Tämä artikkeli käsittelee vedenpinnan nousua. Muita merkityksiä on täsmennyssivulla.
Tulvaa Puolassa vuonna 2010.

Tulva tarkoittaa vesistön vedenpinnan noususta, meren pinnan noususta tai hulevesien kertymisestä aiheutuvaa maan tilapäistä peittymistä vedellä.[1] Tulva-alueen laajuus ja tulvan vaikutukset riippuvat muun muassa maaston muodoista, vuotuisesta vesitilanteesta ja alueen maankäytöstä.

Tulvat ovat historian aikana aiheuttaneet enemmän vahinkoa ja surmanneet enemmän ihmisiä kuin mikään muu luonnonkatastrofi.[2]

Tulvatyypit

Hurrikaani Wilman nostattaman myrskyvuoksen aiheuttamaa tulvaa Key Westissä Floridassa Yhdysvalloissa vuonna 2005.

Tulvat voidaan jakaa yleisesti vesistötulviin, merivesitulviin ja hulevesitulviin.[1]

Vesistötulvat kehittyvät Suomessa yleensä pitkään jatkuneiden sateiden tai lumen sulamisen seurauksena. Yleisimpiä näistä ovat joilla ja järvillä esiintyvät lumen sulamisesta johtuvat kevättulvat. Runsaat sateet aiheuttavat vesistötulvia muinakin vuodenaikoina. Myös jääpadot ja hyydepadot voivat aiheuttaa joessa paikallisesti voimakkaan vedenpinnan nousun. Omaksi vesistötulvatyypikseen voidaan lisäksi nostaa suurten järvien tulviminen, joka on seurausta useista peräkkäisistä runsassateisista vuosista.

Maailmalla vesistötulvia aiheuttavat lisäksi esimerkiksi tulivuorenpurkaukset, jotka sulattavat nopeasti lunta. Tropiikissa sadekautena jokien reunamaat joutuvat monesti joka vuosi tulvan alle, minkä seurauksena maa-alueet ovat muuttuneet tulvatasangoiksi. Tulvat aiheuttavat myös usein maanvyörymiä. Hetkellisiä tulvajärviä voi myös aiheutua jokien suiden salpautuessa esimerkiksi runsaan kasvuston vuoksi. Etenkin Amazonilla koetaan usein tulvajärviä, jotka muuttavat alueen ekosysteemiä kausittain.

Usein tulvivia jokia ovat esimerkiksi Mississippi Pohjois-Amerikassa sekä Keltainenjoki ja moni muu Aasian joista. Tulvivista joista kärsivät Aasian valtioista eniten Kiina, Bangladesh, Vietnam ja Korea. Alavassa Bangladeshissa monsuunisateet tekevät tulvista erityisen vakavia.[3]

Tulvia tapahtuu usein alavilla merenrannikoilla, missä on myös paljon asutusta, ja nousuveden aikaan vesi voi nousta kaduille asti. Yksittäinenkin tulva voi huuhtoa hiekkaisen rannan mereen. Tulvalle herkkiä rannikoita on esimerkiksi Yhdysvaltain itä- ja etelärannikolla sekä Alankomaissa ja Belgiassa.[3]

Merenranta-alueilla myrskyt voivat yhdessä muiden vedenkorkeutta nostavien tekijöiden kanssa aiheuttaa merivesitulvia. Tuulen ohella tärkeimmät merenpinnan nousuun vaikuttavat tekijät Itämerellä ovat ilmanpaine, virtaus Tanskan salmien läpi sekä talvella merijään kattavuus. Tulvia voi aiheuttaa myös maanjäristysten tuottama tsunami.

Hulevesitulvalla tarkoitetaan maan pinnalle kerääntyvän sade- tai sulamisveden aiheuttamaa tulvaa lähinnä rakennetuilla alueilla.[1] Hulevesitulvista on käytetty myös nimitystä taajama-, rankkasade- tai äkkitulva. Rankkasateiden aiheuttamat hulevesitulvat ovat nopeasti alkavia, lyhytkestoisia ja melko paikallisia keskittyen taajamiin. Tiheästi rakennetulla kaupunkimaisella alueella poikkeuksellisen voimakas sade voi aiheuttaa tulvimista sekä puroissa ja ojissa että kaduilla sadevesiviemäreiden kapasiteetin ylittyessä. Ilmatieteen laitos antaa rankkasadevaroituksen, kun sademäärä on vähintään 20 millimetriä tunnissa tai vähintään 50 millimetriä vuorokaudessa.

Toistumisaika ja todennäköisyys

Toistumisajalla ja todennäköisyydellä kuvataan tulvan harvinaisuutta. Molemmat termit ovat yleisesti käytössä. Niiden lisäksi tulvan harvinaisuutta voidaan kuvata sanallisesti. Toistumisaika tarkoittaa sellaisen ajanjakson pituutta, joka keskimäärin kuluu, ennen kuin tietyn suuruinen tai sitä suurempi tulva esiintyy. Todellisuudessa tulvat eivät esiinny säännöllisesti tiettyjen vuosijaksojen välein, vaan välillä on kuivempia jaksoja ja välillä taas tulvia esiintyy useammin. Esimerkiksi kahdensadanviidenkymmenen vuoden toistuvuusajalla kuvattu tulva (1/250a) tarkoittaa, että tulva koetaan todennäköisesti neljä kertaa tuhannen vuoden aikana. Vuotuinen todennäköisyys tämän suuruisen tulvan esiintymiselle on 0,4 prosenttia. Sadan vuoden aikana tämän suuruinen tulva koetaan jo 33 prosentin todennäköisyydellä. 250 vuoden aikana tämän suuruinen tulva esiintyy 63 prosentin todennäköisyydellä.

