Wikiversity

Bulletin Board System, suomeksi puhekielessä useimmiten purkki, on lankapuhelinverkkoon liitetty tietokone, jonka erityinen ohjelmisto vastaanottaa datapuheluita käyttäjien eli asiakkaiden tietokoneilta. Purkeissa oli yleensä erilaisia keskustelualueita ja tiedostoalueita ja ne toimivat tiedon ja ajatusten vaihtopaikkoina ja ajanvietteenä Internetin tavoin.

Yleisin purkkityyppi oli tietokoneharrastajan korvauksetta ylläpitämä ja yksi- tai kaksilinjainen. Suurimmat ja siten myös tunnetuimmat olivat usein yritysten ylläpitämiä ja käsittivät kymmeniä tai jopa satoja puhelinlinjoja tietokoneineen ja lähiverkkoineen. Laite- ja ohjelmistovalmistajat saattoivat tarjota esimerkiksi tuotetukea tai päivityksiä purkkiensa kautta.

"Purkkeja" käytettiin myös pankkimaailmassa. Asiakas pystyi ottamaan modeemiyhteyden purkkiin, maksamaan laskujaan ja tulostamaan matriisikirjoittimella omia tilitietojaan. Esimerkiksi Suomen Yhdyspankilla (SYP) oli oma purkki 1980-luvulla.

Purkkien kulta-aika oli kotitietokoneiden yleistymisestä 1980-luvun lopusta Internetin yleistymiseen 1990-luvun puolivälissä. Purkkien ympärillä toimi oma kulttuurinsa, johon liittyi sosiaalisia yhteisöjä. Edullisten laajakaistayhteyksien tuloa markkinoille 2000-luvun vaihteessa pidetään usein lopullisena kuoliniskuna purkkikulttuurille. Internet tarjoaa laajat mahdollisuudet bulletin boardien tarjoamiin palveluihin kuten tiedostojen latausmahdollisuuksiin, keskustelufoorumeihin, tiedotteisiin ja chätteihin.

Purkkiin otettiin yhteys yleensä modeemilla tai ISDN-sovittimella (tosin ISDN-yhteys oli vain harvoilla sen kalleuden ja huonon saatavuuden takia), merkkipohjaista pääte- eli terminaaliohjelmaa käyttäen. Purkkien käyttöliittymät perustuivat yleensä valikoihin, joista kulloinkin haluttu toiminto valittiin näppäilemällä toimintoa vastaava numero tai kirjain, joskin edistyneemmät käyttäjät saattoivat myös kytkeä valikot pois päältä ja käyttää komentoriviä. Purkin ulkoisesta olemuksesta tehtiin usein merkkipohjaisuuden puitteissa mahdollisimman näyttävä värikkään ANSI- ja ASCII-grafiikan avulla.

Purkkiin soitettaessa tuli yleensä ensimmäisenä vastaan kirjautumisruutu. Jos käyttäjää ei ollut olemassa, käyttäjän täytyi rekisteröidä itsensä kyseiseen purkkiin. Maailmalla oli tapana käyttää handlea eli nimimerkkiä, mutta Suomessa oli yleinen vaatimus käyttää omaa nimeä. Jotkin purkit päästivät käyttäjän heti sisään rekisteröitymisen jälkeen. Toisissa purkeissa uusilta käyttäjiltä kysyttiin yksityiskohtaisia tietoja, ja perusoikeudet purkin käyttöön sai vasta, kun SysOp oli tarkastanut tiedot.

Vaikka useimmat ei-kaupalliset purkit olivatkin avoimia kaikille soittajille, oli joillakin purkeilla tapana rajata käyttäjäkunnasta pois ne, jotka eivät olleet riittävän vihkiytyneitä purkin erikoistumisalaan. Etenkin piraatti- ja demoskene-purkeissa käyttöoikeuksien saaminen vaati usein vastaamista kyselyyn, jossa piti muun muassa määritellä termejä ja selvittää taustaansa purkin edustamassa alakulttuurissa.^lähde? Usein käyttäjäkunnan laajenemista rajoitettiin myös tunnussanalla, joka uuden käyttäjän piti ottaa selville puhelinnumeron lisäksi.

