Bobby Fischer
Bobby Fischer vuonna 1972, jolloin hän voitti maailmanmestaruuden.
Bobby Fischer vuonna 1972, jolloin hän voitti maailmanmestaruuden.
Henkilötiedot
Koko nimi Robert James Fischer
Syntynyt13. maaliskuuta 1943
Chicago, Illinois, USA
Kuollut17. tammikuuta 2008 (64 vuotta)
Reykjavík, Islanti
Kansalaisuus Yhdysvallat
Islanti
Shakinpelaaja
Titteli suurmestari
Maailmanmestari 1972–1975
Korkein Elo 2 785 (heinäkuussa 1972)
Aiheesta muualla

Robert James ”Bobby” Fischer (9. maaliskuuta 1943 Chicago, Illinois, Yhdysvallat – 17. tammikuuta 2008 Reykjavík, Islanti) oli yhdysvaltalaissyntyinen shakin yhdestoista maailmanmestari.

Fischer nousi maailman huipulle jo teini-ikäisenä 1950-luvun lopulla. Vuonna 1972 hänestä tuli ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa amerikkalainen, joka on voittanut shakin virallisen maailmanmestaruuden, kun hän voitti hallitsevan maailmanmestarin Boris Spasskin MM-ottelussa Reykjavíkissa, Islannissa. Ottelu sai runsaasti huomiota kylmän sodan vuoksi. Islanti myönsi Fischerille myöhemmin kansalaisuuden tunnustuksena siitä, että ottelu laittoi Islannin ”maailmankartalle”.[1]

Vuonna 1975 Fischer menetti tittelinsä, kun hän ei päässyt sopimukseen Maailman shakkiliitto FIDE:n kanssa ottelun ehdoista. Hän ei pelannut kilpashakkia ennen vuotta 1992, jolloin hän pelasi uusintaottelun Spasskin kanssa. Ottelu käytiin Jugoslaviassa, joka oli tuolloin YK:n kauppasaarrossa. Asia johti konfliktiin Yhdysvaltain hallituksen kanssa, eikä Fischer palannut enää synnyinmaahansa.

Toisen Spasski-ottelun jälkeen Fischer asui Unkarissa, Filippiineillä ja Japanissa. Tänä aikana hän antoi lisääntyvästi Yhdysvaltain vastaisia ja antisemitistisiä lausuntoja. Vuosina 2004–2005, kun hänen Yhdysvaltain passinsa oli peruttu, japanilaiset viranomaiset pidättivät hänet, ja häntä uhkasi luovutus Yhdysvaltoihin. Kun Islanti myönsi Fischerille kansalaisuuden, Japani vapautti hänet. Fischer muutti Islantiin, jossa hän asui vuodesta 2005 kuolemaansa vuonna 2008 saakka.

Nuoruus

Fischer syntyi 9. maaliskuuta 1943 Chicagossa. Hänen äitinsä Regina oli sveitsiläissyntyinen puolanjuutalainen, joka oli muuttanut Yhdysvaltoihin lapsena.[2] Fischerin biologinen isä oli unkarinjuutalainen fyysikko Paul Neményi, jonka kanssa Reginalla oli ollut salattu avioliiton ulkopuolinen suhde.[3]

Fischer oli vain parin vuoden ikäinen, kun hänen äitinsä ja tämän aviomies Gerhardt Fischer erosivat. Lapset jäivät äidille, joka hankki elantonsa ensin opettajana ja myöhemmin Brooklynissa New Yorkissa sairaanhoitajana.[2] Fischerillä oli vanhempi sisar Joan, joka lasten joutuessa olemaan päivisin yksin opetti veljelleen erilaisia pelejä ajankuluksi.[2]

Shakkiura ennen maailmanmestaruusottelua

Fischer oppi shakin säännöt isosiskoltaan Joanilta kuusivuotiaana ja alkoi pelata kerhoissa ja kilpailuissa nelisen vuotta myöhemmin. Hän ei kuitenkaan osoittautunut samanlaiseksi ihmelapseksi kuin esimerkiksi Samuel Reshevsky tai José Raúl Capablanca.[2][4] Vielä 12-vuotiaana Fischerin vahvuusluku oli vain 1830, mutta sen jälkeen hän kehittyi pelaajana ennennäkemättömän nopeasti. Ensimmäiseen mestarien kutsukilpailuunsa Fischer osallistui vuonna 1956. Siinä hän voitti kansainvälisen mestarin Donald Byrnen pelissä, jota kutsuttiin yhdysvaltalaisessa shakkilehdessä ”vuosisadan peliksi”.[4]

