Bioinformatics Wiki

Mostarin silta
Mostarin silta kunnostettuna vuonna 2004
Ylittää	Neretvajoen
Sijainti	Mostar, Bosnia-Hertsegovina
Siltatyyppi	Holvisilta
Pituus	29 m
Leveys	4 m
Avattu liikenteelle	1566/1567/2004
Koordinaatit	43°20′14″N, 17°48′54″E
Alaviite	Mostarin silta on ollut UNESCOn maailmanperintöluettelon kohde vuodesta 2005 lähtien.
Lisää silta-artikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla
Infobox OK

Mostarin vanha silta (bosn. Stari most) on Neretvajoen yli johtava silta Mostarissa Bosnia-Hertsegovinassa.

Stari mostin pituus on 29 metriä ja leveys neljä metriä. Siltaholvin korkeus Neretvan keskimääräisestä vedenpinnasta on noin 19 metriä. Sillan arkkitehtuurissa poikkeuksellista on rakenteen sirous. Jos kaiteita ei oteta huomioon, silta on ohuimmillaan keskikohdastaan 77 senttimetriä paksu. Tenelija-kalkkikivestä rakennettu silta yhdistää bosniakkienemmistöisen Itä-Mostarin ja kroaattienemmistöisen Länsi-Mostarin toisiinsa. Mostarin vanhakaupunki levittyy joen kummallekin rannalle sillan ympärille.

Mostarin vanhan sillan suunnitteli turkkilaisarkkitehti Mimar Hajrudin, joka myös johti yhdeksän vuotta (1557–1566) kestäneitä rakennustöitä. Hajrudinin palkkaamat työmiehet olivat pääosin paikallisia. Samalla paikalla oli aiemmin ollut puisia siltoja, mutta Hajrudinin yksikaarinen Stari most oli ensimmäinen kivisilta yli Neretvajoen. Sillan ympärille rakentunut Mostarin kaupunki sai nimensä siltavahtien (bosn. mostari) mukaan.

Stari mostista tuli Mostarin ja koko Bosnia-Hertsegovinan monikansallisuuden ja kansanosien rauhanomaisen rinnakkaiselon symboli. Pitkälti juuri symboliarvon vuoksi Bosnian kroaattiarmeija tuhosi sen Bosnian sodassa 9. marraskuuta 1993. Siltaa ammuttiin T-55-panssarivaunujen 100 mm tykillä noin kaksi kilometriä lounaaseen sijaitsevalta Humvuorelta käsin. Toista päivää jatkunut järjestelmällinen panssarivaunutulitus luhisti sillan noin kuudenkymmenen osuman jälkeen kello 10.16.

Sillan jälleenrakentamista alettiin kuitenkin suunnitella heti sodan loputtua ja tehtävä annettiin Firenzen teknisen yliopiston arkkitehdeille ja insinööreille. Silta oli tarkoitus rakentaa jokaista kiveä myöten täsmälleen samanlaiseksi kuin alkuperäinen. Siitä luotiin tietokonemalli, jonka perusteella kopio valmistui. Sillan kaikki 1088 valkoista kivilohkaretta haettiin samalta Bišće Poljen louhokselta kuin vanhan sillan rakennusaineet ja sen korjaus maksoi yli 15 miljoonaa euroa. Maailmanpankki ja Unesco antoivat rahaa sillan jälleenrakentamiseen. Lisäksi siihen osallistuivat muun muassa Italia, Ranska, Kroatia ja Turkki.

Heinäkuussa 2005 Stari most ympäristöineen liitettiin Unescon maailmanperintöluetteloon.^[1]

• Tihomir Rozić (toim.): Mostart. A Bridge Story. PCU, 2004.

• Ennen ja jälkeen sekä tuhoutuneesta sillasta otettuja kuvia. Kuvaajana belgialainen valokuvaaja Laurent Van der Stockt - Time magazine
• Stari most Unescon maailmanperintöluettelossa