LIMSwiki

Somalimaan tasavalta Jamhuuriyadda Soomaaliland (som.) جمهورية صوماللاند (arab.)
lippu vaakuna
Valtiomuoto	tasavalta
Presidentti	Muse Bihi Abdi
Varapresidentti	Abdirahman Abdilaahi Ismail
Pääkaupunki	Hargeisa (noin 1 200 000 as., 2019)[1]
Pinta-ala
– yhteensä	137 600 km² (sijalla ?)
Väkiluku (2020[2][3])	noin 4,2 milj. (sijalla ?)
Viralliset kielet	somali ja arabia
Valuutta	Somalimaan šillinki (SLSH)
BKT (2020)
– yhteensä	2,927 mrd. USD (2020)
– per asukas	697 USD
Aikavyöhyke	UTC+3
Itsenäisyys – Julistettu	18. toukokuuta 1991
Lyhenne
Kansainvälinen suuntanumero	+252
Tunnuslause	Ei ole muuta jumalaa kuin Jumala ja Muhammad on hänen lähettiläänsä arab. لا إله إلا الله محمد رسول الله‎
Kansallislaulu	”Samo ku waar”
[3]
Infobox OKVirheellinen NIMI-arvo

Somalimaan tasavalta on itsenäiseksi tasavallaksi julistautunut hallinnollinen alue Somaliassa Afrikassa.^[4] Mikään maa ei ole tunnustanut Somalimaata virallisesti. Se irrottautui Somaliasta vuonna 1991, mutta kansainvälisesti sitä pidetään edelleen osana Somaliaa. Somalimaa käsittää entisen brittiläisen Somalimaan alueen, sen asukasluku on arviolta 4,2 miljoonaa (2020)^[3] ja maan pääkaupunki on Hargeisa (noin 1,2 mil. asukasta, 2019)^[1]. Somalimaa on demokraattinen tasavalta ja maassa vallitsee monipuoluejärjestelmä. Maan talouden tärkeimpiä osa-alueita on Somalimaahan ulkomailta tehdyt rahalähetykset ja karjatalous. Vuonna 2019 Somalimaan bruttokansantuote henkilöä kohden oli 697 USD^[3]. Nykyisin Somalimaa on itsehallinnollinen alue.^[5]

Nykyinen Somalimaa saattaa olla osa aluetta, jonka muinaiset egyptiläiset tunsivat nimellä Punt. Arabien vaikutus alkoi levitä alueelle 600-luvulla. Eurooppalaiset valtiot alkoivat tunkeutua Afrikkaan 1800-luvulla. Somalimaan alueesta tuli Yhdistyneen kuningaskunnan protektoraatti 1880-lukuun mennessä ja alue sijaitsi brittien tärkeää Adenin tukikohtaa vastapäätä. Muualla ranskalaiset ottivat haltuunsa nykyisen Djiboutin ja Italia nykyisen Somalian eteläosat. Vuosisadan lopulla Mohammad Abdille Hassan aloitti niin sanotun Dervišši-sodan brittejä vastaan ja piti hallussaan alueita sisämaassa aina kuolemaansa saakka vuonna 1920.^[6] Nykyisen Somalimaan edeltäjä brittiläinen Somalimaa sai itsehallinnon 26. kesäkuuta 1960 ja joka liittyi Italian Somalian kanssa muodostaen Somalian tasavallan 1. heinäkuuta samana vuonna.^[7]