Fischer voitti ensimmäisen Yhdysvaltain-mestaruutensa vuodenvaihteessa 1957–1958. Sitä seurasi Portorožissa järjestetty alueidenvälinen turnaus, josta Fischer selviytyi ehdokasturnaukseen, jonka voittaja pääsisi maailmanmestaruusotteluun. Samalla hänestä tuli historian nuorin shakin suurmestari, jota ennätystä hän piti hallussaan 34 vuoden ajan.[4]

17-vuotias Fischer pelaamassa maailmanmestari Mihail Talia vastaan vuonna 1960.

Fischer ei vielä ensimmäisessä ehdokasturnauksessaan mahtanut mitään Neuvostoliiton parhaille pelaajille. Voitettuaan Yhdysvaltain-mestaruuden kahdesti uudestaan hän selviytyi Tukholman alueidenväliseen turnaukseen 1962. Hän voitti turnauksen ylivoimaisesti, mutta epäonnistui Curaçaon ehdokasturnauksessa 1962 jääden tulokseen +1. Turnauksen jälkeen hän syytti neuvostoliittolaisia pelaajia yhteispelistä häntä vastaan. Seuraavina vuosina Fischer pelasi Yhdysvalloissa harvakseltaan ekä osallistunut alueiden väliseen turnaukseen 1964.[4]

Fischer liittyi vuonna 1962 kristilliseen Worldwide Church of God -kirkkoon. Se määritteli lepopäivän lauantaille, minkä vuoksi Fischer ei voinut seuraavina vuosina pelata turnauspelejään lauantaisin ennen auringonlaskua.[5]

Fischer palasi kansainväliseen shakkiin vuonna 1965 osallistumalla etäyhteydellä Havannassa Kuubassa järjestettyyn turnaukseen. Soussen alueidenvälistä turnausta 1967 Fischer johti kahdeksan kierroksen jälkeen. Hänen vaatimuksiinsa aikataulumuutoksista ei kuitenkaan suostuttu, minkä vuoksi Fischer keskeytti turnauksen.[6]

Fischer pelasi shakkiolympialaisissa Yhdysvaltojen joukkueen ykköspöydällä vuosina 1960, 1962, 1966 ja 1970. Yhdysvaltain-mestaruuden hän voitti kahdeksan kertaa vuosien 1957–1966 välillä, aina kun osallistui.[7]

Vuonna 1970 Fischer pelasi kakkospöydällä muun maailman joukkueessa ottelussa Neuvostoliittoa vastaan ja voitti entisen maailmanmestarin Tigran Petrosjanin tuloksella +2=2−0. Yhdysvaltain shakkiliitto halusi Fischerin vuoden 1970 alueidenväliseen turnaukseen Palma de Mallorcaan, ja suurmestari Pal Benko suostui luovuttamaan Fischerille paikkansa. Fischer voitti alueidenvälisen turnauksen 3,5 pisteen erolla ja selviytyi ehdokasotteluihin. Niissä hän voitti ensin neuvostoliittolaisen Mark Taimanovin puhtaasti +6=0−0 ja sitten tanskalaisen Bent Larsenin samoin lukemin. Kolmannella kierroksella Fischer löi Tigran Petrosjanin +5=3−1 ja selviytyi maailmanmestaruusotteluun hallitsevaa mestaria, Neuvostoliiton Boris Spasskia vastaan.[6]

Shakin maailmanmestariksi

Fischerin ylivoima ehdokasotteluissa oli herättänyt huomiota ympäri maailmaa. Tämä oli ensimmäinen kerta toisen maailmansodan jälkeen, kun länsimainen pelaaja oli onnistunut murtamaan neuvostopelaajien hegemonian.[8]

Fischerin itsepäisyys tuli esille maailmanmestaruusottelua järjestettäessä. Mahdollisista paikoista Fischer piti Jugoslaviaa parhaana, kun taas Spasski halusi pelata Islannissa. Hetken vaikutti siltä, että kiista voitaisiin ratkaista jakamalla ottelu kahdelle paikkakunnalle, mutta järjestely ei toteutunut. Kun asia saatiin sovittua, Fischer kieltäytyi pelaamasta, ellei palkintosummaa kaksinkertaistettaisi. Lontoolainen rahoittaja Jim Slater lahjoitti 250 000 dollaria, mikä nosti palkkion ennennäkemättömän suureksi 500 000 dollariin. Fischer sai myös suostuttelevan puhelinsoiton Henry Kissingeriltä. Lopulta, vain tunteja ennen kuin hänet olisi tuomittu hävinneeksi, Fischer ilmestyi Islantiin.[9]

