Adolf Hitler tarjosi Berghofissa vierailleelle Puolan ulkoministerille Józef Beckille takuita Puolan rajoista, jos Danzigin vapaakaupunki palautettaisiin Saksalle. Beck vastasi, että Puolan yleinen mielipide ei sallisi muutoksia Danzigin asemaan.
Yhdysvaltalainen uraauurtava lentäjä Amelia Earhart julistetaan virallisesti kuolleeksi puolitoista vuotta katoamisensa jälkeen.
17. tammikuuta − Saksassa tiukennettiin rotulakeja. Juutalaisilta hammaslääkäreiltä, eläinlääkäreiltä ja apteekkareilta evättiin oikeus ammattinsa harjoittamiseen. Juutalaisia ei myöskään enää kelpuutettu suorittamaan mitään ammattitutkintoja.
20. tammikuuta – Adolf Hitler vapautti Hjalmar Schachtin Saksan valtakunnanpankin pääjohtajan tehtävästä ja nimitti hänen tilalleen Walther Funkin.
21. tammikuuta – Adolf Hitler vaati Berliinissä vierailulla olleelta Tšekko-Slovakian ulkoministeriltä František Chvalkovskýltä että Tšekko-Slovakia eroaisi Kansainliitosta, supistaisi merkittävästi armeijansa vahvuutta, noudattaisi Saksan ohjeita ulkopolitiikassaan ja säätäisi juutalaisvastaisia lakeja.
30. tammikuuta – Adolf Hitler selvitti Saksan valtiopäivillä pitämässään puheessa ”Saksan juutalaisongelman ratkaisua”. Hitlerin puhe päättyi lauseeseen ”Jos kansainvälisen rahajuutalaisuuden Euroopassa ja sen ulkopuolella vielä kerran onnistuisi syöstä kansat maailmansotaan, ei tämän sodan lopputulos tule olemaan juutalaisuuden voitto. Sodan tuloksena tulee olemaan juutalaisen rodun hävitys Euroopasta!”.
30. tammikuuta – Viro hyväksyi Ahvenanmaan linnoittamisen.
1. helmikuuta – Saksalaiset miehitysviranomaiset määräsivät Tšekkoslovakian juutalaiset muuttamaan maasta kuukauden kuluessa.
Suomen jääkiekkomaajoukkue ensimmäistä kertaa jääkiekon maailmanmestaruuskilpailussa vuonna 1939, Baselissa, Sveitsissä.3. – 12. helmikuuta – Suomi osallistui ensimmäisen kerran jääkiekon maailmanmestaruuskilpailuihin jotka pidettiin Baselissa Sveitsissä. Suomen joukkue hävisi kaikki ottelunsa ja jäi kisan 14 osanottajamaasta viimeiseksi.
9. maaliskuuta – Jäämurtaja ja sukullusveneiden emäalus Sisun virallinen vastaanotto ja koeajo oli Helsingin edustalla.[1]
10. maaliskuuta – Tšhekkoslovakian presidentti Emil Hácha erotti Josef TisonSlovakian pääministerin virasta ja julisti maahan sotatilan. Slovakiaan muodostettiin seuraavana päivänä uusi hallitus, jossa ei ollut mukaan yhtään Tison hallituksen ministeriä.
13. maaliskuuta – Josef Tiso matkusti Berliiniin tapaamaan Adolf Hitleriä. Hän sopi siellä kutsuvansa koolle Slovakian parlamentin ja julistavansa maan itsenäiseksi.
13. maaliskuuta – Neuvostoliiton ja Suomen välisiin neuvotteluihin osallistunut Neuvostoliiton Italian-lähettiläs, aikaisemmin myös Suomen-lähettiläänä toiminut Boris Stein, ehdotti Suomenlahden saarien vuokraamista Neuvostoliitolle.