Tietyn toistuvuuden tulvaa vastaava virtaama ja vedenkorkeus voidaan määrittää joko tilastollisin menetelmin tai vesistömalleja käyttäen. Vesistömallit kuvaavat vesistön hydrologista kiertoa ja veden kulkeutumista vesistössä. Tulvat ja niiden muutokset arvioidaan yhdistämällä malleissa tietyllä todennäköisyydellä esiintyvät sääolosuhteet pahimmalla mahdollisella tavalla.[1]

Tulvien toistuvuuden arviointi sisältää paljon esimerkiksi mallinnuksesta ja havaintojakson pituudesta johtuvia epävarmuuksia, joten toistumisaikoihin ja todennäköisyyksiin tulee suhtautua suuntaa antavina arvioina eikä täsmällisinä lukuarvoina.[1] Vesistömallien avulla voidaan ottaa huomioon myös ilmastonmuutoksen ennustetut vaikutukset tulevaisuudessa.

Vahingot

Sateen aiheuttama äkillinen tulva Toowoombassa Queenslandissa Australiassa tammikuussa 2011.

Tulvista on monenlaista vahinkoa ihmiselle, ja tulvavahinkojen korjaaminen voi tulla hyvin kalliiksi. Tulvaveteen voi ensinnäkin hukkua. Tulva voi vahingoittaa katuja, taloja ja muita rakenteita. Tulvavesi voi peittää maan mutaan ja irtotavaraan, jonka raivaaminen kestää pitkään. Tulva saattaa pyyhkäistä mukaansa siltoja ja taloja ja tehdä ihmiset kodittomiksi. Katkaistessaan tiet tulva voi eristää ihmisiä ja kokonaisia yhteisöjä pitkiksi ajoiksi. Kulkutaudit, kuten kolera, lavantauti ja punatauti, leviävät tulvavedessä helposti. Vahingoittaessaan vesiputkia tulva voi aiheuttaa puutetta juomavedestä.[4]

Historian tuhoisimpia tulvia kuolonuhreissa laskettuna:[5]

  • Kiinan tulvat 1931. Jangtse ja Huaijoki tulvivat rankkojen lumi- ja vesisateiden jälkeen kesällä 1931. Hukkuneita oli 150 000, minkä lisäksi tulvan aiheuttama puute, nälänhätä ja kolera surmasivat ehkä jopa neljä miljoonaa.
  • Keltaisenjoen tulva 1887. Yli 900 000 kuoli Keltaisenjoen tulviessa, ja arviolta kaksi miljoonaa kuoli lisäksi tulvan aiheuttamaan puutteeseen.
  • Keltaisenjoen tulva 1938. Kiinan armeija avasi Keltaisenjoen tulvapadot sodan aikana estääkseen japanilaisten etenemisen. Arviolta jopa 900 000 kuoli.
  • Banqiaon padon murtuminen 1975. Taifuunin murtaman padon aiheuttamassa tulvassa hukkui noin 85 000–240 000 ihmistä.
  • Jangtsen tulva 1935. Tulvapatojen murruttua yli 140 000 kuoli välittömästi ja vielä enemmän myöhemmin nälkään.
  • Pyhän Felixin tulva 1530. Zeelandissa Hollannissa tapahtuneessa tulvassa kuoli noin 100 000.

Euroopassa tulvien uhriluvut ovat laskeneet voimakkaasti vuodesta 1870 vuoteen 2016, vaikka maanosan väkiluku on yli kaksinkertaistunut.[6]

Torjunta

Tulvien aiheuttamia haitallisia vaikutuksia ei voida koskaan täysin estää, eikä se olisi taloudellisessa mielessä edes kannattavaa. Tulvavahinkoja voidaan kuitenkin pienentää erilaisin tulvariskien hallinnan toimenpitein.

Tulvia voidaan ehkäistä muun muassa rakentamalla patoja ja pengertämällä rantoja. Tilapäinen tulva-alue on alue, jolle tulviva vesi voidaan päästää, jotta suuremmilta vahingoilta vältyttäisiin. Jääpatoja on pyritty räjäyttämään tai kaivamaan auki erilaisin konein.

Katso myös

Lähteet

Viitteet

  1. ↑ a b c d e ymparisto.fi/tulvat ymparisto.fi. Viitattu 20.12.2018.
  2. ↑ Allaby 2003, ix.
  3. ↑ a b Allaby 2003, s. 3–7.
  4. ↑ Allaby 2003, s. 125–131.
  5. ↑ Dayva Segal: The 6 Deadliest Floods of All Time, and When They Happened 24.8.2023. AZ Animals. Viitattu 27.12.2023.
  6. ↑ Dominik Paprotny ym.: Trends in flood losses in Europe over the past 150 years 29.5.2018. Nature Communications. Viitattu 27.12.2023.

Aiheesta muualla

Ilmastonmuutos ja ilmaston lämpeneminen
Syyt
Vaikutukset
Tiede
Keskustelu ja politiikka
source: https://fi.wikipedia.org/wiki/Tulva