuussa 1969 – kaksi vuotta BBC Twon jälkeen ja samaan aikaan BBC Onen kanssa. Värilähetykset eivät olleet kuitenkaan heti saatavilla koko valtakunnassa, sillä osalla toimijoista ei vielä ollut varaa ostaa uusia, kalliita lähetysjärjestelmiä. Lopulta väritelevisio tavoitti koko valtakunnan vuonna 1976, Kanaalisaarten ollessa viimeinen alue joka siirtyi värilliseksi. Tämän seurauksena 405-rivinen järjestelmä lakkautettiin asteittain seuraavien vuosien aikana.

Vuoden 1972 äänensiirtolain (Sound Broadcasting Act) perusteella ITA lakkasi olemasta ja sen tilalle perustettiin Independent Broadcasting Authority (IBA). Vastaperustetun viranomaisen vastuulla oli ITV:n ohella paikallisradioketju Independent Local Radion hallitseminen. Seuraava toimilupakierros olisi järjestetty vuonna 1974, mutta kalliiksi koituneen värisiirtymän takia uusien yhtiöiden olisi ollut lähes mahdotonta kilpailla toimiluvasta. Kierroksen peruuttaminen auttoi toimijoita säästämään huomattavasti rahaa, joilla katettiin pitkälti värisiirtymästä koituneet tappiot. Muutoksia kuitenkin tapahtui aluejaon saralla: maailman korkein televisiolähetin, koko Lincolnshirea palvellut Belmontin lähetin siirtyi Anglian peittoalueelta Yorkshireen ja County Durhamia sekä pohjoisinta Yorkshirea palvellut Bilsdalen lähetin Helmsleyssa siirtyi Yorkshirelta Tyne Teesin alueelle.

ITV:n teksti-tv-palvelun Oraclen julkiset lähetykset alkoivat vuosien testaamisen jälkeen vuonna 1978 – muutama vuosi BBC:n Ceefaxin jäljessä. Oracle tarjosi aluksi uutisia sekä ohjelmatietoja käyttäen hyväkseen televisiolähetyksen datavirran ylijäämäbittejä, mutta muutaman vuoden aggressiivisen kampanjoinnin jälkeen tarjonta laajeni urheiluun ja jopa vapaisiin työpaikkoihin. 1980-luvun alulle tultaessa teksti-tv oli jo vakio-ominaisuus uusissa televisiomalleissa.

Yksi suurimmista tapauksista tuon aikakauden televisiohistoriassa oli kymmenen viikkoa kestänyt työtaistelu vuonna 1979, joka lamautti koko verkon ja jätti ITV:n taajuudet tyhjiksi 2,5 kuukauden ajaksi. Ongelmat alkoivat Lontoossa, missä Thamesin teknikot kieltäytyivät ”liian alhaisesta” palkankorotuksesta. Johtoporras yritti saada hätälähetyksen pystyyn vuoden 1968 lakon tapaan, mutta tässä vaiheessa kaikki työntekijät – myös ammattiliittoihin kuulumattomat – menivät lakkoon. Kun Thamesin johto yritti uhkailun avulla saada työntekijöitä palaamaan töihin, televisioalan ACTT-ammattiliiton johto käski kaikkien muiden ITV-yhtiöiden työntekijät mukaan lakkoon osoittaakseen tukea Thamesin lakkoilijoille. Ainoa toimija joka jatkoi lähetyksiä oli Channel Television Kanaalisaarilla, sillä ammattiliitot tiedostivat että pienen yhtiön työntekijöiden lakkoilu voisi tuhota koko yhtiön.

Ensimmäisen kerran ruudut jäivät tyhjiksi elokuun 10. päivän aamuna. Lakko päättyi ITV:n johdon taipumiseen ja sen lopullinen hinta oli noin 100 miljoonaa puntaa. Ohjelmat jatkuivat jälleen 24. lokakuuta ja lakon päättyessä ITV:lle osoittautui vaikeaksi houkutella katsojat pois BBC:n kanavilta, sillä lakon aikana ei myöskään ollut mahdollista tuottaa uutta ohjelmistoa. Lähetysten jatkumista seuranneiden kahden viikon aikana toimijoilla oli kiire saada kasaan tuoretta ohjelmistoa ja näiden ohjelmien ilmestyttyä ruutuun katsojat alkoivat pikkuhiljaa kääntää takaisin kanavalle. Vuoden 1979 lakko oli viimeinen suuri televisioalan lakko ennen ammattiliittojen sananvallan heikkenemistä, vaikkakin pieniä kiistoja on tämänkin jälkeen syntynyt. Kyseinen lakko on tänäkin päivänä Britannian tv-historian pisin.

