The US FDA’s proposed rule on laboratory-developed tests: Impacts on clinical laboratory testing

Kontaktihypoteesi on sosiaalipsykologinen hypoteesi, jonka mukaan ryhmien välisiä suhteita voidaan parantaa näiden ryhmien välisellä myönteisellä kohtaamisella. Tämän kohtaamisen on oltava riittävän pitkäaikaista, sen on vahvistettava ryhmien yhteistoiminnallista keskinäisriippuvuutta, eikä siihen tule kuulua kilpailua. Ihanteellisesti ryhmien jäsenet ovat statukseltaan samanarvoisia, ja toiminnan tukena ovat normisto ja auktoriteetit sekä tiedottaminen ja koulutus.^[1] Hypoteesin kehitti yhdysvaltalainen sosiaalipsykologi Gordon W. Allport.^[2]

Kontaktihypoteesin mukaan pelkästään vierekkäin asuminen tai työskenteleminen etnisesti segregoituneessa ympäristössä ei riitä ennakkoluulojen vähentämiseen.^[2] Pitkäaikaiset ja runsaat kontaktit sen sijaan aiheuttavat hypoteesin mukaan samaistumisen kokemuksia ja hälventävät ennakkoluuloja.^[1] Hypoteesin tueksi on esitetty lukuisia tapauksia, joissa kontaktit vieraisiin ryhmiin ovat korreloineet myönteisesti väkivaltaisuuden ja kielteisten asenteiden vähenemisenä. Esimerkiksi toisen maailmansodan aikana ne ei-juutalaiset, joilla oli ollut kontakteja vieraisiin etnisiin ryhmiin, suojelivat juutalaisia natsien valloittamilla alueilla todennäköisemmin kuin ne, joilla kontakteja ei ollut ollut. Pohjois-Irlannissa 1980- ja 1990-luvuilla ne katoliset ja protestantit, joilla oli ollut eniten kontakteja vastakkaiseen ryhmään, osoittivat muita enemmän tukea väkivallattomuudelle ja anteeksiannolle.^[2]

Kontaktihypoteesin pohjalta esimerkiksi Suomessa on pyritty sekoittamaan omistus- ja vuokra-asuntoja.^[3] Yhdysvalloissa mustien ja valkoisten välisiä kontakteja saatiin lisättyä rotuerottelun purkamisen kautta esimerkiksi asevoimissa.^[2]

Kontaktihypoteesia on arvosteltu siitä, että moni tutkimus osoittaa ryhmien välisten kontaktien pikemminkin lisäävän kielteisiä asenteita ryhmien välillä kuin vähentävän niitä.^[3] Statukseltaan eritasoisten ryhmien sekoittaminen voi myös vähentää alemman ryhmän jäsenten motivaatiota tavoitella sosiaalista nousua.^[2] Kontaktihypoteesin on havaittu kuitenkin toimivan silloin, kun toistensa kanssa kontaktiin asetetuilla ryhmillä on selkeä yhteinen päämäärä, kuten esimerkiksi urheiluseuroissa.^[3]