QLIMS Certified Developers’ Program & Inaugural Members

ISAF eli International Security Assistance Force oli Naton johtama ja YK:n valtuuttama monikansallinen kriisinhallintaoperaatio Afganistanissa 2001-2014. Sen tehtävänä oli tukea maan väliaikaista hallintoa luomalla vakautta ja turvallisuutta Afganistaniin.

YK:n turvallisuusneuvosto päätti ISAF-operaatiosta joulukuussa 2001 ja se alkoi tammikuussa 2002. ISAFin johtovastuu siirtyi Natolle 11. lokakuuta 2003. Ensimmäiset lähes kaksi vuotta operaation mandaatti käsitti vain Kabulin alueen, mutta 13. lokakuuta 2003 turvallisuusneuvosto laajensi sen koko maahan. Vuodesta 2011 alkaen vastuuta turvallisuudesta siirrettiin asteittain afganistaninlaisille joukoille, ja ISAFn missio päättyi 2014.^[1]

Afganistanissa oli käynnissä ISAFin kanssa samanaikaisesti Yhdysvaltain operaatio Enduring Freedom, jolla on YK:n peruskirjan 51. artiklan antama valtuutus ja turvaneuvoston vahvistus muun muassa päätöslauselmilla 1373 vuonna 2001, 1662 v. 2006 ja 1659 v. 2006. Operaatio käsitti taistelutoimintaa pääasiassa islamilaisia taleban-joukkoja vastaan, lähinnä Pakistanin rajalla pataanien asuinalueilla ja vuoristossa. Yhdysvallat ehdotti ISAFin ja Endurance Freedomin yhdistämistä, mutta ajatus ei alkuun saanut kannatusta EU:n piirissä.

Vuonna 2006 ISAF yhdistettiin Enduring Freedom'iin. Merkittäviä lisävoimia on operaatiolle tarjonnut Alankomaat. Alankomaiden hallitus lisäsi joukkoja Afganistanissa Yhdysvaltain pyynnöstä ja otti rintamavastuun Kandaharin alueesta, jossa oli jo Enduring Freedominkin aikana käyty taisteluita talebaneja vastaan. Alankomaat veti joukkonsa Afganistanista vuonna 2010.^[2]

Operaation vahvuus oli noin 9 500 sotilasta 36 maasta. Suomalaisia ISAF-operaatiossa työskenteli noin 200.

•  Albania
•  Belgia
•  Bulgaria
•  Kanada
•  Kroatia
•  Tšekki
•  Tanska
•  Viro
•  Ranska
•  Saksa
•  Kreikka
•  Unkari
•  Islanti
•  Italia
•  Latvia
•  Liettua
•  Luxemburg
•  Montenegro
•  Alankomaat
•  Norja
•  Puola
•  Portugali
•  Romania
•  Slovakia
•  Slovenia
•  Espanja
•  Turkki
•  Britannia
•  Yhdysvallat

•  Armenia
•  Itävalta
•  Azerbaidžan
•  Bosnia ja Hertsegovina
•  Suomi
•  Georgia
•  Irlanti
•  Pohjois-Makedonia
•  Sveitsi
•  Ruotsi
•  Ukraina

•  Australia
•  Bahrain
•  El Salvador
•  Jordania
•  Kuwait
•  Malesia
•  Mongolia
•  Uusi-Seelanti
•  Singapore
•  Etelä-Korea
•  Thaimaa
•  Tonga
•  Yhdistyneet arabiemiraatit

ISAFia johdettiin Kabulista.

Päämajan tapaan keskisen alueen johto oli Kabulissa. Sitä komensivat ranskalaiset.^lähde?

Pohjoisen alueen komentopaikka oli Mazar-i-Sharifissa ja johtovaltiona oli Saksa. Alueella oli viisi jälleenrakennusryhmää, provincial reconstruction teamia.^lähde?

Läntisen alueen komentopaikka oli Heratissa ja johtovaltiona oli Italia. Alueella oli neljä jälleenrakennusryhmää.^lähde?

Eteläinen alue oli yksi osa Afganistanin operaation lohkoista. Siihen kuuluivat Kandaharin, Uruzganin, Zabulin ja Daikondin maakunnat.^[3] Komentopaikka sijaitsi Kandaharissa. Alueen johto kiersi ensin Kanadan, Alankomaiden ja Britannian kesken, mutta siirtyi myöhemmin Yhdysvalloille. NATO-maista eteläisellä alueella toimivat Yhdysvaltojen lisäksi Albania, Britannia, Bulgaria, Kanada, Ranska, Romania ja Slovakia. Natoon kuulumattomista maista alueella toimivat Australia, Jordania ja Singapore.^[3]

Alueella oli kolme jälleenrakennusryhmää, jotka toimivat Kandaharissa, Qalatissa ja Uruzganissa.^[3]

Alue oli kaikkein haasteellisin ja se kuului aikaisemmin yhdysvaltalaisjohtoiselle Enduring Freedom -operaatiolle, minkä yhdistämistä ISAFiin epäiltiin. Alueella talibanit kävivät sissisotaa Naton joukkoja vastaan.^lähde?

Itäisellä alueella toimi Bagramista käsin yksi alue, jossa oli 11 jälleenrakennusryhmää.^lähde?

• Suomi ISAF-kriisinhallintaoperaatiossa Afganistanissa

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta ISAF Wikimedia Commonsissa

• Afganistan. Puolustusvoimat. 16.11.2009 / päiv. 8.4.2013. Arkistoitu 12.12.2013. Viitattu 27.12.2020.