13. maaliskuuta – Helsingissä alkoivat Suuren lähetystön 40-vuotisjuhlallisuudet, joihin oli kokoontunut 32 lähetystön jäsentä ja toistakymmentä adressihankkeessa mukana ollutta.[2]
14. maaliskuuta – Tiso palasi Bratislavaan ja Slovakian parlamentti hyväksyi yksimielisesti maan itsenäisyysjulistuksen. Tshekkoslovakian presidentti Emil Hácha matkusti samana päivänä Berliiniin tapaamaan Hitleriä.
15. maaliskuuta – Hácha tapasi Hitlerin Berliinin valtakunnankansliassa heti puolenyön jälkeen. Hitler ilmoitti että Saksan armeijalla on määräys aloittaa Tšhekkoslovakian miehittäminen kello 6 aikaan aamulla ja maata tulisi kohtaamaan suuri hävitys ellei Hácha määräisi Tšekkoslovakian armeijaan pidättymään vastarinnasta. Sairaskohtauksen saanut Hácha pakotettiin allekirjoittamaan julistus, jolla hän luovutti maansa ja kansansa Führerin ja Saksan valtakunnan käsiin. Hácha piti sitten kello 4.30 aamulla radiopuheen, jossa hän kehoitti kansaansa pysymään rauhallisena. Saksalaiset marssivat Tšhekkoslovakiaan kohtaamatta vastarintaa ja iltapäivällä Hitler ja muut natsijohtajat saapuivat Prahaan. Tšekkoslovakiasta muodostettiin 16. maaliskuuta Böömin ja Määrin protektoraatti. Tšekkoslovakian itäkärjessä ollut Karpato-Ukrainan alue julistautui itsenäiseksi mutta Saksan kieltäydyttyä tukemasta sen itsenäisyysjulistusta Unkari hyökkäsi alueelle ja miehitti sen 17. maaliskuuta mennessä.
1. huhtikuuta – Akateeminen Karjala-seura tarjosi puolustusministeriölle Karjalan kannaksen linnoitustöihin 1 000 vapaaehtoista AKS:n jäsentä kesäkuun ja elokuun 1939 väliseksi ajaksi.
3. huhtikuuta – Hitler antoi salaisen määräyksen aloittaa sotatoimien valmistelu Puolaa vastaan (Fall Weiss) 1. syyskuuta alkaen.
4. huhtikuuta – Faisal II kruunattiin 4-vuotiaana Irakin kuninkaaksi sen jälkeen kun hänen isänsä kuningas Ghazi kuoli auto-onnettomuudessa.
Italian sotilaita ohittamassa albaaneja, 7. huhtikuuta 1939.7. huhtikuuta – Albanian valtaus: Italia hyökkäsi Albaniaan, kuningas Zogu I pakeni maasta 8. huhtikuuta Kreikkaan ja koko Albania oli vallattu 10. huhtikuuta mennessä. Italian kuningas Viktor Emanuel III kruunattiin Albanian kuninkaaksi 16. huhtikuuta ja maa liitettiin osaksi Italian imperiumia.
10. huhtikuuta – NKVD:n entinen päällikkö Nikolai Ježov pidätettiin, asetettiin syytteeseen vakoilusta ja osallistumisesta salaliittoon Josif Stalinin murhaamiseksi sekä tuomittiin kuolemaan.
14. huhtikuuta – Yhdysvaltain presidentti Franklin D. Roosevelt lähetti Hitlerille ja Mussolinille vetoomuksen, jossa heitä pyydettiin vakuutusta, etteivät Saksa ja Italia hyökkäisi tai valtaisi alueita vetoomuksessa luetelluilta 31 valtiolta Puola mukaan lukien seuraavan 10 vuoden aikana ja kiistakysymykset käsiteltäisiin neuvottelupöydässä. Roosevelt ei odottanut viestiltään konkreettisia tuloksia mutta lähetti sen osoittaakseen maailmalle ratkaisevan eron demokratioiden ja diktatuurien välillä.
16. huhtikuuta – Neuvostoliiton ulkoministeri Maksim Litvinov ehdotti Englannille ja Ranskalle sotilaallista liittosopimusta Saksan vastaan. Sopimukseen olisivat liittyneet Puola ja tarvittaessa muut Keski- ja Itä-Euroopan maat jotka tunsivat itsensä Saksan uhkaamiksi.
