Clinfowiki
| Osa artikkelisarjaa |
| Kristinusko |
|---|
 |
Kirkko (< m.kreik. κυριακή, kyriakē, ’Herralle kuuluva’) viittaa pääasiassa kristilliseen uskonyhteisöön, joka on järjestynyt yhdeksi organisaatioksi. Se voi tarkoittaa myös erityisesti protestanttisessa terminologiassa yksittäistä uskonyhteisöä (ennemmin seurakunta) sekä laajempaa, uskontunnustuksen tai opinkäsitysten yhdistämää joukkoa (ennemmin kirkkokunta, jos kyseessä ei ole yksittäinen organisaatio).[1] Laajimmassa merkityksessään sanalla kirkko voidaan viitata myös kaikki kristityt kattavaan (hengelliseen) yhteisöön.[2]
Kirkko-sanaa käytti jo Mikael Agricola teksteissään. Hänen raamatunkäännöksissään sillä viitattiin yksinomaan rakennuksiin. Kristittyjen yhteisöä tarkoittava kreikankielisen alkutekstin sana ekklesia (m.kreik. ἐκκλησία, ekklēsia ’seurakunta’, alun perin ’(väen)kokous’) käännettiin säännönmukaisesti sanalla seurakunta. Nykysanakirjoissa sanalla on myös merkitykset yksityisten seurakuntien muodostama kokonaisuus, kirkkokunta ja joskus koko kristikunta. Uudessa kirkkoraamatussa on kahdessa kohdassa käännetty kreikan sana ekklesia sanalla ’kirkko’, kun vuoden 1938 käännöksessä koko sanaa ei käytetty lainkaan.[3][4]
Kirkkososiologia tutkii kirkon ja muun yhteiskunnan välisiä yhteyksiä. Käsitystä kirkon hengellisestä merkityksestä kutsutaan teologiassa kirkko-opiksi eli ekklesiologiaksi. Eri kirkkokuntien kirkko-opillisia käsityksiä tutkitaan dogmatiikassa.
Kirkko organisaationa
Kristilliset kirkot jaetaan organisaation perusteella kahteen pääluokkaan: piispallisiin eli episkopaalisiin kirkkoihin sekä kongregationalistisiin kirkkoihin.
Piispallisia kirkkoja ovat katolinen kirkko ja ortodoksinen kirkko sekä reformaatiossa syntyneistä kirkkokunnista luterilainen kirkko ja anglikaaninen kirkko. Piispallisissa kirkoissa piispan johtama hiippakunta muodostaa järjestön ylärakenteen seurakuntien yläpuolelle. Kirkon hengellisissä asioissa piispoilla ja hiippakunnilla on suurtakin valtaa. Yleensä erityisesti pappisvirkaa johdetaan ja valvotaan piispallisesti.
Kongregationalistisia kirkkoja ovat useat reformaatiossa ja sen jälkeen syntyneet vapaakirkot. Kongregationalistisessa organisaatiossa pidetään oikeana kirkon järjestysmuotoa itsenäistä paikallista seurakuntaa.
Katolinen kirkko
- Pääartikkeli: Katolinen kirkko
Suomessa katolisen kirkon toiminta oli kielletty reformaation jälkeen vuodesta 1520. Viimeinen katolinen piispa ennen reformaatiota oli Arvid Kurki (1464–1522).
Ensimmäinen katoliset messut Suomessa reformaation jälkeen pidettiin vuonna 1796. Kolme vuotta myöhemmin perustettiin Viipurin katolinen seurakunta. Vuonna 1860 katolinen kirkko sai ensimmäisen kirkkonsa Helsingissä. Vuonna 1911 sai vihkimyksen Adolf Carling, ensimmäinen suomalaissyntyinen pappi reformaation jälkeen. Vuonna 1977 vihittiin nykyinen katolinen piispa, Teemu Sippo, papiksi. 1980-luvulla saapuivat Suomeen ensimmäiset neokatekumenaaliyhteisön ja Opus Dein jäsenet.
