Mittaintegraali on matemaattisessa analyysissa eräs integraali.[1] Mittaintegraalin tavoitteena on luoda mitta-avaruuteen eräänlainen lineaarinen kuvaus, joka liittää jokaiseen mitalliseen funktioon jonkin luvun väliltä . Tämä integraalityyppi on alun perin matemaatikko Henri Lebesguen kehittämä. Tunnettu Lebesguen integraali on mittaintegraali, jonka mittana on Lebesguen mitta.

Määritelmä

Olkoon mitta-avaruus. Integraali määritellään yksinkertaisten kuvausten kautta.

Kuvaus on yksinkertainen, jos

,

missä ; ja joukot ovat perusjoukon ositus ja on indikaattorifunktio.

Yksinkertaisen funktion integraali on

.

Olkoon kuvaus, joka on -mitallinen. Kuvauksen integraali on

.

Tätä esitysmuotoa kutsutaan mittaintegraaliksi. Yleensä mitta on yhteydestä selvä, jolloin sitä ei merkitä näkyviin, vaan käytetään lyhyempää tapaa

.

Kuvauksen integraali yli joukon on

.

Kuvaus on integroituva, jos pätee ehto

.

on integroituva yli joukon , jos pätee

.

on kvasi-integroituva, jos se ei ole integroituva, mutta pätee

tai .

Perusominaisuuksia

Oletetaan, joukko , ja ovat -mitallisia kuvauksia ja integroituvia yli joukon .

  • pätee kolmioepäyhtälö
  • summa on integroituva yli joukon ja
  • jos , niin on integroituva yli joukon ja
  • jos , niin
  • jos , niin
  • jos melkein kaikkialla joukossa , niin

Viimeinen ominaisuus voidaan tulkita niin, että funktion arvot nollajoukolla eivät vaikuta sen integraalin arvoon.

Jos lisäksi , ja ovat erillisiä sekä on -mitallisia kuvaus ja integroituva yli joukon , niin

.

Integroituvien funktioiden avaruudet Lp ja L

Olkoon mitta-avaruus, täydellinen mitta ja luku . Merkitään eksponentilla integroituvien funktioiden joukkoa symbolilla

.

Äärellisen oleellisen supremumin funktioiden joukkoa merkitään symbolilla

.

on siis integroituva jos ja vain jos . Sanotaan, että on neliöintegroituva, jos .

Ominaisuuksia:

Epäyhtälöitä integraalille

Hölderin epäyhtälö

Jos ja siten, että

,

sekä ja , niin Hölderin epäyhtälö on

.

Jos ja , niin epäyhtälö pätee muodossa

.

Lukuja ja kutsutaan toistensa Hölderin konjugaateiksi tai konjugoiduiksi eksponenteiksi.

Minkowskin epäyhtälö

Jos , niin . Minkowskin epäyhtälö voidaan yleistää useammalle kuin kahdelle -funktiolle matemaattisen induktion avulla tai huomaamalla että avaruus on vakaa yhteenlaskun suhteen.

Fatoun lemma

Olkoon joukko ja jono -mitallisia kuvauksia . Tällöin

ja

.

Konvergenssilauseet

Olkoon joukko ja jono -mitallisia kuvauksia siten, että jonon raja-arvo

on olemassa. Konvergenssilauseiksi kutsutaan ehtoja, joista seuraa, että

.

Toisin sanoen raja-arvon ja integraalin järjestys voidaan vaihtaa.

Monotonisen konvergenssin lause

Jos pätee , niin raja-arvon ja integraalin järjestys voidaan vaihtaa.

Dominoidun konvergenssin lause

Jos on olemassa integroituva kuvaus siten, että kaikilla melkein kaikkialla joukolla , niin jonon raja-arvo on integroituva ja raja-arvon ja integraalin järjestys voidaan vaihtaa.

Kutsutaan myös Lebesguen dominoidun konvergenssin lauseeksi.

Rajoitetun konvergenssin lause

Jos ja kaikilla , niin jonon raja-arvo on integroituva ja raja-arvon ja integraalin järjestys voidaan vaihtaa.

Integraalimitta

Jokaiseen mitta-avaruuden mitalliseen kuvaukseen voidaan liittää mittaintegraali yli jokaisen joukon . Voidaan osoittaa, että tämä kuvaus

on itse asiassa mitta X:ssä. Tämä ns. integraalimitta on joskus hyödyllinen sovelluksissa, sillä siihen voidaan soveltaa kaikkia mitan ominaisuuksia.

Daniellin integraali

Mittaintegraalille on olemassa myös vaihtoehtoinen määrittelytapa ns. Daniellin integraali, jossa integraali ensin määritellään niin yksinkertaisille funktioille ettei mittateoriaa tarvitse lainkaan ja sitten rajankäynnillä laajennetaan integraalin määritelmä yleisille funktioille. Mitta-avaruuteen määritelty Daniellin integraali johtaa samoihin tuloksiin kuin edellä määritelty mittaintegraali. Kuitenkin tietyissä yleistyksissä Daniellin integraalilla näyttää olevan etuja (kts. esimerkiksi Integral, measure and derivative: a unified approach. G.E.Shilov/B.L.Gurevich – Prentice-Hall 1966).

Katso myös

Usein esiintyviä integraaleja:

Lähteet

  1. Thompson, Jan & Martinsson, Thomas: Matematiikan käsikirja, s. 266. Helsinki: Tammi, 1994. ISBN 951-31-0471-0

Kirjallisuutta