20. huhtikuuta − Adolf Hitler täytti 50 vuotta. Päivä julistettiin Saksassa kansalliseksi juhlapäiväksi. Berliinissä järjestettiin suuri, viisi tuntia kestänyt sotilasparaati joka oli tarkoitettu myös varoitukseksi länsivalloille.
25. huhtikuuta – Saksa aloitti arabiankieliset Pohjois-Afrikkaan ja Lähi-itään suunnatut radiolähetykset Zeesenin lyhytaaltoasemalta.
26. huhtikuuta – Fritz Wendel saavutti lentokoneiden nopeusennätyksen 755 kilometriä tunnissa Messerschmitt Me 209-koneella. Ennätys säilyi mäntämoottoristen lentokoneiden nopeusennätyksenä vuoteen 1969 saakka.
27. huhtikuuta – Yhdistynyt kuningaskunta julisti yleisen asevelvollisuuden.
28. huhtikuuta – Hitler piti Saksan valtiopäivillä puheen, jossa hän irtisanoi Puolan kanssa vuonna 1934 solmitun hyökkäämättömyyssopimuksen ja Yhdistyneen kuningaskunnan kanssa vuonna 1935 solmitun Lontoon laivastosopimuksen. Samalla hän tarjosi hyökkäämättömyyssopimusta usealle muulle Euroopan valtiolle, muun muassa Suomelle. Hitler vaati myös Saksalle Danzigin vapaakaupunkia ja lisäksi Puolan käytävän läpi kulkevaa Saksan hallitsemaa yhdystietä Itä-Preussiin. [5]
1. toukokuuta – Vuosilomalaki tuli voimaan Suomessa, loman pituus oli 5–12 päivää työsuhteen kestosta riippuen.
3. toukokuuta – Josif Stalin syrjäytti Maksim Litvinovin Neuvostoliiton ulkoministerin paikalta ja nimitti tilalle Vjatšeslav Molotovin. Vaihdos merkitsi Neuvostoliiton ulkopolitiikan jyrkentymistä. Litvinovin syrjäyttämiseen vaikutti Englannin ja Ranskan kanssa käytyjen sopimusneuvottelujen epäonnistuminen ja lisäksi myös hänen juutalainen syntyperänsä joka olisi haitannut Saksan kanssa jatkossa käytäviä neuvotteluja.[6]
16. toukokuuta – Suomi torjui Saksan ehdottaman hyökkäämättömyyssopimuksen.
18. toukokuuta − Eduskunta hyväksyi asetuksen nestemäisten polttoaineiden varastoimisvelvollisuudesta.
19. toukokuuta − Neuvostoliiton uusi ulkoministeri Vjatšeslav Molotov vaati Suomen Moskovan-suurlähettiläältä Aarno Yrjö-Koskiselta tietoja suunnitelmista Ahvenanmaan linnoittamiseksi.
20. toukokuuta – Pan Am käynnisti säännöllisen lentopostiliikenteen Pohjois-Amerikasta Eurooppaan.
23. toukokuuta – Hitler ilmoitti valtakunnankansliaan kokoontuneelle Saksan asevoimien johdolle että jatkossa tulevat aluevaltaukset vaativat verenvuodatusta ja sota on sen vuoksi väistämätön. Hitlerin mukaan Saksan talousongelmat vaativat elintilan hankkimista Itä-Euroopasta ja Puolaan oli sen vuoksi hyökättävä ensimmäisen sopivan tilaisuuden tullen.
31. toukokuuta – Neuvostoliitto ilmoitti, ettei se hyväksynyt Ahvenanmaan linnoittamista.
31. toukokuuta – Saksa solmi Tanskan kanssa hyökkäämättömyyssopimuksen.
1. kesäkuuta – Englantilainen sukellusvene HMS Thetis upposi koesukelluksella Liverpoolin edustalla jolloin 99 veneen miehistöön kuulunutta sai surmansa.
