Ruotsin kuningas
Sveriges Konung
Ruotsin suuri valtionvaakuna
Puhuttelu "Teidän Majesteettinne"
Virka-asunto Tukholman kuninkaanlinna
Drottningholmin linna
Kauden pituus elinikäinen
Perustettu 970
Ensimmäinen Eerik Voittoisa
Kotisivut kungahuset.se/

Ruotsin hallitsija on Ruotsin kuningaskunnan valtionpäämiehenä toimiva kuningas tai kuningatar. Maan nykyinen hallitsija on kuningas Kaarle XVI Kustaa, joka nousi valtaistuimelle 15. syyskuuta 1973. Hänestä tuli vuonna 2018 Ruotsin pisimpään valtaistuimella istunut hallitsija.[1]

Ruotsi on perustuslaillinen monarkia ja nykyään vahvasti parlamentaarinen maa, eikä sen kuninkaalla vuoden 1974 perustuslain astuttua voimaan ole ollut enää edes muodollista toimeenpanovaltaa, vaikkakin hän on ulkoasiainlautakunnan puheenjohtaja. Kuitenkin monarkialla on Ruotsissa voimakas suosio, kuninkaalla on laaja vaikutusvalta ja hän on perustuslain mukaan kansakunnan yhtenäisyyden ja perinteiden elävä symboli. Ruotsin hallitsijalle on annettu perustuslain nojalla täysi koskemattomuus eikä hallitsijaa voi syyttää mistään rikoksesta.[2] Ylin poliittinen vallankäyttäjä Ruotsissa on pääministeri.

Vaikka Ruotsin hallitsijalla on nimellisesti kaikkien puolushaarojen ylin sotilasarvo hän ei ole puolustusvoimien komentaja.[3]

Historia ja titteli

Islantilaisten saagojen mukaan Ruotsia hallitsi monen vuosisadan ajan Ynglinga-suku, jonka kantaisänä oli Odinin jälkeläinen Yngve. Todellisuudessa Ruotsi ei kuitenkaan liene muodostanut yhtenäistä kuningaskuntaa ennen 1100- tai 1200-lukua, vaan oli jakautunut moniin eri alueisiin. Ensimmäinen kuningas, jonka elämästä tiedetään enemmän kuin vain nimi ja muutamia yksittäisiä tapahtumia, on Eerik Voittoisa (ruots. Segersäll). Hän hallitsi Uplannissa 900-luvun lopulla. Ennen 1200-lukua ei yleensä tarkalleen tiedetä, missä, milloin ja kuinka kauan jokin kuningas hallitsi. Valintansa jälkeen kuningas vieraili eri maakunnissa. Vierailua nimitetään eerikinretkeksi.

Kustaa Vaasa otti 1540-luvulla käyttöön arvonimen Ruotsin, Göötan ja Venden kuningas (ruots. Sveriges, Götes och Vendes konung).[4] Tämä arvonimi oli käytössä vuoteen 1973, jolloin kuninkaaksi tullut Kaarle XVI Kustaa lyhensi sen muotoon Ruotsin kuningas (ruots. Sveriges konung).[5]

Istuvaa hallitsijaa ja hänen puolisoaan puhutellaan muodossa "Teidän Majesteettinne" (ruots. "Ers Majestät").[6]

Hallitsija nykyisessä perustuslaissa

Kruununperimysjärjestys

Ruotsin nykyinen, voimassa oleva kruununperimysjärjestys on alun perin vuodelta 1810, mutta siihen on tehty sen jälkeen lukuisia muutoksia. Vuonna 1979 tehdyn muutoksen mukaan vain Kaarle XVI Kustaan jälkeläiset, niin mies- kuin naispuoliset, voivat periä kruunun. Vanhemmat sisarukset jälkeläisineen tulevat ennen nuorempia sisaruksia. Aiemmin vain miespuolinen saattoi periä kruunun. Nykyään vanhin lapsi perii kruunun sukupuolesta riippumatta.[7]

Hallitsijan on noudatettava Augsburgin uskontunnustuksen mukaista "puhdasta evankelista oppia" ja kasvatettava prinssit ja prinsessat samaan uskoon valtakunnan sisällä.[8] Prinssit ja prinsessat saavat myös mennä naimisiin vain hallitsijan luvalla, tai he menettävät oikeutensa kruunuun.[9]

Kruununperijä ei saa myöskään matkustaa ulkomaille ilman hallitsijan lupaa[10] eikä tulla toisen valtion hallitsijaksi vaaleilla, perimällä tai avioliiton kautta ilman hallitsijan ja valtiopäivien suostumusta menettämättä oikeuttaan Ruotsin kruunuun.[11]

