Statistical Genetics Wiki

Kanervakasvit
Kanerva (Calluna vulgaris)
Tieteellinen luokittelu
Domeeni:	Aitotumaiset Eucarya
Kunta:	Kasvit Plantae
Kladi:	Putkilokasvit Tracheophyta
Kladi:	Siemenkasvit Spermatophyta
Kladi:	Koppisiemeniset Magnoliophytina
Kladi:	Aitokaksisirkkaiset
Kladi:	Asteridit
Lahko:	Ericales
Heimo:	Kanervakasvit Ericaceae Juss.
Synonyymit
Andromedaceae Döll Arbutaceae Bromhead Arctostaphylaceae J.Agardh Azaleaceae Vest Diplarchaceae Klotzsch Empetraceae Hooker & Lindley Epacridaceae R.Br., nom. cons. Hypopityaceae Klotzsch Ledaceae J.F.Gmelin Menziesiaceae Klotzsch Monotropaceae Nuttall, nom. cons. Oxycoccaceae A.Kerner Prionotaceae Hutchinson Pyrolaceae Lindley, nom. cons. Rhododendraceae Juss. Rhodoraceae Ventenat Salaxidaceae J.Agardh Stypheliaceae Horaninow Vacciniaceae Perleb, nom. cons.
Katso myös
Kanervakasvit Wikispeciesissä   Kanervakasvit Commonsissa
Infobox OKNimi-testi OK

Kanervakasvit (Ericaceae) on Ericales-lahkoon kuuluva kasviheimo, jonka lajit ovat lähinnä pienehköjä puuvartisia kasveja, usein varpuja, kuten puolukka ja kanerva. Heimo on laajalle levinnyt, ja sen lajeja tavataan kaikilla mantereilla Etelämannerta lukuun ottamatta. Useilla lajeilla on syötävät marjat; monia lajeja kasvatetaan koristekasveina.^[1]

Angiosperm Phylogeny Group päätyi geenitutkimusten perusteella liittämään aiemmin erilliseksi luokitellut heimot Empetraceae (variksenmarjakasvit), Epacridaceae, Monotropaceae (mäntykukkakasvit), Prionotaceae ja Pyrolaceae (talvikkikasvit) kanervakasveihin.^[2]

Kanervakasvit ovat monivuotisia, usein puuvartisia kasveja. Useimmat lajit ovat matalia varpuja tai pieniä pensaita, mutta heimoon kuuluu myös joitakin köynnöksiä ja puita. Heimoon kuuluu joitakin päällyskasveja. Kanervakasvit ovat yleensä ainavihantia. Eräät lajit ovat lehtivihreättömiä loiskasveja. Lehdet ovat usein hammaslaitaisia, kierteisesti tai vastakkaisesti asettuneita. Kukinnot ovat rakenteeltaan terttumaisia. Kukissa on yleensä viisi, joskus neljä terä- ja verholehteä. Teriö on osittain tai lähes kokonaan yhteenkasvanut ja muodoltaan kellomainen. Hedelmä on yleensä kota tai marja, joillakin lajeilla luumarja.^[1][3]

Kanervakasvit jaetaan yhdeksään alaheimoon:^[4]

Alaheimossa on vain kellopensaiden (Enkianthus) 16-lajinen suku, joka on kotoisin Etelä-Kiinasta ja Japanista. Niiden lehdet ovat valekiehkuroissa, kukat riippuvia ja heteenponnet sarvellisia.

Alaheimon neljässä suvussa on 40 lajia, joista 35 kuuluu terttutalvikkien (Pyrola) sukuun. Kasvit ovat monivuotisia juurakollisia ruohoja, joista jotkut ovat sienijuuren varassa eläviä marraskasveja, joiden lehdet ovat surkastuneet suomuiksi. Lehdet sijaitsevat valekiehkuroissa, kukinto on terttu, kukka eriteräinen ja mesiäisetön, heteenponnet lisäkkeettömiä, istukat turvonneita laitaistukoita ja alkio lyhyt ja tuskin erilaistunut. Alaheimo kasvaa enimmäkseen pohjoisessa lauhkeassa vyöhykkeessä (myös Suomessa), lisäksi arktisilla alueilla ja Pohjois-Sumatralla.