4. kesäkuuta – Hampurista lähtenyt, 963 juutalaispakolaista kuljettanut höyrylaiva SS St. Louis käännytettiin Floridasta sen jouduttua jo käännytetyksi Kuubasta. Laiva joutui palaamaan Eurooppaan, ja yli 600 sen matkustajista kuoli keskitysleireillä.
7. kesäkuuta – Saksa solmi hyökkäämättömyyssopimukset Latvian ja Viron kanssa.
8. kesäkuuta – Neljä ihmistä hukkui Suomenlinnan eteläpuolella moottoriveneen täytyttyä vedellä. Viides veneessä ollut pelastui uimalla läheiselle asumattomalle Abrahaminluodolle, josta hänet pelastettiin muutamia tunteja myöhemmin.[8]
9. kesäkuuta – Münsterinkatolinen piispa Clemens von Galen kirjoitti Hitlerille kirjeen, jossa hän valitti tämän käyttävän vuonna 1933 säädettyä n.k. valtiopäivätalonpalo-asetusta (joka rajoitti kansalaisvapauksia helmikuussa 1933 tapahtuneen valtiopäivätalon tuhopolton jälkeen) väärin Saksan katolilaisten vainoamiseksi.
14. kesäkuuta – Tientsinin välikohtaus : Japani aloitti Englannin Tientsinissä Kiinassa sijainneen konsessioalueen saarron koska brittiviranomaiset kieltäytyivät luovuttamasta neljää kiinalaista nationalistia jotka olivat surmanneet japanilaisten tärkeän yhteistoimintamiehen Cheng Hsi-kengin. Saarto päättyi 20. elokuuta 1939 kompromissiratkaisuun kun kiinalaiset luovutettiin japanilaisille, jotka myöhemmin teloittivat heidät Japanissa. Englanti onnistui kuitenkin torjumaan Japanin vaatimuksen lopettaa taloudellinen tuki Kansalliselle Kiinalle.
16. kesäkuuta – Suomessa annettiin lait puolustusvalmiuden tehostamisesta sodanvaaran uhatessa ja yleisestä työvelvollisuudesta mahdollisen sodan aikana.
16. kesäkuuta – Marsalkka Mannerheim ilmoitti eroavansa puolustusneuvoston puheenjohtajan paikalta, koska hallitus ei ollut suostunut myöntämään puolustusvoimille hänen vaatimiaan lisämäärärahoja. Presidentti Kyösti Kallio taivutti Mannerheimin perumaan eroilmoituksensa.
29. kesäkuuta – Saksan yleisesikunnan päällikkö kenraali Franz Halder saapui vierailulle Suomeen. Hän kävi vierailunsa aikana Karjalan kannaksella tarkastamassa linnoituslaitteita ja seuraamassa tykistöammuntoja ja vieraili lisäksi Kemissä ja Rovaniemellä.
29. kesäkuuta – Syyriaan kuuluneesta Alexandrettansanjakista 1938 muodostettu Hatayn tasavalta liittyi kansanäänestyksen jälkeen Turkin tasavaltaan. Syyriaa hallinnut Ranska tuki hanketta, koska se toivoi liitoksen estävän Turkin liittoutumisen natsi-Saksan kanssa.
7. heinäkuuta – Yalen yliopistokuoro saapui vierailulle Suomeen osana kuoron kolmen viikon pituista Euroopan kiertuetta. Suomessa kuoro kävi esittämässä serenadin säveltäjä Jean Sibeliukselle.[9]
13. heinäkuuta – Presidentti Kyösti Kallion terveydentilasta annettiin tiedote, jonka mukaan hän ei ollut vielä täysin toipunut tammikuussa saamastaan sydäninfarktista.
28. heinäkuuta – Yhdistyneessä kuningaskunnassa säädettiin laki terroritoimintaa vastaan. Laki oli suunnattu etenkin Irlannin tasavaltalaisia ääriryhmiä vastaan.
