Elo Marjos Rapola (30. huhtikuuta 1900 Pori – 29. maaliskuuta 1969 Helsinki) oli suomalainen juristi, joka toimi lainvalmistelijana, korkeimman hallinto-oikeuden jäsenenä ja eduskunnan oikeusasiamiehenä.[1]

Rapolan vanhemmat olivat lehtori Frans Rapola ja opettaja Maria Josefina Jaeckell. Professori, akateemikko Martti Rapola (1891–1972) oli hänen veljensä. Rapola tuli ylioppilaaksi Porin Lyseosta 1921 ja aloitti lainopin opinnot. Ylemmän oikeustutkinnon hän suoritti 1926, opiskeltuaan myös laulua ja työskenneltyään opiskeluaikanaan sekä vt. nimismiehenä että poliisilaitoksen sihteerinä. Valmistuttuaan hän toimi Hämeen lääninhallituksen vt. lääninkanslistina ja 1930–1932 kaupunginvoutina. Oman asianajotoimiston hän oli perustanut jo 1926 ja toimi myös asianajajana vuoteen 1934 saakka. Tuolloin hän aloitti Pellervo-Seuran lainopillisen neuvontatoimiston hoitajana. Lakitieteen kandidaatti Rapolasta tuli 1938. Useiden luottamustoimien ohella hän työskenteli eduskunnan maatalousvaliokunnan sihteerinä 1938–1945, kunnes siirtyi ensin Maatalousministeriön asutusasiainosastolle ja sitten lainsäädäntöneuvokseksi ja lainvalmistelukunnan nuoremmaksi jäseneksi sekä 1948 vanhemmaksi jäseneksi. 1947–1956 hän toimi myös eduskunnan lakivaliokunnan sihteerinä, kunnes hänet nimitettiin eduskunnan oikeusasiamieheksi 1956–1961. Vuodesta 1962 hän hoiti lyhyen ajan seuraajaltaan Risto Leskiseltä avoimeksi jäänyttä oikeusministeriön lainsäädäntöosaston päällikön virkaa, kunnes siirtyi korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Rapola julkaisi ja toimitti alaltaan useita teoksia, kuten vuosien 1951 ja 1953 lakikirjat.[1]

Rapolan puoliso vuodesta 1928 oli hammaslääkäri Kyllikki Kivirikko (1903–1991).[1]

Lähteet

  1. ↑ a b c Mia Sundström: Rapola, Marjos (1900–1969). Suomen Kansallisbiografia. Osa 8, s. 125–126. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2006. ISBN 951-746-449-5
source: https://fi.wikipedia.org/wiki/Marjos_Rapola