Alaheimon lajit ovat monivuotisia, lehtivihreättömiä, sienijuuren varassa tai loisina eläviä ruohoja, joiden lehdet ovat ruodittomia ja suomumaisia. Kukinto on terttu. Kukat ovat 3–8-lukuisia, verhiö toisinaan melko kookas ja teriö eri- tai yhdislehtinen tai joskus puuttuu. Heteenponnet avautuvat tavallisesti raoilla ja ovat tavallisesti lisäkkeettömiä. Joskus hedelmä on marjamainen; siemenet toisinaan siivellisiä; alkio vähäpätöinen ja erilaistumaton.

Alaheimossa on kymmenen sukua ja 15 lajia, jotka kasvavat pohjoisella pallonpuoliskolla, pääasiassa lauhkeilla alueilla, myös Suomessa (kangasmäntykukka). Useimmat alaheimon suvut ovat yksilajisia. Suomeksi on nimetty aavepiiput (Monotropa, sisältää mahdollisesti mäntykukat Hypopitys) ja ruukkuterttu (Pterospora andromedea).

Alaheimoon kuuluu noin 80 lajia ja yhdestä kuuteen sukua. Suurin osa lajeista on sianpuolukoita (Arctostaphylos), joita 60 lajia. Alaheimo kasvaa pohjoisella lauhkealla vyöhykkeellä, erityisesti Pohjois-Amerikan lounaisosissa ja Välimeren alueella. Kasvien teriö on ruukkumainen, ponnet lisäkkeellisiä ja hedelmä marja tai luumarja.

Alaheimon muodostaa yksi ainoa suku, liekovarpiot (Cassiope), jossa on 12 lajia sirkumboreaalisesti levinneinä. Niiden silmut ovat suomuttomia, kukat sijaitsevat yksittäin lehtihangoissa ja ovat riippuvia ja ponnet ovat lisäkkeellisiä.

Kasveihin kuuluu myös epifyyttejä eli päällyskasveja. Lehdet voivat olla järjestyneet myös kierteisesti. Kukat ovat riippuvia tai pystyjä, joskus vastakohtaisia. Ponnet ovat tavallisesti lisäkkeettömiä. Kota on liiteluomainen.

Alaheimo käsittää 19 sukua ja 1790 lajia, joita on runsaiten Etelä-Afrikassa ja Kaakkois-Aasiassa saaristoineen. Alaheimo on yleinen myös pohjoisella pallonpuoliskolla ja Etelä-Amerikan länsi- ja eteläosissa. Runsaslajisin suku on alppiruusut (Rhododendron, 850 lajia), johon sisällytetään myös ennen omina sukuinaan pidetyt suvut Azalea (atsaleat), Ledum (suopursut), Menziesia (tiukupensaat) ja Tsusiophyllum. Kellokanervien (Erica) suvussa on ainakin 765 lajia.

Alaheimon ainoa suku sammalvarpiot (Harrimanella) käsittää kaksi hajanaisesti sirkumboreaalisesti levinnyttä lajia, joiden lehdet ovat neulasmaisia ja ehytlaitaisia, kukat yksittäin lehtihangoissa ja riippuvia sekä ponnet kannuksellisia.

Kasvien lehdet ovat kuivuuteen sopeutuneita (kseromorfisia) ja teräväkärkisiä. Kukinto on joko lehtihankainen, tavallisesti tähkä, tai kukat sijaitsevat yksittäin lehtihangoissa. Kukat ovat usein riippuvia, ja niissä on viisi hedettä; heteenponnet ovat yksiteekaisia, avautuvat raoilla ja ovat lisäkkeettömiä. Teriö on jäljellä hedelmässä.

Alaheimossa on 35 sukua ja 545 lajia pääasiassa eteläisellä pallonpuoliskolla, erityisesti Australaasiassa ja Chilessä. Tribuksia ovat Prionoteae (kaksi yksilajista sukua Chilessä ja Tasmaniassa), Archerieae (yksi nelilajinen suku Australiassa, Tasmaniassa ja Uudessa-Seelannissa), Oligarrheneae (kolme sukua ja viisi lajia Australiassa), Cosmelieae (kolme sukua ja 27 lajia Lounais- ja Itä-Australiassa sekä Tasmaniassa, mm. Andersonia), Richeeae (kaksi sukua ja 68 lajia Australiassa, Uudessa-Kaledoniassa ja Uudessa-Seelannissa, mm. Dracophyllum), Epacrideae (viisi sukua, 55 lajia Itä-Australiassa ja Tasmaniassa, mm. Epacris) ja Styphelieae (noin 19 sukua Australiasta Kaakkois-Aasiaan ja Havaijille ulottuvalla alueella, mm. Leucopogon).