7. elokuuta – Karjalankannaksella alkoivat viikon kestäneet, Suomen siihen saakka suurimmat sotaharjoitukset. Harjoitukset päättyivät 12. elokuuta.
12. elokuuta – Pääministeri A. K. Cajander kiitti Viipurissa pitämässään puheessa puolustusvoimia siitä, ettei määrärahoja ollut tuhlattu nopeasti vanhenevaan kalustoon. Valtiovarainministeri Väinö Tanner ilmaisi tyytyväisyytensä Cajanderin lausuntoon, joka myöhemmin sai osakseen kovaa arvostelua.
13. elokuuta – Viipurissa pidettiin Kannaksen sotaharjoituksiin osallistuneiden joukkojen suurkatselmus, joka ohimarsseineen kesti 4 tuntia.
29. elokuuta – Kaksi suomalaista alusta moottorilaiva Aallotar ja höyrylaiva Dagny törmäsivät yhteen Juutinraumassa Sandhammarenin luona. Aallotar upposi heti törmäyksen jälkeen ja kolme sen miehistön jäsentä hukkui.[13]
31. elokuuta – Puolalaisiin univormuihin pukeutunut saksalainen kommando-osasto jota johti SS-upseeri Alfred Naujocks valtasi Saksan puolella lähellä Puolan rajaa sijainneen Gleiwitzin radioaseman Ylä-Sleesiassa ja lähetti asemalta saksalaisvastaista propagandaa. Lavastetun hyökkäyksen tarkoituksena oli antaa syy aloittaa sota Puolaa vastaan.
2. syyskuuta – Stutthofin keskitysleiri perustettiin metsäiselle alueelle Sztutowon kaupungin länsipuolelle, noin 34 kilometriä Gdańskista itään. Tuona päivänä leiriin tuotiin 150–200 vankia Danzigista ja leirin rakentaminen aloitettiin pakkotyönä. 15. syyskuuta leirillä oli jo 6 000 vankia. Se oli ensimmäinen Saksan ulkopuolelle perustettu keskitysleiriPuolassa, ja toimi myös tuhoamisleirinä kesästä syksyyn 1944.
3. syyskuuta – Ranska, Australia ja Yhdistynyt kuningaskunta julistivat sodan Saksalle. Länsirintamalla alkoi niin sanottu valesota, jokasai nimensä siitä, että kahdeksan kuukauden aikana osapuolten välillä käytiin sodanjulistuksista huolimatta vain vähäisiä taisteluita.
8. syyskuuta – Ranskalaiset aloittivat hyökkäyksen yhdeksän divisioonan voimin Saarin alueelle, mutta pysäyttivät hyökkäyksen ennen kuin etenivät Maginot-linjan tykkien kantaman ulkopuolelle. Hyökkäys ei häirinnyt saksalaisia juuri lainkaan. Ranskalaiset vetäytyivät omaehtoisesti Saarin alueelta lokakuun alkuun mennessä.
16. syyskuuta − Eduskunta hyväksyi asetuksen, jolla kiellettiin – Puolustusvoimien hankintoja lukuun ottamatta – kaiken tavaran maahantuonti ilman valtiovarainministeriön alaisuuteen perustetun valtion lisenssitoimikunnan lupaa.
23. syyskuuta – Pohjoismaiden suurin elokuvateatteri, 1 000 katsojapaikan Bio Metropol aloitti toimintansa Kaisaniemenkadun varrella Helsingissä. Teatterin eteisen suunnittelivat arkkitehdit Alvar Aalto ja Niilo Kokko.[14]
27. syyskuuta – Varsova antautui ja viimeiset puolalaiset yksiköt antautuivat kahdeksan päivää myöhemmin.
5. lokakuuta – Neuvostoliitto ja Latvia solmivat keskinäisen avunantosopimuksen. Suomalainen valtuuskunta kutsuttiin Moskovaan neuvottelemaan ”konkreettisista poliittisista kysymyksistä”.
6. lokakuuta – Puolan vastarinnan lakattua Saksan ja Neuvostoliiton miehittämien alueiden rajaksi tuli suunnilleen Curzonin linja, jota jo vuonna 1919 oli ehdotettu Puolan itärajaksi.