Ottelu pelattiin Reykjavíkissa Islannissa heinä–elokuussa 1972. Fischer hävisi ensimmäisen pelin, kun hän löi liian uskaliaasti lähetillään sotilaan loppupelissä, joka olisi muutoin ollut selvä tasapeli. Toisen pelin Fischer hävisi luovutuksella kieltäydyttyään pelaamasta kameroiden edessä. Myös kolmas peli oli vaarassa jäädä pelaamatta, mutta Spasskin lopulta suostuttua Fischerin vaatimuksiin peli pelattiin takahuoneessa Fischeriä häirinneiden kameroiden ulottumattomissa, ja Fischer voitti ensimmäistä kertaa elämässään pelin Spasskia vastaan. Ottelu sujui sen jälkeen ilman suuria kiistoja, ja pelejä jatkettiin suuressa salissa, mutta ilman kameroita. Fischer voitti seuraavista 19 pelistä seitsemän, hävisi ainoastaan yhden, ja 11 päättyi tasan. Näin Fischer voitti ottelun pistein 12½–8½, ja hänestä tuli yhdestoista shakin maailmanmestari.[9]

Mestaruuden menetys ja vetäytyminen julkisuudesta

Fischer muutti vuonna 1973 Pasadenaan Kaliforniaan, jossa hän asui Worldwide Church of God -kirkon omistamassa asunnossa pienellä vuokralla. Hän järjesti elokuussa 1973 lehdistötilaisuuden, jossa kertoi aikovansa jatkaa pelaajanuraansa hoideltuaan ensin henkilökohtaisia asioitaan. Hän torjui kaikki miljoonatarjoukset kirjojen, äänilevyjen ja filmien tekemisestä ja tuotteiden mainostamisesta. Hän ei pelannut shakkia julkisesti, ja teki vain kunniavierailun filippiiniläisessä shakkiturnauksessa, jonka yhteydessä hän pelasi näytöspelin presidentti Ferdinand Marcosin kanssa. Kaiken aikaa hän kuitenkin piti shakkitaitoaan yllä tutkimalla uusia pelejä lehdistä ja kirjoista. Hän myös opiskeli kirkkonsa opetuksia, lahjoitti sille osan tuloistaan, ja rukoili päivittäin ainakin tunnin aijan.[10]

Fischer jätti kirkkonsa ja kristinuskon loppuvuonna 1973 petyttyään kirkon toteutumattomiin ennustuksiin ja säännöllisiin maksuihin. Hän ryhtyi lukemaan ahkerasti ja monipuolisesti maallista kirjallisuutta, mukaan lukien Nietzschen filosofiaa. Tutustuttuaan antisemitistiseen kirjallisuuteen hänestä tuli kiihkeä juutalaisten vihaaja.[11]

Fischer olisi joutunut puolustamaan mestaruuttaan neuvostoliittolaista Anatoli Karpovia vastaan ottelussa vuonna 1975, mutta Fischer ja Kansainvälinen shakkiliitto eivät päässeet sopimukseen ottelun säännöistä. Fischer vaati 1800-luvun maailmanmestaruusottelujen tapaan pelkkien voittojen ottamista huomioon pistelaskennassa, mestaruuden saavuttamisen edellytykseksi kymmentä voittoa, ja mestarinsa tittelin säilyttämistä 9–9-tilanteessa. Shakkiliiton kieltäydyttyä Fischerin ehdoista Fischer menetti mestaruutensa ilman ottelua, ja Karpovista tuli maailmanmestari.[12]