Vuoden 1980 lopussa IBA määräsi jälleen toimijat arvioitaviksi, tarkoituksenaan kartoittaa tammikuussa 1982 alkavan toimilupakauden tilannetta. Aluejako muuttui arvion seurauksena siten, että Midlandsin, Walesin ja länsi-Englannin sekä etelä-Englannin alueet jaettiin kahtia uutislähetysten paikallistamiseksi. Kahtia jaettuja alueita hallitsi yhä yksi ja sama toimija. Toimilupakierroksella päädyttiin seuraaviin muutoksiin:

• ATV sai alustavasti jatkaa kahtia jaetun Midlandsin alueen toimijana, mutta IBA antoi arviointikierroksensa seuraksena kirjallisen huomautuksen liian suurpiirteisestä paikallissisällöstä. Tämän seurauksena IBA käski ATV:n osakkeenomistajia vähentämään omistusosuuksiaan ja nimeämään yrityksen uudelleen: rakennemuutosten jälkeen yhtiöstä tuli Central Independent Television
• Southern menetti toimilupansa enemmän tarjonneelle Television South-yhtiölle (TVS)
• Westward menetti myös lupansa, jolloin TVS:n kanssa yhteisen omistuspohjan jakanut Television South West (TSW) sai luvan
• Uusi valtakunnallinen aamu-tv-toimilupa myönnettiin TV-am:lle
• Trident Televisionin piti myydä omistamansa Yorkshire ja Tyne Tees, jolloin niistä tuli jälleen itsenäisiä yhtiöitä
• Kentiä ja etelä-Essexia palvellut Bluebell Hillin lähetin siirtyi Thames/LWT:n alueelta TVS:lle

Tällä aikakaudella televisiokanavat laajensivat lähetysaikojaan niin, että päivälähetyksistä tuli osa vakituista ohjelmistoa. Edelläkävijöitä tässä olivat Yorkshire ja Tyne Tees, jotka aloittivat aamulähetyksensä Good Morning Calendarin ja Good Morning Northin vuonna 1977 – arkiaamuisin kello 8.30 lähetettyjen koelähetysten suosio todisti, että katsojat olivat kiinnostuneita tv-uutisista myös aamuisin. Kuuden vuoden päästä, 1. helmikuuta 1983, ensimmäinen valtakunnallinen aamu-tv-lähetys TV-am aloitti lähetyksensä, jota lähetettiin viikon jokaisena päivänä kello 6.00–9.25 välisenä aikana. Lähetyksen piti alun perin kestää tarkalleen puoli kymmeneen, mutta paikallistoimijoiden teknikoilla ei tuolloin olisi ollut aikaa siirtää lähetystä ongelmitta Lontoosta omalle alueelleen. Nykypäivänä siirtymä sujuu silmänräpäyksessä, mutta lähetysaika ei silti ole muuttunut. BBC aloitti kilpailevan Breakfast Time-ohjelmansa samoihin aikoihin, joka oli formaatiltaan kevyempi. Breakfast Timen suosio pakottikin TV-am:n siirtymään pois vakavasta uutispitoisesta formaatistaan.

2. marraskuuta 1982 Britannian televisio koki suuren muutoksen, kun toinen mainosrahoitteinen kanava, Channel 4, perustettiin. Rahoituspohjanaan se käytti ITV:tä ensimmäisen vuosikymmenen ajan, jolloin ITV-toimijat vastasivat C4:n mainostilan myymisestä. Channel 4 ja ITV mainostivat toistensa ohjelmia laajasti vuoteen 1993 saakka, jolloin C4:n johto koki päässeensä tarpeeksi vakaalle pohjalle ja molemmat osapuolet purkivat yhteistyösopimuksen.