8. lokakuuta – Saksa ilmoitti liittäneensä Länsi-Puolan itseensä. Puolan antauduttua Hitler ehdotti liittoutuneille rauhaa, jossa nämä hyväksyisivät Itä-Euroopan uuden järjestyksen. Liittoutuneet torjuivat ehdotuksen pikaisesti.
9. lokakuuta – Saksa torjui Suomen pyynnön tuen saamiseksi Neuvostoliiton painostusta vastaan ja ilmoitti, ettei se aikonut puuttua Suomen ja Neuvostoliiton välisiin neuvotteluihin millään tavoin.
10. lokakuuta – Helsingissä järjestettiin ensimmäinen pimennys- ja ilmahälytysharjoitus.
11. lokakuuta – Neuvostoliitto ja Liettua solmivat keskinäisen avunantosopimuksen. Sen mukaan Neuvostoliitto luovutti Puolalta valtaamansa Vilnan Liettualle, mutta sai samalla oikeuden pitää maa- ja ilmasotajoukkoja Liettuan alueella.[15]
11. lokakuuta – Neuvostoliitto esitti Kremlissä Suomelle kovia vaatimuksia.
11. lokakuuta – Suomessa aloitettiin vapaaehtoinen asutuskeskusten evakuointi. Helsingistä siirtyi maaseudulle noin 100 000 ihmistä.
17. lokakuuta – Eduskunta hyväksyi puolustusvoimien ylimmästä johdosta annetun asetuksen muutoksen, jonka mukaan tasavallan presidentti voi erityisistä syistä luovuttaa puolustusvoimien ylipäällikkyyden puolustusvoimain komentajalle.
20. lokakuuta – Helsingin Sanomissa ja Uudessa Suomessa julkaistiin kirjoitus, jossa ehdotettiin että suomalaiset kävisivät vaihtamassa kultaiset sormuksensa rautasormuksiin, jotta Suomi saisi hankittua sotavarusteita.
21. lokakuuta – J. K. Paasikivi ja valtiovarainministeri Väinö Tanner lähtivät toiselle neuvottelumatkalle Moskovaan. He palasivat Helsinkiin 26. lokakuuta.
23. lokakuuta – Suomessa tuli voimaan matkustus- ja oleskelurajoituksia Itä- ja Pohjois-Suomen rajaseuduilla ja Etelä-Suomessa rannikko- ja saaristoalueilla.[16]
28. lokakuuta – Kahvi säännösteltiin Suomessa. Kahviannos supistui neljänneskiloon henkilöä kohden neljän viikon aikana.
31. lokakuuta – J. K. Paasikivi ja Väinö Tanner lähtivät kolmannelle neuvottelumatkalle Moskovaan.
31. lokakuuta – Neuvostoliiton ulkoministeri Vjatšeslav Molotov julkisti puheessaan Neuvostoliiton aluevaihtoehdotukset Suomelle. Ehdotuksiin kuului maarajan siirtäminen Karjalan kannaksella muutamia kymmeniä kilometrejä pohjoiseen Leningradista sekä eräiden Suomenlahden saarien ja Kalastajasaarennon ja Pummangin niemimaitten osien luovutus. Vastineeksi Suomi olisi saanut samankokoisen alueen Neuvosto-Karjalasta. Lisäksi Neuvostoliitto ehdotti Suomelle pienen alueen vuokraamista määräajaksi Suomenlahden suulta laivastotukikohtaa varten. Neuvostoliitto ei enää vaatinut Suomelta samanlaista keskinäistä avunantosopimusta, jollaiset se oli solminut aiemmin syksyllä Baltian maiden kanssa.[17]
2. marraskuuta – Suomen neuvottelijat saapuivat Moskovaan. Illalla he seurasivat kutsuvieraina Neuvostoliiton korkeimman neuvoston istuntoa.