Torjuttuaan maailmanmestaruusottelun Fischer lähti yksinään maailmanympäriristeilylle kahdeksi kuukaudeksi. Kotona Pasadenassa hän pysytteli hyvässä fyysisessä kunnossa syömällä terveellisesti sekä kuntoilemalla ja kävelemällä päivittäin. Hänen vuositulonsa olivat noin 6 000 dollaria, jonka hän sai kahden kirjansa tekijänpalkkioista. Sen lisäksi hän sai rahallista apua äidiltään ja siskoltaan. Vuosikymmenen lopulla Fischer alkoi vaihdella asuntoaan Los Angelesin alueella. Hän lakkasi pitämästä huolta ulkonäöstään, ja alkoi menettää hampaitaan poistatettuaan epäterveellisinä pitämänsä metallipaikat hampaistaan. Hänellä ei ollut omaa perhettä, mutta hän ei ollut erakoitunut, kuten monet luulivat, vaan vieraili usein siskonsa ja shakkiystäviensä luona. Hän kuitenkin pelkäsi neuvostoliittolaisten haluvan vahingoittaa häntä, eikä siksi ottanut esimerkiksi postipaketteja suoraan vastaan. ja kantoi mukanaan vastamyrkkyjä. Hänet pidätettiin vuonna 1981 Pasadenassa epäiltynä irtolaisuudesta, ja vapauduttuaan hän julkaisi pamfletin huonosta kohtelustaan putkassa.[13]

Myöhempi elämä

Fischer haastoi Spasskin uusintaotteluun 1992. Ottelu järjestettiin Udvassa Jugoslaviassa, joka oli urheilutapahtumiakin koskevassa YK:n kauppasaarrossa. Fischer voitti ottelun ja sai 3,3 miljoonan dollarin palkinnon. Kauppasaarron rikkomisen vuoksi Yhdysvaltain District of Columbian oikeus asetti hänet syytteeseen ja antoi hänestä etsintäkuulutuksen.[14]

Fischer katosi jälleen julkisuudesta ja asui seuraavat vuodet Unkarissa, Japanissa ja Filippiineillä. Unkarissa Fischer asui kahdeksan vuoden ajan, osan ajasta Polgárien shakkiperheen luona sekä suurmestari Andor Lilienthalin perheen luona.[15] Unkarista Fischer muutti vuonna 2000 Tokioon ja Filippiineille, joiden välillä hän vaihtoi asuinpaikkaa kolmen kuukauden välein maahanmuuttoon liittyvistä syistä. Tokiossa hän asui paikallisen naisystävänsä, Japanin shakkiliiton puheenjohtajan Miyoko Watain kanssa. Filippiineiltä hän etsi nuorta naista, jonka kanssa voisi tehdä lapsen. Hänen filippiiniläinen naisystävänsä saikin tyttären, jota Fischer tuki taloudellisesti vuosien ajan olematta kuitenkaan varma, oliko lapsi hänen.[16]

Vuonna 1999 Unkarissa asuessaan Fischer antoi radioasemalla haastattelun, joka alkoi hänen vastatessaan kuuntelijoiden kysymyksiin, mutta muuttui pian Fischerin saarnaksi, jossa hän kuvasi itsensä kansainvälisen juutalaissalaliiton uhriksi ja kiisti holokaustin.[17] Vuonna 2001 syyskuun 11. päivän terrori-iskujen jälkeen Fischer antoi pienelle filippiiniläiselle radioasemalle vihantäyteisen haastattelun, jossa hän ylisti iskua Yhdysvaltoihin ja toivoi Yhdysvaltain tuhoa ja maan juutalaisten hävitystä.[18]

Heinäkuussa 2004 Fischer pidätettiin Naritan kansainvälisellä lentokentällä Japanissa vanhentuneen passin käytöstä, koska Yhdysvallat oli peruuttanut etsintäkuuluttamansa Fischerin passin voimassaolon. Fischer oli pidätettynä Japanissa kaikkiaan yhdeksän kuukautta.[19]

Ollessaan vangittuna elokuussa 2004 Fischer avioitui Miyoko Watain kanssa. Hän myös haki Yhdysvaltain kansalaisuutensa peruuttamista. Japanin oikeusministeriö hylkäsi Fischerin vetoomuksen maahan jäämiseksi ja määräsi hänet karkotettavaksi, mutta syyskuussa oikeus kumosi karkotuspäätöksen. Fischer anoi poliittista turvapaikkaa Islannista, ja Islannin parlamentti hyväksyi 21. maaliskuuta 2005 erityislain, jolla Fischerille myönnettiin Islannin kansalaisuus.[20] Näin Fischer pääsi matkustamaan Islantiin, jonne hän asettui loppuelämänsä ajaksi.