Noin 20% lajeista on epifyyttejä. Kärkisilmu kuolee ja kasvu jatkuu hankasilmuista. Lehdet ovat ehyitä ja tavallisesti sulkasuonisia; niissä on toisinaan rauhasia. Kukinto on tavallisesti lehtihankainen ja kukat riippuvia. Kukkaperä on usein nivelikäs ja siinä on esilehtiä. Heteenponsissa on lisäkkeitä tai ne puuttuvat. Sikiäin on tavallisesti kehänpäällinen, luotti tylppä. Hedelmä on tavallisesti kota, mutta myös marja.

Alaheimo kasvaa pohjoisella pallonpuoliskolla, Malaijien saaristossa, Keski- ja Etelä-Amerikan vuoristoissa, Australian Queenslandissa ja jokunen laji Afrikassa. Suurimmat suvut ovat puolukat (Vaccinium, 450 lajia), Agapetes (noin 400 lajia), salalit (Gaultheria, 240 lajia), Cavendishia (155 lajia), Dimorphanthera (noin 85 lajia), Psammisia (60 lajia), Thibaudia (60 lajia), Macleania (55 lajia) ja kruunumustikat (Gaylussacia, 50 lajia).

Kanervakasveihin kuuluvat seuraavat suvut:^[5][6][7]

Seuraavat suomeksi nimetyt suvut luokitellaan nykyisin muiden sukujen synonyymeiksi:^[5]

• tähkäkanerva (Bruckenthalia) → kellokanervat
• sammalvarpiot (Harrimanella) → liekovarpiot
• mäntykukat (Hypopitys) → aavepiiput
• pursut eli suopursut (Ledum) → alppiruusut
• sieliköt (Loiseleuria) → kalmiat
• tiukupensaat (Menziesia) → alppiruusut
• marjakanervat (Pernettya) → salalit

• 
  Agarista populifolia -kiiltokanerva.
• 
  Suokukka (Andromeda polifolia).
• 
  Kalifornianmansikkapuu (Arbutus menziesii).
• 
  Sianpuolukka (Arctostaphylos uva-ursi).
• 
  Tähkäkellokanerva eli tähkäkanerva (Erica spiculifolia, syn. Bruckenthalia spiculifolia).
• 
  Cassiope mertensiana -liekovarpio.
• 
  Vaivero (Chamaedaphne calyculata).
• 
  Sarjatalvikki (Chimaphila umbellata).
• 
  Harakanmarja (Corema album).
• 
  Irlanninnummikanerva (Daboecia cantabrica).
• 
  Variksenmarja eli mustavariksenmarja (Empetrum nigrum).
• 
  Kellopensas (Enkianthus campanulatus).
• 
  Nummikellokanerva (Erica tetralix).
• 
  Isosalali (Gaultheria shallon).
• 
  Gaylussacia incana -kruunumustikka.
• 
  Sielikkö (Kalmia procumbens).
• 
  Leucothoe axillaris -vititerttu.
• 
  Menziesia ferruginea -tiukupensas.
• 
  Tähtitalvikki (Moneses uniflora).
• 
  Kangasmäntykukka (Monotropa hypopitys tai Hypopitys monotropa).
• 
  Nuokkutalvikki (Orthilia secunda).
• 
  Muikopuu (Oxydendrum arboreum).
• 
  Eräs nukkekanervalajike (× Phylliopsis 'Sugar Plum').
• 
  Kellokurjenkanerva (Phyllodoce empetriformis).
• 
  Japaninkellovaivero (Pieris japonica).
• 
  Pyrola picta -terttutalvikki.
• 
  Kaskadienatsalea (Rhododendron albiflorum).
• 
  Mustikka eli kangasmustikka (Vaccinium myrtillus).

• Stevens, P. F. (2001 onwards). Angiosperm Phylogeny Website. Version 12, July 2012 [and more or less continuously updated since]. http://www.mobot.org/MOBOT/research/APweb/. (englanniksi)

• Den virtuella floran: Ljungväxter (ruotsiksi)