3. marraskuuta – Suomen ja Neuvostoliiton neuvotteluiden toinen kolmesta jaksosta alkoi. Kremlissä pidetyissä tunnin kestäneissä neuvotteluissa olivat Suomen edustajina ministerit Paasikivi ja Tanner sekä valtioneuvos Hakkarainen, sekä Neuvostoliiton puolelta ulkoasiainkansankomissari Molotov ja hänen apulaisensa Potemkin. Stalin ei ollut mukana. Suomen valtuuskunta esitti Suomen vastaehdotukset Neuvostoliiton vaatimuksiin.
4. marraskuuta – Suomen ja Neuvostoliiton neuvotteluiden toinen kolmesta jaksosta päättyi.
12. marraskuuta – Neuvostoliittolaiset sanomalehdet aloittivat voimakkaan Suomea vastaan suunnatun arvostelukampanjan.
13. marraskuuta – Moskovan neuvottelut katkesivat ja Stalin antoi määräyksen Suomea vastaan välittömästi tehtävän hyökkäyksen suunnittelusta. Suomen valtuutetut lähtivät illalla kotimatkalle Moskovasta.
13. marraskuuta – Pohjoismaiden ulkoministerit kokoontuivat hätäkokoukseen Tukholmaan Suomen ja Neuvostoliiton suhteiden kiristymisen vuoksi.
23. marraskuuta – Saksan juutalaiset erotettiin muusta väestöstä määräämällä heidät kantamaan vaatteissaan daavidintähteä.
26. marraskuuta – Mainilan laukaukset. Ulkoministeri Vjatšeslav Molotov jätti asiasta tiukkasanaisen nootin Suomen Moskovan-suurlähettiläälle Aarno Yrjö-Koskiselle.
26. marraskuuta – Neuvostoliiton kommunistisen puolueen pää-äänenkannattaja Pravda hyökkäsi voimakkaasti Suomen hallitusta, erityisesti pääministeri A. K. Cajanderia ja ulkoministeri Eljas Erkkoa vastaan.
27. marraskuuta – Suomen hallitus lähetti Mainilan laukausten johdosta Moskovaan vastanootin, jossa vakuutettiin, ettei laukauksia ollut ammuttu Suomen puolelta.
28. marraskuuta – Neuvostoliitto sanoi irti Suomen kanssa vuonna 1932 solmitun hyökkäämättömyyssopimuksen.
28. marraskuuta – Neuvostosotilaat kaappasivat kolme suomalaista rajavartijaa KalastajasaarennossaPummangin lähellä.
29. marraskuuta – Neuvostoliitto katkaisi diplomaattisuhteet Suomeen.
30. marraskuuta – Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen ja talvisota alkoi. Helsinkiä pommitettiin. Asuinkorttelien pommitus aiheutti kritiikkiä ulkomaisissa joukkotiedotusvälineissä. Mannerheim ryhtyi sotavoimien ylipäälliköksi.
1. joulukuuta – Eduskunta siirtyi evakkoon Kauhajoelle.
1. joulukuuta – Väestönsuojeluviranomaiset määräsivät pimennyksen voimaan koko Suomeen. Määräysten mukaan ulkovalot oli pidettävä sammutettuina ja ikkunat peitettyinä pimeän aikana. Myös tarpeeton liikkuminen ulkona pimeän aikana kiellettiin.
1. joulukuuta – Neuvostoliiton Itämeren laivaston miinatorpedolentorykmentin lentokone törmäsi lähdössä pommivarastoon, jonka seurauksena tapahtui räjähdys, ja suuri osa lentokoneista tuli kahdeksi tai kolmeksi viikoksi lentokelvottomiksi.
2. joulukuuta – Vastauksena Terijoen hallituksen muodostamiselle SDP ja SAK antoivat julkilausuman, jossa vakuutettiin Suomen työväenluokan tukevan täydellisesti Rytin hallitusta ja sen politiikkaa sekä taistelevan asein Suomen itsemääräämisoikeuden, demokratian ja rauhan puolesta väkivaltaa vastaan.
3. joulukuuta – Suomi pyysi tuloksetta Kansainliittoa tekemään intervention.