Asuessaan Islannin pääkaupungissa Reykjavíkissa Fischer vietti aikansa lueskellen kirjoja kirjakaupoissa ja kirjastoissa, syöden ravintoloissa sekä tehden pitkiä kävelyretkiä. Hän ei omistanut autoa, vaan kulki pitkät matkat bussilla. Fischer yritti pysytellä mahdollisimman tuntemattomana, mutta piti yhteyttä islantilaisiin ystäviinsä ja tokiolaiseen vaimoonsa. Vuosien mittaan hän kyllästyi maahan, mutta ei voinut matkustaa ulkomaillekaan, koska hänet olisi heti pidätetty.[21]

Fischer kävi Islannissa alustavia keskusteluja otteluista Spasskia, Kramnikia tai Karpovia vastaan, mutta ne eivät johtaneet sopimuksiin. Fischer esimerkiksi kieltäytyi 14 miljoonan dollarin shakkivarianttiottelusta Karpovia vastaan.[22]

Kuolema

Fischerin hauta.

Fischer kuoli Islannissa 17. tammikuuta 2008 pitkäaikaiseen munuaissairauteen.[23] Hänet haudattiin Laugardælirin kirkon pienelle hautausmaalle 60 kilometriä Reykjavíkista kaakkoon.[23]

Fischerin hauta avattiin heinäkuussa 2010, ja ruumiista otettiin DNA-näyte 9-vuotiaan filippiiniläisen tytön isyyden selvittämiseksi. DNA-näytteiden tulosten mukaan Fischer ei ollut tytön isä.[24] Näin Fischerin miljoonaomaisuuden peri hänen japanilainen vaimonsa Miyoko Watai, kun islantilainen oikeusistuin oli vuonna 2011 todennut heidän avioliittonsa lailliseksi.[25]

Uskonto

Fischer kasvoi juutalaisessa perheessä, mutta vieraantui uskonnostaan jo varhain. Oltuaan ensin kristillisen Worldwide Church of Godin seuraaja 1960- ja 1970-luvuilla Fischer oli ollut ateisti. Sen jälkeen hän kiinnostui Unkarissa asuessaan intialaisen gurun Oshon filosofiasta, ja viimeisinä vuosinaan Islannissa katolilaisuudesta.[26]

Pelitapa ja vahvuudet

Fischeriä pidetään shakin kaikkien vaiheiden mestarina. Hän hallitsi aloitteen ja painostuksen käytön sekä etujen muuntamisen toisenlaisiksi pelin aikana. Hänen loppupelitekniikkansa on rinnastettu Capablancan tekniikkaan, ja hän kykeni realisoimaan pienenkin loppupeliedun voitoksi. Fischer pelasi yleensä loppuun asti, eikä useinkaan suostunut nopeisiin tasapeleihin. Tämä peräänantamattomuus toi hänelle useita tärkeitä voittoja, ja esimerkiksi Anatoli Karpov pitää Fischerin kilpailuhenkisyyttä tämän luonteenomaisimpana ominaisuutena. Fischer hallitsi myös psykologisen pelin ja onnistui usein horjuttamaan vastustajiensa tasapainoa vaatimuksillaan.[27]

Fischer suosi aina aktiivisia avauksia niin valkeilla kuin mustillakin. Hän tutki avauksia tarkkaan ja kriittisesti, ja löysi monessa muunnelmassa parannuksia aiempiin pelitapoihin. Valkeilla hän pelasi 1.e4 aina 1970-luvulle saakka, jolloin hän alkoi pelata muitakin avaussiirtoja. Siirtojen 1.e4 e5 jälkeen hän pelasi espanjalaista peliä sekä toisinaan italialaista peliä ja kuningasgambiittia. Avoimessa sisilialaisessa hän suosi Lc4-siirtoa. Ranskalaista puolustusta ja Caron–Kannin puolustusta vastaan Fischerillä oli usein vaikeuksia. Mustilla Fischer pelasi 1.e4:ää vastaan enimmäkseen sisilialaista puolustusta ja sen aktiivista Najdorf-muunnelmaa, sekä 1.d4:ää vastaan kuningasintialaista puolustusta ja Grünfeldin puolustusta. Toisinaan Fischer kokeili myös esimerkiksi Pircin puolustusta ja Alehinin puolustusta sekä Nimzo-intialaista puolustusta.[28]