Hallitusmuoto

Ruotsin nykyisin voimassa olevan vuoden 1974 hallitusmuodon mukaan kruununperimysjärjestyksen mukaan vallassa oleva kuningas tai kuningatar on Ruotsin valtionpäämies (ruots. statschef).[12] Valtionpäämiehen ja monarkin tehtävät ovat periaatteessa toisistaan erilliset: valtionpäämiehen on oltava Ruotsin kansalainen ja yli 18-vuotias, mitä ehtoja kruununperimysjärjestys ei aseta. Valtionpäämies ei saa myöskään toimia ministerinä, valtiopäivien puhemiehenä eikä kansanedustajana.[13]

Teoriassa siis jos Kaarle XVI Kustaa ja Victoria joko kuolisivat tai luopuisivat kruunusta ennen prinsessa Estellen täysi-ikäistymistä, tästä tulisi kuningatar, mutta ei valtionpäämiestä. Tällöin valtiopäivät valitsisi valtionhoitajan (ruots. riksföreståndare) hoitamaan valtionpäämiehen tehtäviä väliaikaisesti.[14] Muussa tapauksessa valtionpäämiehen ollessa estynyt hoitamasta tehtäväänsä häntä sijaistaa kruununperimysjärjestyksessä seuraavana oleva valtionpäämiehen kelpoisuusehdot täyttävä henkilö väliaikaisena valtionhoitajana.[15]

Pääministerin on tiedotettava valtionpäämiehelle valtakunnan asioista, ja tarvittaessa hallitus voi kokoontua valtionpäämiehen johdolla konseljiin.[16] Konselji pidetään myös uuden hallituksen astuessa tehtäväänsä[17], mutta muuten valtionpäämies ei osallistu hallituksen muodostamiseen eikä nimitä sitä tehtäväänsä edes muodollisesti. Vaalien jälkeen puhemies voi kutsua valtionpäämiehen valtiopäivien avajaisiin julistamaan valtiopäivät avatuiksi.[18] Valtionpäämies toimii puheenjohtajana valtiopäivien ulkoasiainlautakunnassa (ruots. Utrikesnämnden)[19] – ei kuitenkaan ulkoasianvaliokunnassa (ruots. utrikesutskottet).

Hallitusmuodossa ei suoraan säädetä kruunusta luopumisesta, mutta se mahdollisestaan epäsuorasti 5 luvun 5 §:ssä. Mikäli kuningassuku sammuu, valtiopäivät valitsee valtionhoitajan hoitamaan valtionpäämiehen tehtäviä väliaikaisesti.[14] Mikäli hallitsija ei ole puoleen vuoteen hoitanut tehtäviään, valtiopäivät voi katsoa hänen eronneen tehtävästään.[20]

Katso myös

Lähteet

Viiteet

  1. ↑ 27-vuotias ”bileprinssi” nousi Ruotsin kuninkaaksi 50 vuotta sitten – Kaarle Kustaan elämä kuvina ja videoina Yle Uutiset. 15.9.2023. Viitattu 19.12.2023.
  2. ↑ Solmela, Seppo: Kaarle Kustaa ruttasi autonsa Ilta-Sanomat. 26.8.2005. Viitattu 19.12.2023.
  3. ↑ Alla våra överbefälhavare Försvarsmakten. 2023. Viitattu 19.12.2023. (ruotsiksi)
  4. ↑ Svears och Götes konung Förvaltningshistorisk ordbok. 2023. Viitattu 19.12.2023. (ruotsiksi)
  5. ↑ Harrison, Dick: Fem saker varje svensk bör kunna om kungahuset Svenska Dagbladet. 30.4.2017. Viitattu 19.12.2023. (ruotsiksi)
  6. ↑ Titulering av Kungahusets medlemmar Rojalistiska Föreningen. 2023. Viitattu 19.12.2023. (ruotsiksi)
  7. ↑ Successionsordningen (1810:926) 1 §
  8. ↑ Successionsordningen 4 §
  9. ↑ Successionsordningen 5 §
  10. ↑ Successionsordningen 7 §
  11. ↑ Successionsordningen 8 §
  12. ↑ Regeringsformen (1974:152) 1 kap. 5 §
  13. ↑ Regeringsformen 5 kap. 2 §
  14. ↑ a b Regeringsformen 5 kap. 5 §
  15. ↑ Regeringsformen 5 kap. 4 §
  16. ↑ Regeringsformen 5 kap. 3 §
  17. ↑ Regeringsformen 6 kap. 6 §
  18. ↑ Riksdagsordningen 3 kap. 6 §
  19. ↑ Regeringsformen 10 kap. 12 § 2 st.
  20. ↑ Regeringsformen 5 kap. 6 §

Kirjallisuutta

  • Hovi, Sanna-Mari: Viikingeistä Victoriaan: Ruotsin monarkian tarina. Helsinki: Minerva, 2021. ISBN 978-952-375-314-3
source: https://fi.wikipedia.org/wiki/Ruotsin_kuningas