Tämä artikkeli käsittelee tilastollista taajamaa. Muista merkityksistä katso Helsinki (täsmennyssivu).
Helsingin keskustaajama
Helsingfors centraltätort
Kartta
Valtio Suomi Suomi
Maakunta Uusimaa
Seutukunta Helsingin seutukunta
Kunta Helsinki, Espoo, Vantaa, Järvenpää, Kerava, Tuusula, Nurmijärvi, Kauniainen, Sipoo, Kirkkonummi, Mäntsälä ja Pornainen
Pinta-ala
 – Maa 721,3 km²
Väkiluku 1 340 344
 – Väestötiheys 1 858 as./km²
Tilastotiedot koskevat taajamaa ja niiden lähteenä on Tilastokeskus. Väkiluku ja maapinta-ala ovat ajankohdan 31.12.2021 mukaiset.[1]







Helsingin keskustaajama on väkiluvultaan ja pinta-alaltaan Suomen suurin taajama ja kaupunkialue.[2] Taajama sijaitsee Uudenmaan maakunnassa ja Helsingin seutukunnassa. Vuoden 2023 lopussa Helsingin keskustaajaman väkiluku oli noin 1,36 miljoonaa asukasta ja sen maapinta-ala oli 721 km²,[1] joten väestötiheys taajaman alueella oli 1 858 as./km².

Helsinki on Suomen mittakaavassa suuri kaupunkialue. Se on noin 3,7 kertaa niin suuri kuin maan toiseksi suurin taajama, eli Tampereen keskustaajama. Maailman mittakaavassa Helsingin kaupunkialue on sijalla 387.[3] Pohjoismaiden taajamista Helsingin keskustaajama on kolmanneksi suurin Tukholman taajaman ja Kööpenhaminan Hovedstadsområdetin jälkeen.

Taajaman väestö kunnittain

Helsingin keskustaajama ulottuu 11 kunnan alueelle. Taajaman alueella on kaikkiaan kahdeksan kunnan (Espoo, Helsinki, Järvenpää, Kauniainen, Kerava, Sipoo, Tuusula ja Vantaa) keskuspaikat. Lopuissa kolmessa kunnassa Kirkkonummen keskusta sekä Mäntsälän ja Nurmijärven kirkonkylät muodostavat omat taajamansa. Seuraavassa taulukossa on ilmoitettu näiden kuntien kokonaisväkiluvut ja näissä kunnissa asuva Helsingin keskustaajamassa asuvaksi tilastoitu väestö. Tiedot ovat ajankohdan 31.12.2011 ja 1.1.2012 voimaan astuneen kuntajaon mukaiset. Taulukossa on ilmoitettu myös muut (kokonaan tai osittain) kunnan alueella sijaitsevat taajamat.[4] Taulukko on järjestetty laskevaan suuruusjärjestykseen kolmannen sarakkeen (Siitä Helsingin keskustaajamassa) mukaisesti.

Kunta Kunnan väkiluku[4] Siitä Helsingin
keskustaajamassa[4] 		% Muut taajamat kunnan alueella[4]
Helsinki &&&&&&&&&0595384.&&&&00595 384 &&&&&&&&&0575487.&&&&00575 487 &&&&&&&&&&&&&096.070000096,7 Suomenlinna
Espoo &&&&&&&&&0252439.&&&&00252 439 &&&&&&&&&0245971.&&&&00245 971 &&&&&&&&&&&&&097.040000097,4 Kolmiranta, Kunnarla ja Simola
Vantaa &&&&&&&&&0203001.&&&&00203 001 &&&&&&&&&0198341.&&&&00198 341 &&&&&&&&&&&&&097.070000097,7 Jokimaa-Västra, Riipilä
Järvenpää &&&&&&&&&&038966.&&&&0038 966 &&&&&&&&&&038272.&&&&0038 272 &&&&&&&&&&&&&098.020000098,2  
Kerava &&&&&&&&&&034549.&&&&0034 549 &&&&&&&&&&033876.&&&&0033 876 &&&&&&&&&&&&&098.010000098,1  
Tuusula &&&&&&&&&&037667.&&&&0037 667 &&&&&&&&&&028805.&&&&0028 805 &&&&&&&&&&&&&076.050000076,5 Jokela, Nukari ja Palojoki
Nurmijärvi &&&&&&&&&&040349.&&&&0040 349 &&&&&&&&&&013850.&&&&0013 850 &&&&&&&&&&&&&034.030000034,3 Herunen, Klaukkala, Leppälampi, Nukari, Nurmijärven kirkonkylä, Palojoki, Rajamäki, Röykkä ja Simola
Kauniainen &&&&&&&&&&&08807.&&&&008 807 &&&&&&&&&&&08699.&&&&008 699 &&&&&&&&&&&&&098.080000098,8  
Sipoo &&&&&&&&&&018526.&&&&0018 526 &&&&&&&&&&&07586.&&&&007 586 &&&&&&&&&&&&&040.090000040,9 Borgby, Etelä-Paippinen, Gesterby, Savijärvi, Söderkulla ja Träskby
Kirkkonummi &&&&&&&&&&037192.&&&&0037 192 &&&&&&&&&&&06046.&&&&006 046 &&&&&&&&&&&&&016.030000016,3 Kirkkonummen kirkonkylä, Kolmiranta, Lapinkylä, Långvik, Veikkola ja Veklahti
Mäntsälä &&&&&&&&&&020131.&&&&0020 131 &&&&&&&&&&&02278.&&&&002 278 &&&&&&&&&&&&&011.030000011,3 Mäntsälän kirkonkylä, Numminen, Sälinkää ja Sääksjärvi