Pääartikkeli: Somalian sisällissota

Somalian presidentti Siad Barre ja Etiopian Mengistu Haile Mariam allekirjoittivat Ogadenin sodan jälkeisen rauhansopimuksen huhtikuussa 1988. Rauhansopimuksen perusteella Siad lakkautti tukensa Länsi-Somalian vapautusrintamalle ja Etiopia vastaavasti Somalian kansalliselle liikkeelle ja Somalian pelastuksen demokraattiselle rintamalle.^[8] Siadin hallintoa vastustaneen Somalian kansallisen liikkeen kannatuksen valtaosa oli peräisin Keski- ja Pohjois-Somalian Isaaq-klaaneilta. Se oli sodan aikana tehnyt hyökkäyksiä tukikohdistaan Etiopiasta Somaliaan, joihin Somalian keskushallinto oli vastannut raa'asti Pohjois-Somalian väestön keskuudessa.^[9] Pelko rauhansopimuksen seurauksisista sai Somalian kansallisen rintaman tekemään hyökkäyksen Pohjois-Somalian sotilaskohteisiin, mistä käynnistyi täysimittainen sota hallituksen ja Isaaq-klaanin välillä vuosina 1988–1991. Sota oli verinen ja ainakin puoli miljoonaa pakolaista siirtyi Etiopian ja Djiboutin puolelle.^[8]

Siad pyrki asemansa turvatakseen lietsomaan klaanisotaa. Pohjoisen Isaaq-klaaniin kuulumattomat klaanit, kuten Esa- ja Gadabursi-klaanit aseistettiin, minkä lisäksi hallituksen puolella taisteli Ogadenin pakolaisia. Sota kääntyi kuitenkin lopulta hallitusta vastaan. Etelässä oli vuonna 1989 perustettu hallituksen vastainen Somalian isänmaallinen liike, johon kuului esimerkiksi Yleinen somalikongressi. Siad Barre joutui pakenemaan pääkaupunki Mogadishusta 26. tammikuuta 1991 ja saman vuoden aikana Somalian kansallinen liike oli nujertanut Siadille uskolliset joukot pohjoisessa. Samalla kun tilanne etelässä luisui edelleen Siadin kukistaneiden ryhmittymien keskenäiseksi sodaksi, pohjoisessa saavutettiin toukokuussa 1991 rauha Isaaq-klaanin ja ei-isaaqilaisten klaanien välillä. Etelässä perustettu Ali Mahdin johtama väliaikaishallitus yritti taivutella Somalian kansallista liikettä hyväksymään kansallisen hallituksen muodostaminen, mutta pohjoisessa yleinen mielipide oli kääntynyt jyrkästi Siadin ajan vääryyksiin yhdistettyä etelää vastaan. Somalian kansallinen liike ilmoittikin 18. toukokuuta 1991 Somalimaan tasavallan itsenäistyvän Somaliasta entisen brittiläisen Somalimaan rajojen mukaisesti.^[10]

Eteläinen Somalia jakaantui eri klaanien ja sotaherrojen hallitsemiin alueisiin ja kaoottinen tilanne johti tuhoisaan nälänhätään. Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvosto päätti sarjasta rauhanturva- ja nälkäapuoperaatioita, joista ensimmäinen oli Yhdistyneiden kansakuntien Somalian operaatio eli UNOSOM. Sen tehtäväksi annettiin valvoa YK:n toukokuussa 1992 välittämää tulitaukoa ja kun sillä ei ollut tähän tarpeeksi voimaa, joulukuussa Somaliaan saapuivat amerikkalaisvetoiset UNITAF-joukot.^[11] YK keskittyi aseistariisumiskampanjoihin Mogadishussa ja UNISOM oli sitoutunut ajatukseen yhtenäisestä Somaliasta. Somalimaa ei näin saanut toiminnalleen YK:n tukea. Joka tapauksessa tammikuussa 1993 Boramassa aloitettiin kansallisen sovittelun konferenssi. Borosamassa saatiin aikaan Somalian kansallisen liikkeen alkuperäiseen ohjelmaan perustuva rauhansopimus, sekä alun perin kahden vuoden ajaksi voimassa olevaksi ajateltu väliaikainen perustuslaki. Uuden hallituksen johtoon valittiin Muhammad Haji Ibrahim Egal. Kompromissina klaanien ja nykyaikaisen hallinnon välillä perustettiin kaksikamarinen lainsäädäntäelin, jonka ylähuone koostui klaanivanhimmista ja alahuone äänestetyistä edustajista. Tarmokkaan aseistariisuntaohjelman kautta saatiin perustettua uudelleen myös hallinto. Kehitysministeriö perustettiin yhteistoimintaan ulkomaalaisten järjestöjen kanssa ja Somalimaan keskuspankki alkoi valvoa Somalimaan uutta valuuttaa, Somalimaan šillinkiä. Tärkeimpiin kaupunkeihin, kuten Hargeisaan, Buraoon ja Boramaan perustettiin etnisten armeijan upseerien johtamat ammattimaiset poliisivoimat. Vienti ja talous elpyivät Saudi-Arabian kumottua karjan tuontikiellon Somalimaasta, minkä lisäksi Berberan satama pystyi kilpailemaan Djiboutin sataman kanssa.^[12]