3. joulukuuta – Väestönsuojeluviranomaiset ja seurakunnat kielsivät jumalanpalvelukset ja muut julkiset kokoontumiset.
5. joulukuuta – Karjalankannaksella puna-armeijan hyökkäys pysähtyi suojajoukkotaisteluiden päätyttyä Mannerheim-linjalle.
6. joulukuuta – Ulkoministeri Väinö Tanner järjesti ulkomaisille diplomaateille ja lehtimiehille vastaanoton Hotelli Kämpissä Helsingissä. Vastaanotolla oli mukana muitakin ministereitä ja tarkoituksena oli osittain osoittaa vääriksi Neuvostoliiton väitteet, joiden mukaan Suomen hallitus olisi paennut ulkomaille. Perinteinen itsenäisyyspäivän juhlavastaanotto Presidentinlinnassa oli peruutettu.'
7. joulukuuta – Suomalaiset diplomaatit saivat tietää että Adolf Hitler olisi halunnut julistaa Neuvostoliiton rinnalla sodan Suomelle. Sodanjulistus kariutui kuitenkin marsalkka Herman Göringin ehdottoman kielteiseen vastustukseen. Suomalaiset arvelivat kyseessä olevan Saksan ajatuksen miehittää demilitarisoitu Ahvenanmaa ja siten turvata malmikuljetukset Pohjois-Ruotsista.
8. joulukuuta – Neuvostojoukkojen hyökkäys Taipaleenjoella päättyi epäonnistumiseen.
8. joulukuuta – Neuvostoliitto julisti Suomen rannikot Tornionjoen suulta Hangon itäpuolelle saakka saartoon 20 meripeninkulman leveydeltä ”Suomen kansanhallituksen pyynnöstä” ja määräsi ulkomaalaiset alukset poistumaan kyseiseltä alueelta. Ahvenanmaan saaristo jäi saartovyöhykkeen ulkopuolelle ”sikäli kuin tätä aluetta ei suoranaisesti tai epäsuorasti käytetä tarkoituksiin, jotka ovat yhteydessä sotatoimiin Suomen Kansanvaltaista Tasavaltaa tai sen hallitusta vastaan”.
11. joulukuuta – Neuvostojoukot saavuttivat suomalaisten pääpuolustusaseman Karjalankannaksella.
13. joulukuuta – Ruotsin ulkoministeri Rickard Sandler erosi ja hänen tilalleen nimitettiin kaupallinen virkamies Christian Günther. Taustalla olivat erimielisyydet suhtautumisessa Suomeen.
14. joulukuuta – Adolf Hitler määräsi suuramiraali Erich Raederin aloittamaan Norjan miehityksen valmistelun. Hitler oli hieman aiemmin tavannut Berliinissä vierailleen norjalaisen Nasjonal Samling -puolueen johtajan Vidkun Quislingin.
15. joulukuuta – Neuvostojoukkojen uusi läpimurtoyritys Taipaleenjoella alkoi 15. joulukuuta päättyen suomalaisten torjuntavoittoon 17. joulukuuta.
17. joulukuuta – Taistelut puna-armeijan painopistesuunnassa Summan kylässä länsikannaksella alkoivat.
19. joulukuuta – Neuvostoliiton ilmavoimat suorittivat ensimmäisen pommihyökkäyksensä Turkuun. Syttyneissä tulipaloissa tuhoutui tai vaurioitui useita rakennuksia, mutta vakavilta henkilövahingoilta vältyttiin.
22. joulukuuta − Suomalaiset saivat vallatuksi takaisin Suomussalmen kirkonkylän. Kamppailu Summan kylän suunnalla päättyi puna-armeijan raskaisiin tappioihin.
29. joulukuuta – Kenraali Hjalmar Siilasvuon johtama 9. divisioona löi venäläisen 163. divisioonan Suomussalmella. Sotasaaliiksi saatiin muun muassa 37 tykkiä ja 15 panssarivaunua sekä suuri määrä ajoneuvoja.