Taulukon prosenttiluvut on laskettu suhteuttamalla Helsingin keskustaajamassa asuva väestö kunnan kokonaisväkilukuun. Kaikkien suomalaisten asuinpaikan koordinaatit eivät kuitenkaan ole tiedossa. Esimerkiksi Helsingissä asui tilastojen mukaan 16 841 ihmistä, joiden asuinpaikka oli tuntematon.[4]

Taajaman kasvu

Suuntaa antava kartta Helsingin keskustaajamasta.[5]

Vuoden 1960 väestönlaskennassa taajaman nimeksi ilmoitettiin kunnan nimen Helsinki alapuolella pelkästään Keskusta. Tuolloin taajamassa oli 470 006 asukasta pinta-alan ollessa 180,2 km².[6] Vuoden 1970 väestönlaskennassa käytettiin nimeä Keskustaajama (Helsinki). Tuolloin keskustaajama oli kasvanut yhteen vuoden 1960 väestönlaskennassa määriteltyjen Kauniaisten, Kilon, Laajalahden, Laaksolahden, Mankkaan, Matinkylän, Otaniemen, Tapiolan, Tuomarilan, Järvenperän, Westendin, Vantaankosken ja Vaaralan taajamien kanssa. Näin muodostuneessa laajemmassa taajamassa oli vuoden 1970 väestönlaskennan mukaan 627 432 asukasta pinta-alan ollessa 295,45 km².[7]

Vuoden 1980 ja 1990 väestönlaskennoissa oli edelleen käytössä nimi Keskustaajama (Helsinki). Vuonna 1980 taajaman väkiluku oli 680 507 asukasta ja pinta-ala oli 346,6 km². Tällöin taajama oli kasvanut yhteen Espoon Kivenlahden ja Vantaan Hämeenkylä-Vapaalan taajamien kanssa.[8] Vuonna 1990 taajaman väkiluku oli noussut 888 871 asukkaaseen ja sen pinta-ala oli jo 617,5 km². Helsingin keskustaajaman kanssa yhteenkasvaneet taajamat vuonna 1990 olivat Espoon Kauklahti, Niipperi ja Vanhakartano, Järvenpään keskustaajama, Pietilä ja Ristinummi, Keravan keskustaajama ja Ahjo, Kirkkonummen Masala, Sipoon Talma, Tuusulan Hyrylä sekä Vantaan Askisto (jälleen omaksi taajamaksi 1995, mutta Helsingin keskustaajamaa vuodesta 2000), Itä-Hakkila, Kivistö, Korso-Rekola, Seutula, Voutila-Viinikkala ja Ylästö.[9] Vuoden 1995 väestönlaskennasta lähtien taajamasta on käytetty nimeä Helsingin keskustaajama. Tuolloin taajaman väkiluku oli 949 132 henkeä ja pinta-ala 553,8 km². Taajama ulottui Helsingin lisäksi Espoon, Järvenpään, Kauniaisten, Keravan, Kirkkonummen, Nurmijärven, Sipoon, Tuusulan ja Vantaan alueelle. Espoon Nupurila ja Tuusulan Rusutjärvi kasvoivat yhteen taajaman kanssa tuona vuonna.[10] Vuonna 2000 Helsingin keskustaajama kasvoi yhteen Espoon Kalajärven, Järvenpään Haarajoen, Sipoon Nikkilän ja Tuusulan Kellokosken taajamien kanssa, sen sijaan Suomenlinna alettiin laskea nyt omaksi taajamakseen.[11]