Alun kehityksen jälkeen koettiin takaisku vuosien 1994 ja 1995 vaihteessa, jolloin Isaaq-liiton sisällä puhkesi klaanien välisiä yhteenottoja koskien Hargeisan laajenevan kansallisen lentokentän tulojen jakoa. Osapuolten välille saatiin kuitenkin rauha vuoden 1996 alkupuolen rauhankomiteassa Etiopiassa. Egalin virkakautta pidennettiin ensin 18 kuukaudella ja vuonna 1997 hänet valittiin uudelleen viisivuotiskaudelle.^[12] Vuonna 1997 otettiin käyttöön Somalimaan perustuslaki, jota tuki vuonna 2001 järjestetyssä kansanäänestyksessä 97 % äänestäjistä.^[13] Somalimaan huomattavimpana siviilijohtajana pidetty Egal kuoli vuonna 2002, mutta maa vältti poliittisen kriisin.^[12] Vuonna 2016 Somalimaa vietti 25-vuotisitsenäisyyspäiväänsä, mutta maan itsenäisyyttä ei ole tunnustettu kansainvälisesti.^[13]

Vuoden 2024 tammikuussa Etiopia allekirjoitti yhteisymmärrysmuistion Somalimaan kanssa. Sen nojalla Somalimaa vuokraa Berberan sataman Etiopialle, joka voi käyttää sitä myös sotilastarkoituksiin. Vastineeksi tästä Etiopia aikoo lähitulevaisuudessa tunnustaa Somalimaan itsenäisyyden ja tarjoaisi Somalimaalle osuutta Ethiopian Airlinesista. Somalian hallitus piti hätäkokouksen ja ilmoitti kutsuvansa Etiopian suurlähettiläänsä puhutteluun.^[14][15]

Somalimaan perustuslain mukaan Somalimaa on tasavalta, jossa vallitsee demokratia ja monipuoluejärjestelmä.^[16] Somalimaan hallinto koostuu lakiasäätävästä ja toimeenpanevasta elimestä, sekä oikeuslaitoksesta. Toimeenpanevaa elintä johtaa presidentti ja siihen kuuluu myös varapresidentti ja presidentin nimittämät ministerit. Lakiasäätävä elin on Somalimaan kaksikamarinen parlamentti.^[17] Parlamentin ylähuoneen muodostavat perinteiset klaaninvanhemmat (gurti) ja alahuoneen vaaleilla valittavat edustajat.^[12]

Viimeisin presidentinvaali järjestettiin marraskuussa 2017. Presidentiksi valittiin Somalimaan hallitsevan puolueen Kulmiyen ehdokas Muse Bihi Abdi.^[13] Varapresidenttinä toimii Abdirahman Abdilaahi Ismail.^[18]

Somalimaa ja sen itänaapuri autonominen Puntmaa ovat kiistelleet Somalimaan itäosissa sijaitsevista Soon, Sanaagin ja Caynin alueista.^[19]

Somalimaa on turhaan yrittänyt saada kansainvälistä tunnustusta itsenäisyydelleen. Yksikään maa ei ole tunnustanut sen itsenäisyyttä, vaan sitä pidetään virallisesti osana Somaliaa. Jotkin maat ovat kuitenkin kohdelleet Somalimaata de facto erillisenä osana Somaliasta ja esimerkiksi Ranska, Yhdistynyt kuningaskunta, Yhdysvallat ja Euroopan unioni lähettivät tarkkailijoitaan Somalimaan presidentinvaaleihin vuonna 2017. Somalian hallinto Mogadishussa on ajanut keskustelujen avaamista maan yhdistämisestä, jotka Somalimaa on kuitenkin hylännyt.^[20]

Viimeisimmät parlamenttivaalit pidettiin vuonna 2021.

