LIMSwiki

Reggae on musiikkityyli, joka syntyi Jamaikalla 1960-luvun lopulla. Reggaen juuret ovat perinteisessä afrikkalais-karibialaisessa musiikissa sekä rhythm and bluesissa. Ska ja rocksteady ovat jamaikalaisia reggaen edeltäjiä. Niitä kaikkia yhdistää vahvasti synkopoitu takapotkurytmi, jossa korostetaan tahdin toista ja neljättä osaa^[1]. Reggaella on läheisiä yhteyksiä rastafari-uskontoon.

Reggae-nimitystä käytti levyllä ensin Toots Hibbert, jonka yhtye Toots & the Maytals julkaisi kappaleen ”Do the Reggay”. Hibbert tunsi sanan katukielestä mutta ei muista, miksi käytti sitä laulunsa nimessä. Sana on mahdollisesti johdettu rähjäisyyttä tarkoittavasta jamaikanenglannin sanasta (vrt. englannin rags, ragged). Sanan merkitys laajeni sitten Hibbertin mukaan tarkoittamaan jokapäiväisiä, tavallisten köyhien ihmisten asioita. Reggaemuusikko Joe Higgsin mukaan sana reggae tuli sanasta streggae, ja joidenkin mukaan reggae tarkoitti karkeaa katukäytöstä.^[2]

1960-luvun alussa jamaikalaiset levytuottajat, kuten Coxsone Dodd ja Duke Reid, alkoivat tuottaa sound systemiensä käyttöön kotikutoista vastinetta amerikkalaiselle rhythm and blues -musiikille. He synnyttivät nopeatempoisen tyylin, joka tunnetaan nimellä ska. Tyylin tunnetuin edustaja maailmalla on Studio Onelle runsaasti levyttänyt The Skatalites. Muita artisteja olivat muun muassa Justin Hinds ja Prince Buster. Vuoden 1967 tienoilla takapotkuvetoinen tyyli tasaantui ja nopeus laski soul-vaikutteisemmaksi rocksteadyksi. Rocksteadyn tähtiä olivat enimmäkseen rakkauslauluja esittäneet laulajat ja lauluyhtyeet, kuten Paragons, Heptones, Alton Ellis, Ken Boothe ja Slim Smith. Bob Marley, joka myöhemmin vei reggaen maailmanlaajuiseen suosioon, nauhoitti myös rocksteady-lauluja uransa alkuvaiheessa.

Poliittisten olojen muuttuessa epävakaammiksi 1960-luvun lopulla musiikkikin muuttui. Syntyi militantimpi reggae, jonka laulut käsittelivät rakkauden sijasta ympäröivää sosiaalista todellisuutta. Reggae syntyi ilmaisemaan Jamaikan köyhien, rikollisuuden vaivaamien slummien ääniä ja olosuhteita.^[3]

Yksi ensimmäisistä reggaeartisteista oli Toots & the Maytals, jonka kappale ”54-46 (That’s My Number)” oli hitti vuonna 1968. Suosioon nousi myös The Wailers, jonka muodostivat Bob Marley, Peter Tosh ja Bunny Wailer. Laulaja Jimmy Cliff saavutti kansainvälistä mainetta esiintymällä reggae-aiheisessa menestyselokuvassa Kingstonin kovanaama (1972), joka vaikutti paljon reggaen leviämiseen Jamaikan ulkopuolelle.^[3]

Sitä reggaen tyylilajia, jonka Bob Marley teki tunnetuksi, kutsutaan roots reggaeksi. Rootsin rinnalla kehittyi instrumentaalinen reggae-tyyli dub, jonka tärkeimpiä kehittäjiä olivat studioissa miksaajina ja tuottajina toimineet King Tubby, Lee ”Scratch” Perry, King Jammy ja Scientist.

Reggae alkoi pian yhdistyä jamaikalaiseen rastafariuskontoon, jota tunnustivat reggae-artisteista esimerkiksi Wailers, Big Youth, Black Uhuru, Burning Spear ja Culture. Eroottista rakkautta ylistävän ”Lover’s Rockin” edustajia olivat esimerkiksi Dennis Brown, Gregory Issacs ja Maxi Priest.^[3]

Reggae tuli 1970-luvulla suosituksi myös Britannissa, Yhdysvalloissa ja Afrikassa. Britanniaan reggae rantautui jamaikalaisten siirtolaisten tuomana. Tunnettuja brittiläisiä reggaeartisteja ovat esimerkiksi Aswad, Steel Pulse ja UB40. Yhdysvalloissa kiinnostuttiin ennen kaikkea Bob Marleysta. Maailmalle leviämisensä myötä reggae myös fuusioitui muiden musiikkityylien kanssa.^[3]

Bob Marleyn kuoltua ja uuden poliittisen väkivallan aallon alettua Jamaikalla 1980-luvun alussa jamaikalainen reggae alkoi aiheiltaan keskittyä taas entistä enemmän hauskanpitoon ja muihin maallisiin aiheisiin. Syntyi dancehalliksi kutsuttu uusi tyyli, joka oli aiempaan reggaeen verrattuna rytmisesti riisutumpaa. Dancehallin vuonna 1985 kehittynyt digitaalinen (Euroopassa myös raggana tunnettu) versio on nykyisin soitetuinta musiikkia Jamaikalla. 1990-luvun puolivälissä tiedostava reggae nosti päätään ja useissa jamaikalaisissa studioissa alettiin tuottaa taas perinteisempää reggaeta. Uuden sukupolven artisteja olivat Sizzla, Tony Rebel, Garnett Silk ja Luciano.

Pääartikkeli: Reggae Suomessa

Reggae saapui Suomeen 1970-luvulla. Yksi alkuaikojen merkittävimpiä yhtyeitä oli Top Ranking Eric and the Astronauts in Babylon. Suomen reggaen uranuurtajana voidaan pitää Mike Thomasia. Hän on kansainvälinen reggae-muusikko, joka vuonna 1985 muutti Suomeen suomalaisen vaimonsa kanssa. Sitä ennen Thomas työskenteli useiden reggaen huippunimien kanssa.

Ensimmäinen^lähde? suomenkielinen reggae-kappale lienee ollut Mikko Alatalon kappale ”Saara” (1976). Riki Sorsa edusti Suomea Eurovision laulukilpailuissa vuonna 1981 suomenkielisellä ”Reggae OK” -kappaleellaan.

Suomenkielinen reggae nousi suuren yleisön tietoisuuteen erityisesti Soul Captain Bandin Jokaiselle tulta -levyn (2001) myötä. Yhtyeen jäsenet, tunnetuimpina ehkä vokalistit Jukka Poika ja Nopsajalka, ovat sittemmin esiintyneet muissakin kokoonpanoissa. Samaan kokoonpanoon liittyi Komposti Sound, joka vastasi useimmiten Helsingin reggae-tansseista. Komposti Sound valittiin 2004 ensimmäisessä suomalaisessa soundclashissa suosituimmaksi suomalaiseksi sound systemiksi. Soul Captain Bandin lisäksi vuosituhannen alun suosituimpia ja aktiivisimpia orkestereita olivat jyväskyläläinen Laulurastas, oululainen Jatavi sekä Helsingissä vaikuttanut Dashing Waves.

Suomen reggae-skeneen on sittemmin ilmaantunut useampiakin esiintyjiä, kuten Puppa J & Tasottavat sekä sound systemeistä Lion Head, Black Hula Sound, MPV, Healing Of The Nation, Irie Sound, Pouta Sound, Raappana ja Black Bear Sound.

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Reggae Wikimedia Commonsissa