Useimmissa purkeissa sisäänkirjautumista seurasi vaihteleva määrä erilaisia ilmoitusruutuja, kuten ylläpitäjien tiedotukset sekä listat edellisistä soittajista ja uusista viesteistä. Monesti näiden joukossa oli myös niin sanottu oneliner-ruutu, johon käyttäjät saattoivat sisään tullessaan lisätä omia yksirivisiä viestejään. Alkuruudut läpi käytyään käyttäjä pääsi purkin päävalikkoon.

Jotta purkin ylläpitäjä sai purkkiinsa uusia käyttäjiä kiinnostavia uusia tiedostoja, oli toisissa purkeissa käytössä file-ratio eli imurointisuhde. Esimerkiksi suhde 1:5 tarkoitti sitä, että kun käyttäjä tuo purkkiin 1 kilotavun tiedoston, hän pystyi lataamaan eli "imuroimaan" itselleen purkista 5 kilotavua tiedostoja.

Purkin samanaikaisten käyttäjien määrää rajoitti yleensä puhelinlinjojen määrä: yksilinjaisessa purkissa pystyi olemaan sisällä SysOpin lisäksi vain yksi käyttäjä. Tämän takia purkeissa oli käyttäjille usein päivittäinen aikaraja, joka oli Suomessa tyypillisesti 45—90 minuuttia. Päivittäisen aikarajan lisäksi joissakin purkeissa oli viikoittainen käyttöaika. Purkkien käyttö keskittyi iltoihin ja viikonloppuihin, jolloin puhelinlaskut olivat halvempia (pääkaupunkiseudulla ilta- ja viikonloppupuhelut olivat jonkin aikaa jopa kertaveloitettuja). Yhteydet ulkomaisiin purkkeihin olivat harvojen tapa kalliiden ulkomaanpuheluiden vuoksi.

Tyypillinen modeemin yhteysnopeus oli purkkien kultakauden alkupuolella 300, 1200 tai 2400 bittiä sekunnissa. Näillä nopeuksilla satakilotavuisenkin tiedoston siirtäminen kesti pitkään, mahdollisesti ylittäen käyttäjän oikeuden varata linja, joten tiedostojen vaihtelu oli monilla käyttäjillä teknisistä syistä toisarvoinen asia. 1990-luvulla yleisiksi nopeuksiksi vakiintuivat 14 400 ja 28 800 bittiä sekunnissa, jotka ovat nekin erittäin hitaita nykyiseen Internetissä tapahtuvaan tiedonsiirtoon verrattuna.

Julkiset purkit ilmoittivat puhelinnumeronsa ja aukioloaikansa purkkilistoille, joita pidettiin yllä harrastajien voimin. Purkkilistoja julkaistiin myös tietokonelehdissä. Kulta-aikaan purkkeja oli Helsingin seudulla (silloisella 90-alueella) toista sataa.

Lähes kaikki purkit ovat lopettaneet toimintansa, mutta muutamia on vieläkin toiminnassa. Näihin voi yleensä ottaa yhteyden modeemilla tai Internetin kautta telnet- tai ssh-ohjelmalla.

Purkkeihin otettiin yhteys käyttäjän koneen terminaaliohjelmalla. Se soitti modeemin kautta puhelinnumeroon, johon oli kytketty bulletin board -järjestelmä. Yksityisten henkilöiden ylläpitämissä purkeissa oli tavallisesti vain yksi soittolinja. Ja sekin usein käytössä vain ilta- ja yöaikaan kun samaa puhelinlinjaa käytettiin päiväsaikaan tavallisiin äänipuheluihin.

Koska purkeissa oli rajallinen määrä soittolinjoja, yhden käyttäjän linja-aika oli rajoitettu. Näin muutkin halukkaat pääsivät käymään purkissa linjojen vapauduttua. Suositut purkit olivat hyvin usein varattuja. Siksi käyttäjän terminaaliohjelman soittotoiminnossa oli tavallisesti automatiikka uudelleensoittoon joko haluttu määrä soittoja tai niin kauan kunnes purkin linja vapautui ja yhteys onnistui. Terminaaliohjelmissa oli yleisesti soittolista, jota ohjelma kävi läpi kokeillen jokaista numeroa.