Freedom Housen vuoden 2022 raportin mukaan Somalimaan itsenäisyyttä Somaliasta julistautuneena ei ole kansainvälisesti tunnustettu. Poliittiset oikeudet ja kansalaisyhteiskunta ovat jatkuvasti rapistuneet, toimittajat ja julkisuuden henkilöt kohtaavat viranomaisten painostusta, vähemmistöklaanit ovat poliittisen ja taloudellisen syrjäytymisen kohteena ja naisiin kohdistuva väkivalta on edelleen vakava ongelma.^[21]

Aluehallinnollisesti Somalimaa on jaettu 14 alueeseen: Awdal, Badhan, Buhodle, Dadmadheh, Gabilay, Hawd, Marodi-Jeh, Salal, Sahil, Sanag, Saraar, Sool ja Togdher; lisäksi on pääkaupunki Hargeisa. Paikallishallintoa varten alueet jakautuvat edelleen 86 piiriksi.^[3]

Tärkeä osa Somalimaan kuten muunkin Somalian taloutta ovat rahalähetykset ulkomailta, joita toimittavat ulkomaille päätyneet pakolaiset. Tärkeä merkitys on myös Berberan satamalla, jonka kautta Somalimaa on kiinnittynyt maailmankauppaan.^[12] Maailmanpankki arvioi vuonna 2012 Somalimaan bruttokansantuotteen olevan 1,2 miljardia Yhdysvaltain dollaria (USD, $), eli henkilöä kohden 347 $. Jos Somalimaa olisi itsenäiseksi tunnustettu valtio, sen bruttokansantuote henkilöä kohden olisi ollut tuolloin maailman neljänneksi pienin. Bruttokansantuotteen suurin yksittäinen tekijä oli karjatalous, joka vastasi noin 30 % bruttokansantuotteesta.^[22] Uudempi Somalimaan tilastoviranomaisen arvio BKT:ksi oli 2,927 miljardia USD (2020), eli henkeä koden 697 USD (2020).^[3] Karja on Somalimaan tärkein vientituote ja sen tärkeimmät vientimaat ovat Djibouti, Etiopia, Saudi-Arabia, Persianlahden maat ja Oman.^[20]

Koska Somalimaalla ei ole kansainvälistä tunnustusta, se ei voi saada lainoja esimerkiksi maailmanpankilta tai kansainväliseltä valuuttarahastolta.^[20]

Somalimaan asukasluku on noin 4,2 miljoonaa (2020, Somalimaan tilastoviranomaisen arvio).^[3] Suurin osa alueen asukkaista on etnisiä somaleja.^[23] Somalimaa on Isaaq-klaanin ydinaluetta.^[24] Alueen puhutuimpiin kieliin kuuluvat somalia, arabia ja englanti.^[13] Näistä kaksi ensimmäistä ovat viralliset kielet.^[25] Paikallisen väestön valtausko on sunnalainen islam. Noin 55 % väestöstä on paimentolaisia tai puolipaimentolaisia loppujen asuessa suurissa kaupungeissa tai maaseutukaupungeissa. Pääkaupunki Hargeisan asukasluku on noin 1,2 miljoonaa asukasta^[1]. Muita merkittäviä kaupunkeja ovat Burao, Borama, Berbera, Erigabo ja Las Anod.^[23]

• Lewis, Ioan: Somalia ja Somalimaa. Suomentanut Sundström, Leif. Gaudeamus Helsinki University Press, 2008. ISBN 978-952-495-327-6

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Somalimaa Wikimedia Commonsissa

• Somalimaan verkkosivut (englanniksi)