Päiväohjelmisto kasvoi entisestään vuonna 1987, kun ITV:n koulu-tv-ohjelmisto siirtyi Channel 4:lle. Tämä vapautti paljon tilaa ITV:n aamupäivästä sekä alkuiltapäivästä. Vapautunutta ohjelma-aikaa käytettiin tavallaan TV-am:n jatkeena ja verkossa alettiinkin lähettämään Granadan tuottamaa kevytmielistä This Morning-ajankohtaisohjelmaa. Samoihin aikoihin myöhäisiltojen ohjelmistoa alkoivat laajentaa ensin suuret toimijat, mutta vuoden 1988 lopussa pienemmätkin lähettivät jo ympärivuorokautista ohjelmavirtaa.

Vuoden 1990 lähetystoimintalaki (Broadcasting Act) höllensi ITV:n valvontaa ja IBA:n tilalle perustettiin ITC, joka ei valvonut toimijoita niin kovaotteisesti kuin edeltäjänsä. Tämä mahdollisti toimijoiden ostamisen yhtiöille, joilla oli jo olemassa oleva ITV-toimilupa ja muutti toimilupien pakkohuutokaupan sääntöjä niin, että eniten tarjonnut sai luvan itselleen. Tätä kritisoitiin rankalla kädellä, sillä ohjelmien laadusta ei ollut enää mitään takeita ja ohjelmien taso vaihteli entistä rajummin toimijoiden välillä. Lisäksi toimijoiden maksamien lupamaksujen suuruuteen vaikuttivat nyt alueiden koon lisäksi kilpailun määrä: esimerkiksi Midlandsin alueella toiminut Central maksoi luvastaan vain 2 000 puntaa vuodessa kilpailun puutteen takia, kun Yorkshire Television maksoi siitä noin samankokoisella alueellaan 37,7 miljoonaa puntaa koska kilpailu toimiluvasta oli siellä kovaa.

Vuoden 1993 muutosten seurauksena ITV-yhtiöt alkoivat ostamaan toisiaan säästääkseen rahaa. Kymmenen vuoden päästä vuonna 2003 viidestätoista toimijasta oli jäljellä enää viisi, joista suurimmat – Granada ja Carlton – omistivat Englannin, Walesin ja Skotlannin vastaisen rajan kaikki toimiluvat. Samana vuonna ne yhdistyivät muodostaakseen ITV plc’n ja tämän jälkeen ainoa muutos on ollut Channel Televisionin sulauttaminen osaksi ITV:tä vuonna 2011.

• Bad Girls
• The Benny Hill Show
• Britain’s Got Talent
• Coronation Street
• Doc Martin
• Downton Abbey
• Emmerdale
• Haluatko miljonääriksi?
• Hercule Poirot
• Kyläsairaala
• Mr. Bean
• Myrskylinnut
• Pop Idol
• Rimakauhua ja rakkautta
• Sydämen asialla
• Teen Titans
• Wycliffe
• The X Factor
• uutisohjelma: ITV News at Ten

• itv.com

FTSE 100 3i Admiral Group Airtel Africa Anglo American Antofagasta Ashtead Group Associated British Foods Astra Zeneca Auto Traders Group Aviva B&M European Value Retail BAE Systems Barclays Barratt Developments Beazley Berkeley Group BP British American Tobacco BT Group Bunzl Burberry Group CNA Centrica Coca-Cola HBC Compass Group ConvaTec Group Croda International DCC Dechra Pharmaceuticals Diageo Diploma plc Endeavour Mining Entain Experian F&C Investment Trust Flutter Entertainment Frasers Group Fresnillo Glencore GSK Haleon Halma Hikma Pharmaceuticals Howdens Joinery HSBC IMI Imperial Brands Group Informa InterContinental Hotels Group Intermediate Capital Group Intertek International Consolidated Airlines Group JD Sports Fashion Kingfisher Land Securities Group Legal & General Lloyds TSB London Stock Exchange Group M&G Marks & Spencer Melrose Industries Mondi National Grid NatWest Group Next Ocado Pearson Pershing Square Phoenix Group Prudential Reckitt Benckiser RELX Rentokil Initial Right Move Rio Tinto Group Rolls-Royce RS Group Sage Group J Sainsbury Schroders Scottish Mortgage Investment Trust Segro Severn Trent Shell Smith & Nephew Smith Smiths Group Smurfit Kappa Group Spirax-Sarco Engineering SSE St. James's Place Standard Chartered Taylor Wimpey Tesco Unilever Unite Group United Utilities Vodafone Weir Group Whitbread WPP Päivitetty: 4. tammikuuta 2024

Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:ITV