Vuonna 2009 Teemu Sippo sai piispavihkimyksen. Hän on ensimmäinen suomalaissyntyinen katolinen piispa 1500-luvun jälkeen. Hän on tällä hetkellä Suomen katolisen kirkon pää. Hänen valtaistuimensa on helsinkiläisessä Pyhän Henrikin katedraalissa. Pyhän Henrikin seurakunta oli vuonna 2016 Suomen suurin katolinen seurakunta 4379 jäsenellä, mikä oli 30 prosenttia hiippakunnan jäsenmäärästä.[5]
Vuoden 2016 lopussa Suomessa oli 14 447 katolisen kirkon jäsentä 8 seurakunnassa.[5]
Ortodoksinen kirkko
- Pääartikkeli: Ortodoksinen kirkko
Suomen ortodoksinen kirkko muodostuu piispojen johtamista hiippakunnista, joita on kolme: Karjalan, Helsingin ja Oulun. Karjalan hiippakuntaa johtaa Karjalan ja koko Suomen arkkipiispa.
Protestanttisia kirkkoja
Suomen evankelis-luterilainen kirkko
- Pääartikkeli: Suomen evankelis-luterilainen kirkko
Suomen evankelis-luterilainen kirkko koostuu hiippakunnista, jotka ovat piispan johtamia kirkollisia hallintoalueita. Hiippakunta koostuu rovastikunnista, jotka koostuvat seurakunnista. Hiippakunnan keskuskirkko on tuomiokirkko, jonka kirkkoherraa nimitetään tuomiorovastiksi.
Arkkipiispa on Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa puheenjohtaja piispojen kokoontuessa, mutta valvonta- tai johtotehtäviä hänellä ei ole. Arkkipiispa hoitaa kuitenkin kirkon suhteita toisiin kirkkoihin koti- ja ulkomaille. Arkkipiispan arvonimi on käytössä Suomen lisäksi Ruotsin, Latvian ja Viron luterilaisissa kirkoissa. Suomen kirkon arkkipiispa on Turun arkkipiispa (Turulla on kaksi piispaa: piispa ja arkkipiispa).[6]
Helluntaikirkot
Helluntaiherätys on suurin kristinuskon protestanttisista suunnista maailmassa. Se koostuu kulloisessakin maassa eri tavalla ja sillä on vahva paikallisseurakunta identiteetti, joka Suomessa ilmenee pastorin ja seurakunnan vanhempien merkittävällä roolilla. Helluntaiherätyksen syntymiseen ja sen omaksumiin opillisiin näkemyksiin vaikuttivat merkittävästi metodistit ja pyhitysliike.[7][8] Vuonna 1914 perustettu Assemblies of God on kansainvälisesti merkittävin helluntaikirkko.[9] Suomessa on nykyisin oma Helluntaikirkko. Helluntaikirkolla on myös jäsenseurakuntia, jonka jäsenillä on mahdollisuus kuulua tai olla kuulumatta Helluntaikirkkoon. Perinteisesti helluntaiseurakunnat ovat toimineet itsenäisesti yhdistyspohjalta.
Katso myös
Lähteet
- ↑ Kielitoimiston sanakirja. (Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. Internet-versio MOT Kielitoimiston sanakirja 1.0) Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy, 2004. ISBN 952-5446-11-5
- ↑ ”myös koko kristikunnasta.” Kielitoimiston sanakirja 2004.
- ↑ Mielikäinen, Aila: Kirkko seurakunnassa vai seurakunta kirkossa? Kielikello. 2/1995. Viitattu 25.3.2022.
- ↑ Petri Paavola: K Seurakunta vai kirkko? kotipetripaavola.com. Viitattu 17.11.2017.
- ↑ a b Rekisteröityjen katolilaisten määrä kasvaa tasaisesti Katolinen kirkko Suomessa. Viitattu 26. huhtikuuta 2017.
- ↑ Arkkipiispan tehtävät Suomen evankelis-luterilainen kirkko. Arkistoitu 11.8.2007. Viitattu 27.7.2007.
- ↑ Ahonen, Lauri K.lähde tarkemmin?: s. 10-15
- ↑ Ruohomäki, Jouko lähde tarkemmin?: s. 66-69
- ↑ Maailmanlaajuinen helluntailiike nykyisin (Arkistoitu – Internet Archive)