Jälkimaine

Fischeriä pidetään yhtenä historian parhaista shakinpelaajista. Fischer oli etenkin vuosina 1970–1972 täysin ylivoimainen, ja ennen maailmanmestaruusotteluaan 1972 hänellä oli 125 pisteen johtoasema maailman rankinglistalla. Esimerkiksi 2000-luvun alussa järjestetyssä internet-kyselyssä Fischer valittiin ”vuosituhannen pelaajaksi”. Fischerin suorituksen arvoa on korostettu muistuttamalla, että hän pystyi voittamaan Neuvostoliiton shakkijärjestelmän kokonaan omin avuin. Fischerin menestys synnytti Yhdysvalloissa ja muissa länsimaissa shakkibuumin, ja shakin pelaamisesta tuli hyväksyttävä ammatti.[29]

Bibliografia

  • Fischer, Bobby: My 60 memorable games. Faber & Faber, 1972. ISBN 978-0571099870
  • Fischer, Bobby & Margulies, Stuart & Mosenfelder, Donn: Bobby Fischer opettaa shakkia. ((Bobby Fischer teaches chess, 1972.) Suomentanut Aarne Valpola) Porvoo - Helsinki: WSOY, 1974. ISBN 951-0-06240-5

Lähteet

  • Brady, Frank: Endgame – The Spectacular Rise and Fall of Bobby Fischer. Constable & Robinson, 2011. ISBN 978-1-84901-923-1
  • Böök, Eero: Bobby Fischer - Tie maailmanmestaruuteen. WSOY, 1972. ISBN 951-0-00642-4
  • Müller, Karsten: Bobby Fischer – The Career and Complete Games of the American World Chess Champion. Russell Enterprises, 2009. ISBN 978-1-888690-68-2

Viitteet

  1. ↑ Fischer 'put Iceland on the map' 23.3.2005. BBC. Viitattu 29.7.2008. (englanniksi)
  2. ↑ a b c d Böök: Bobby Fischer - tie maailmanmestaruuteen s. 15
  3. ↑ Ashley Fantz: Among Bobby Fischer's many mysteries: Chess champ's own father 7.7.2010. CNN. Viitattu 23.6.2024.
  4. ↑ a b c d Müller 2009, s. 15–16.
  5. ↑ Müller 2009, s. 9–10.
  6. ↑ a b Müller 2009, s. 16–19.
  7. ↑ Müller 2009, s. 399–400.
  8. ↑ A great moment in chess (Part 1) 27.11.2007. Chessbase. Viitattu 23.1.2008. (englanniksi)
  9. ↑ a b History of the World Chess Championship: Fischer vs Spassky 1972 Chessgames.com. Viitattu 10.02.2008. (englanniksi)
  10. ↑ Brady 2011, s. 303–312.
  11. ↑ Brady 2011, s. 312–316.
  12. ↑ Brady 2011, s. 319–323.
  13. ↑ Brady 2011, s. 323–336.
  14. ↑ Will Fischer be extradited? 19.07.2004, 11:46 GMT. Chessbase. Arkistoitu 7.8.2007. Viitattu 19.1. 2008. (englanniksi)
  15. ↑ Brady 2011, s. 385–386.
  16. ↑ Brady 2011, s. 399–401.
  17. ↑ Parr, Larry: "Is Bobby Fischer Anti-Semitic?", Chess News, May 2001.
  18. ↑ Brady 2011, s. 402–404.
  19. ↑ Brady 2011, s. 408–411, 424.
  20. ↑ Bobby Fischer: ich bin ein Icelander!
  21. ↑ Brady 2011, s. 434–441.
  22. ↑ Brady 2011, s. 443–445.
  23. ↑ a b Bobby Fischer – his final weeks 25.01.2008. Chessbase. Viitattu 25.1.2008. (englanniksi)
  24. ↑ Melissa Gray: DNA results settle Bobby Fischer paternity case CNN. 18.8.2010. Viitattu 3.2.2013.
  25. ↑ Widow of chess ace Bobby Fischer to inherit: court 3.3.2011. Reuters. Viitattu 24.7.2024.
  26. ↑ Brady 2011, s. 453–456.
  27. ↑ Müller 2009, s. 21–23.
  28. ↑ Müller 2009, s. 24–34.
  29. ↑ Müller 2009, s. 14, 23.

Aiheesta muualla

Shakin maailmanmestarit
Kiistattomat (1886–1993):
FIDE:n maailmanmestarit 1993–2006:
PCA:n maailmanmestarit 1993–2006:
Yhdistymisen jälkeen 2006 alkaen:
source: https://fi.wikipedia.org/wiki/Bobby_Fischer