Aikaraja oli monesti riippuvainen kellonajasta. Suosittuun soittoaikaan klo 20 - 23 linja-aikaa sai vähemmän kuin aamuyöllä.

Purkissaoloaikaa oli rajoitettu myös käyttäjäkohtaisesti vuorokausikohtaisesti tai viikkokohtaisesti.

Yleinen rutiini yhteyden avauduttua oli kirjautua sisään, katsoa uudet tiedostot ja lukea keskustelualueilta uudet viestit. Monesti purkin ylläpitäjä halusi hyötyä kävijästä. Järjestelmät toimivat usein siten, että kun toi itse tiedostoja, sai purkista ladata itselle uusia tiedostoja. Latauksia sai tehdä suhdeluvun eli ration mukaisesti. Esimerkiksi tuomalla 1 kB tiedostoja sai ladata vastaavasti 5 kB tiedostoja (ratio 1:5).

Alkuaikoina viestit oli luettava ja kirjoitettava puhelun aikana. Tämä tuli kalliiksi, jos kirjoittaja halusi pohtia rauhassa kirjoittamaansa tekstiä tai jos asioiden tueksi piti hakea faktatietoa esimerkiksi tietosanakirjasta. Kalleutta lisäsi huomattavasti puhelinlinjojen kalliit kaukopuhelumaksut. 1990-luvulla yleistyi tapa imuroida kaikki viestit kerralla, lukea ne vasta kun yhteys oli poikki, kirjoittaa uudet viestit ja jättää ne seuraavan yhteyden aikana. Lukemiseen ja kirjoittamiseen käytettiin niin sanottuja etälukuohjelmia (offline-ohjelmia), joiden käyttämistä viestipakettiformaateista ehkä yleisin oli nimeltään QWK.

Useimmissa purkeissa oli tiedosto- ja viestialueiden lisäksi myös erilaisia pelejä. Suosituimmat pelit olivat useamman pelaajan vuoroittain pelattavia strategiapelejä. Oli myös uhkapelejä, joissa pelattiin linjallaoloajalla.

Joissakin purkeissa oli saatavana tiedostoja CD-levyltä. Käyttäjä pystyi jopa pyytämään SysOpilta haluamaansa CD-ROM -levyä asemaan, jotta hän pystyi lataamaan halutun tiedoston.

Joissakin purkeissa oli chättejä. Ne olivat suosittuja. Ylläpitäjän kannalta huonoja, sillä ne kuluttivat runsaasti soittolinjojen yhteysaikaa.

Purkkeja voidaan pitää yhtenä nykyisten Internet-yhteisöjen esikuvista, esimerkiksi purkkien viestialueilla keskustelu muistutti teknisessä mielessä nykyisiä WWW-keskustelufoorumeita, ja isommissa purkeissa onnistui Internetin chattien tapaan reaaliaikainen keskustelu. Monet purkit erikoistuivat tietyntyyppisistä aiheista kiinnostuneiden käyttäjien kokoontumispaikoiksi: vaikka useimmat aiheet sivusivatkin tietotekniikkaa, oli Suomessa muun muassa useita eri harrastuksiin, taiteenaloihin ja jopa uskontoon ja okkultismiin keskittyneitä purkkeja. Etenkin pitkäikäisempien purkkien käyttäjäkunnat muodostivat usein tiiviitä sisäpiirejä.

Purkkien kulta-aikakautena ne eivät olleet tunnettuja yleisesti yhteiskunnassa. Lainsäädäntö ei ohjannut erityisesti purkkikulttuuria ollenkaan. Vallalla olivat yhteiset kirjoittamattomat säännöt. Esimerkiksi tekijänoikeudet ja ihmisoikeudet eivät aina toteutuneet siinä muodossa kuin ne tunnetaan 2000-luvulla Internetin kehittymisen jälkeen.