Nimeäminen

Helsingin keskustaajamasta käytetään myös nimiä Helsingin kaupunkialue, jolloin keskustaajamaan kuuluvat Järvenpää ja Kerava erotetaan omiksi kaupunkialueikseen.[2] Kun käytetään nimitystä Helsingin kaupunkiseutu, mukaan lasketaan myös keskustaajaman lähitaajamat, eli taajamat, jotka sijaitsevat korkeintaan kolmen kilometrin päässä keskustaajamasta. Kaupunkiseudun keskus- ja lähitaajamakäsitteillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, mitkä ovat kunkin kunnan omia keskustaajamia.[5] Toisinaan käytetään pelkästään nimitystä Helsinki.[5] Myös kansainvälisissä julkaisuissa kaupunkialueen nimi on aina sama kuin keskuskaupungin, poikkeuksena selkeät kaksoiskaupungit.[3]

Luokittelu

Taajama jakaantuu eri rakennustehokkuuden mukaan erilaisiin kaupunkialueisiin. Sisempi kaupunki eli tiheästi ja yhtenäisesti rakennettu osuus kattaa Helsingin, Espoon ja Vantaan merkittävimmät asuinalueet. Tätä ympyröi harvemmin asuttu, mutta silti teknisesti taajaman määrityksen täyttävä ulompi kaupunkialue. Keskustaajama on yhteydessä tätä kautta myös omat kaupunkialueensa muodostaviin Keravaan ja Järvenpäähän.[12]

Katso myös

Lähteet

  1. ↑ a b Suomen ympäristökeskuksen paikkatietoaineisto Suomen ympäristökeskus. Viitattu 12.4.2023.
  2. ↑ a b Helminen, Ville ym.: Kaupungin-maaseudun alueluokitus Paikkatietomuotoisen alueluokituksen muodostamisperiaatteet (PDF) (s. 10 taulukko) Suomen ympäristökeskus. Viitattu 22.3.2013.
  3. ↑ a b Demographia World Urban Areas (World Agglomerations) 9th Annual Edition
  4. ↑ a b c d e Taajama- ja haja-asutusalueväestö iän ja sukupuolen mukaan kunnittain 31.12.2011 8.2.2013. Tilastokeskus. Arkistoitu 9.12.2015. Viitattu 10.4.2013.
  5. ↑ a b c Kaupunkiseutujen rajaus 2010 28.2.2012. Ympäristöministeriö. Viitattu 10.4.2013.
  6. ↑ Yleinen väestölaskenta 1960 II: Väestön ikä, siviilisääty, pääkieli ym.. (Suomen virallinen tilasto VI C:103) Helsinki: Tilastollinen päätoimisto, 1963.
  7. ↑ Väestölaskenta 1970 Osa IV: Taajamat 1960–1970. (Suomen virallinen tilasto VI C:104) Helsinki: Tilastokeskus, 1976.
  8. ↑ Taajamat 1980. (Väestö- ja asuntolaskenta 1980: Taajamat) Helsinki: Tilastokeskus, 1983. ISBN 951-46-6863-4
  9. ↑ Taajamat 1990. (Väestölaskenta 1990: Osa 11) Helsinki: Tilastokeskus, marraskuu 1992. ISBN 951-47-6528-1
  10. ↑ Taajamat 1995. (Väestölaskenta 1995: Osa 4) Helsinki: Tilastokeskus, 1997. ISBN 951-727-322-3
  11. ↑ Tilastolliset taajamat 2000. (Väestölaskenta 2000: Osa 2) Helsinki: Tilastokeskus, 2003. ISBN 952-467-135-2
  12. ↑ Paikkatietomuotoisen alueluokituksen muodostamisperiaatteet

Aiheesta muualla

Uudenmaan maakunnan kuntien hallinnolliset keskukset
Askolan kirkonkylä • Espoon keskus • Hangon keskustaajama • Helsingin keskustaajama • Hyrylä (Tuusula) • Hyvinkään keskustaajama • Inkoon kirkonkylä • Järvenpään keskustaajama • Karkkilan keskustaajama • Kauniainen • Keravan keskustaajama • Kirkkonummen keskusta • Kirveskoski (Pornainen) • Lapinjärven kirkonkylä • Lohjan keskustaajama • Loviisan keskustaajama • Myrskylän kirkonkylä • Mäntsälän kirkonkylä • Nikkilä (Sipoo) • Nummela (Vihti) • Nurmijärven kirkonkylä • Porvoon keskustaajama • Pukkilan kirkonkylä • Siuntion asemanseutu • Tammisaaren keskustaajama (Raasepori) • Tikkurila (Vantaa)
Katso myös: Luettelo Suomen taajamista • Luettelo Suomen kunnista
source: https://fi.wikipedia.org/wiki/Helsingin_keskustaajama