Statistical Genetics Wiki

Perhesurma on henkirikos, jossa henkilö surmaa oman perheenjäsenensä, osan perhettä tai koko perheen. Usein tekijä riistää lopuksi hengen myös itseltään.

Suomen sisäministeriön selvityksen mukaan Suomessa tehtiin vuosina 2003–2012 seitsemän perhesurmaa, joista kolme vuonna 2011. Perhesurmaksi määriteltiin tapaukset, joissa vanhempi surmasi yhden tai useamman lapsensa sekä avo- tai aviopuolison. Yhteensä perhesurmissa kuoli 19 henkilöä.^[1]

Vuosina 2003–2011 perhesurmat olivat yhtä lukuun ottamatta miesten tekemiä.^[2] Keskeisiä tekijöitä perhesurmien taustalla olivat taloudelliset vaikeudet, parisuhteen ongelmat sekä eroaikeet. Monet perhesurmien tekijöistä kärsivät mielenterveysongelmista kuten masennuksesta, psykoosista tai henkisestä väsymyksestä, ja puolet oli käyttänyt mielenterveyspalveluja surmaa edeltäneen vuoden aikana.^[3]

Anne Kaupin tutkimuksen mukaan vuosina 1994–2007 perhesurmat olivat yli puolessa tapauksista naisten tekemiä. Perhesurman tehnyt nainen kärsi usein psykoosi- ja masennussairauksista ja näkivät lastensakin olevan liian heikkoja tai kärsiviä jäämään elämään. Joskus naisilla oli taustalla parisuhde- tai perheväkivaltaongelmia. Perheensä surmannut isä oli usein ”hauras ihminen”, joka oli altis persoonallisuushäiriöille ja masennukselle. Usein taustalla oli traumaattisia väkivaltakokemuksia ja alkoholismia, ja noin 70 prosentilla perhesurman tehneistä diagnosoitiin persoonallisuushäiriö.^[4]

• Ronald DeFeo, Jr. oli tappanut koko perheensä vuonna 1974, muttei tehnyt itsemurhaa.
• Tutkijoiden epäilyksien mukaan näytöspainija Chris Benoit surmasi perheensä ja itsensä.^[5]
• Ranskalainen Jean-Claude Romand surmasi perheensä ja yritti itsemurhaa siinä onnistumatta. Tapahtumaan perustuu Nicole Carcian elokuva Valhe (ransk. L'Adversaire) vuodelta 2002.
• Suomessa sattuneeseen tapaukseen, jossa surmaaja ei tehnyt itsemurhaa, perustuu suomalainen elokuva Kaivo vuodelta 1992.
• Nepalin kruununprinssi Dipendra surmasi koko kuningasperheen ja lopuksi itsensä 1. kesäkuuta 2001

• Ala-Lipasti, Raija & Bauters, Anneli (toim.): Kunniaväkivalta. Helsinki: Vihreä Sivistysliitto, 2009. ISBN 978-952-5078-32-9 (suomeksi)
• Nikunen, Minna: Surman jälkeen itsemurha: kulttuuriset luokitukset rikosuutisissa. (väitöskirja) Tampere: Tampereen yliopisto, 2005. ISBN 951-44-6257-2 (suomeksi)
• Piispa, Minna, Taskinen, Jukka & Ewalds, Helena: Selvitys perhe- ja lapsensurmien taustoista vuosilta 2003-2012 : selvitys. (Laatinut sisäasiainministeriön asettama työryhmä) Helsinki: Sisäasiainministeriö, 2012. ISBN 978-952-491-779-7 Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 31.7.2013). (suomeksi)

• Tutkijat: Medialla voi olla vaikutusta perhesurmiin Keskisuomalainen. 11. tammikuuta 2012. Arkistoitu 20.1.2012. Viitattu 13.1.2012.
• Ylen Elävä arkisto: Perhesurmat paljastavat kotien kulissit