• Pooki MBBS - Suomen ensimmäinen^lähde? kouluboxi. Toimi Seminaarin yläasteella Raahessa 16.2.1990 - 16.2.1998.
• AppleGarden - Suomen Macintosh-käyttäjien yhdistyksen fiMUG ry:n purkki.^[1]
• BCG-Box 4 (BBBS) - BBBS-ohjelmiston kotipurkki.
• Clinet - Alun perin nimellä City Lines pyörinyt Unix-purkki. Sittemmin muuttui Internet-yhteydentarjoajaksi.
• Cloudcity (PCBoard) - Orange WHQ -demoskene-ryhmän 09-alueella toiminut demoskeneen ja module-musiikkiin keskittynyt purkki joka pyöri 1992–5/2000.
• Deaf Leopard - Etelä-Pohjanmaan, eli 06-alueen suurin ja aktiivisin purkki. Jari Saarenmäen ylläpitämä.
• FinBox BBS (PCBoard) - Ari Sovijärven ylläpitämä purkki. Lakkautettiin 13. helmikuuta 2002.
• Forgotten Realms BBS (PCBoard) - Edelleen toiminnassa vuonna 2015
• MBnet (PCBoard) - Maailman suurin^lähde? purkki. Lakkautettiin vuonna 2002.
• Metropoli BBS - Suomen suurin yksityinen BBS. Lakkautettiin vuonna 1999.^[2]
• Mikrofan - Pirkanmaan mikrotietokonekerhon boksi. Toiminta lopettiin vuonna 1998.
• M.I.T.S., Microdata Oy:n - myöhemmin Internet-yhteydentarjoaja Megabaud.^[3]
• Neuvosto-Savo BBS - Pohjois-Savon maineikkaimpia ja suosituimpia purkkeja.
• Atari ST -harrastajien Noitarumpu BBS oli ensimmäinen Lapissa toiminut purkki (1986–1988). Noitarumpu oli todennäköisesti maailman pohjoisin 24h BBS tuolloin.
• PCUF - Pc-käyttäjät ry:n 1980-luvulla perustama purkki, joka on edelleen toiminnassa.
• Pelit-BBS (MBBS 1993–1995, PCBoard 1995–) - Pelit-lehden omistama purkki. Lakkautettiin vuodenvaihteessa 1999–2000.^[4]
• Starport (PCBoard) - Future Crew:n WHQ joka oli 1991–1993 eräs suomalaisen ja ulkomaalaisen demoskenen tärkeimmistä paikoista.
• SUOKUG - Nimellisesti Suomen Kaypro Users Groupin purkki, jota pyöritti Jussi Pulkkinen. Perustettu syksyllä 1984. Pyöri TBBS-purkkiohjelmistolla.^[5]
• VAXI, A-lehdet Oy:n maksullinen, monilinjainen ja nimensä mukaisesti VAX/VMS-pohjainen BBS, joka korvasi lyhyen aikaa toimineen "Honey"-purkin (toimi Honeywellin tietokoneessa). VAXIn myöhempi ja viimeiseksi jäänyt versio oli nimeltään Purkki.
• Oulubox, Oulun yliopistossa harrastevoimin ylläpidetty monilinjainen ja aktiivinen bbs, johon oli myöhemmin lisätty USENET ja IRC -palvelut. Oulubox auttoi jonkin verran IRC:n nopeassa leviämisessä.
• Ostigurth (BBBS) - Roolipeliaiheinen purkki Lappeenrannasta. Lakkautettiin vuonna 1996.^[6]

• Ami-Express
• AXsh
• BBBS
• Concord
• FirstClass
• PCBoard
• QuickBBS
• RCOM, jonka myöhemmät versiot tunnettiin nimellä Intro.
• MBBS
• HectoBBS
• SuperBBS
• TechnoBBS
• VBoard
• Waffle

• Pääte-emulaattori
• SysOp
• Demoskene
• Modeemi
• QWK
• FIDOnet
• Usenet eli nyyssit

• Heikkilä, Ville-Matias 2013: Internetit ennen Internetiä – modeemipurkkien nousu ja tuho. Skrolli – tasavallan tietokonelehti
• Kärpijoki, Lauri: Aktiivinen Suomen (24h-)purkkiscenen kannatuslista. Xob.kapsi.fi. 15.11.2005. Arkistoitu 22.8.2013.
• Hirvonen, Mikko: BBS-harrastus Suomessa 1993–1999 : havaintoja toiminnanpiirteistä ja muutoksista. Tekniikan Waiheita, 2007, nro 2, s. 58–62. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
• Tampereen BBS-historiaa 1988-1996 Saunalahti.fi. Arkistoitu 10.9.2013.