Tämä artikkeli käsittelee valtiota. Muista merkityksistä katso Puola (täsmennyssivu).
Puolan tasavalta
Rzeczpospolita Polska
Puolan lippu Puolan vaakuna
lippu vaakuna

Puolan sijainti
Puolan sijainti

Valtiomuoto tasavalta
Presidentti
Pääministeri		 Andrzej Duda
Donald Tusk
Pääkaupunki Varsova (1 777 972 as.)
52°13′47″N, 21°00′44″E
Muita kaupunkeja Krakova (790 279 as.)
Wrocław (669 564 as.)
Łódź (665 259 as.)
Poznań (541 782 as.)
Gdańsk (477 276 as.)
Szczecin (391 404 as.)
Pinta-ala
– yhteensä 312 679 km² [1] (sijalla 68)
– josta sisävesiä 2,6 %
Väkiluku (2014) 38 483 957 [2] (sijalla 34)
– väestötiheys 123 as. / km²
– väestönkasvu -0,06 % [3] (2011)
Viralliset kielet puolan kieli
Valuutta Złoty (zł) (PLN)
BKT (2019)
– yhteensä 1 281,0 mrd. USD [3][4][5]  (sijalla 21)
– per asukas 33 747 USD[4][5]
HDI (2019) 0,880 [6] (sijalla 35)
Elinkeinorakenne (BKT:sta)
– maatalous 2,9 %
– teollisuus 31,3 %
– palvelut 65,9 %
Aikavyöhyke UTC+1
– kesäaika UTC+2
Itsenäisyys
– monarkia
– tasavalta
966
11. marraskuuta 1918
Lyhenne PL
– ajoneuvot: PL
– lentokoneet: SP
Kansainvälinen
suuntanumero		 +48
Tunnuslause Ei mottoa (epävirallisesti ”Bóg, Honor, Ojczyzna” eli ”Jumala, kunnia, isänmaa”)
Kansallislaulu ”Mazurek Dąbrowskiego”

Edeltäjä(t)  Puolan kansantasavalta

Puolan tasavalta (puol. Rzeczpospolita Polska) eli Puola (puol. Polska) on valtio Keski-Euroopan itäosassa Itämeren etelärannalla. Sen rajanaapureita ovat lännessä Saksa, lounaassa Tšekki, etelässä Slovakia, kaakossa Ukraina, idässä Valko-Venäjä ja koillisessa Liettua ja Venäjään kuuluva Kaliningradin alue. Puolan pääkaupunki on Varsova. Maan pinta-ala on 312 679 neliökilometriä, ja siellä asuu noin 38 miljoonaa ihmistä. Sudeettien ja Karpaattien vuoria lukuun ottamatta Puola on jääkausien muovaamaa hedelmällistä tasankoa, jota halkovat Veiksel ja Oder sivujokineen.

Puola on saanut nimensä varhaiskeskiajalla läntisessä Puolassa asuneesta polaanien heimosta.[7] Polaanien nimi puolestaan juontuu mahdollisesti sanasta pole (pelto).[8]

Puola oli yksi Keski-Euroopan mahtavimmista valtioista viime vuosituhannen puolivälissä. 1600-luvun puolivälin jälkeen se on tullut moneen kertaan naapuriensa valloittamaksi ja jakamaksi. Maailmansotien välisenä aikana se oli uudelleen itsenäinen, mutta toisessa maailmansodassa sekä Saksa että Neuvostoliitto valtasivat sen alueita. Vuodesta 1955 Neuvostoliiton romahtamiseen saakka se oli osa Varsovan liitoksi kutsuttua kommunistista blokkia Puolan kansantasavaltana. 1990-luvulla Puolassa siirryttiin suunnitelmataloudesta markkinatalouteen. Puola liittyi sotilasliitto Natoon 1999 ja Euroopan unioniin 2004.

Puolan tärkeitä kulttuurivaikuttajia ovat olleet säveltäjä Frédéric Chopin ja muut romantikot sekä elokuvaohjaajat, kuten Andrzej Wajda, Roman Polański ja Krzysztof Kieślowski. Tieteessä ovat vaikuttaneet muun muassa Nikolaus Kopernikus ja Marie Curie.

Maantiede

Pääartikkeli: Puolan maantiede
Puolan topografinen kartta
Masurian maisemaa

Puola on itäisen Keski-Euroopan suurin valtio, vaikkakin selvästi pienempi kuin itänaapurinsa Ukraina ja Venäjä. Puolan väkiluku on 38,4 miljoonaa ja pinta-ala 312 685 neliökilometriä.[3] Pääkaupunki on Varsova, ja muita suuria kaupunkeja ovat Krakova, Łódź, Wrocław, Poznań, Gdańsk, Szczecin, Bydgoszcz, Lublin, Katowice ja Białystok.

Puola sijaitsee lähes kokonaisuudessaan pohjoisen Euroopan tasangolla, jonka muodot ovat jääkausien jäätiköiden muovaamia. Maan keskimääräinen korkeus merenpinnasta on vain 173 metriä, mutta maan etelärajalla kohoavat Sudeettien ja Karpaattien vuoret. Karpaattien Tatravuoristossa on Puolan korkein huippu, 2499 metrin Rysy.[9]

Tasankoa halkovat monet suuret joet, kuten Veiksel (puol. Wisła), Oder (puol. Odra), sen sivujoki Warta ja Veikselin sivujoki Bug.[10] Tasaisessa maassa on myös yli 9 300 järveä, etupäässä maan pohjoisosissa. Masuria on suurin järvialue ja suosittu matkailukohde.[9]

Ilmasto

Puolan ilmasto on väli-ilmasto leudomman Länsi-Euroopan meri-ilmaston ja ankaramman Itä-Euroopan mannerilmaston välillä. Lunta on koko maassa, pohjoisessa noin 40 päivän ajan, idässä ja etelässä 60 päivän ajan ja Karpaateilla sadan päivän ajan vuodessa. Sadetta saadaan ympäri vuoden, eniten kesällä. Vuotuinen sademäärä on 500–625 mm.[11]

Kasvillisuus ja eläimistö

Puolassa oli ennen paljon tiheää metsikköä, mutta nykyään suurin osa maasta on viljeltyä.[12] Puola kuuluu lauhkeaan lehtimetsävyöhykkeeseen. Tyypillisiä puulajeja alavilla seudulla ovat koivut, lepät, tammi, vaahtera, tuomi, pähkinäpensas, jalavat, lehmukset, pyökki ja haapa. Havupuuvaltaisia metsiä on hiukan yli puolet, ja mänty, kuusi ja lehtikuusi muodostavat 75 % puuston tilavuudesta.[13]

Tunnetuin aarniometsä on Białowieza, jossa elää luonnonvaraisia visenttejä ja puolalaisia villihevosia.[14][15] Puolassa on kaikkiaan 23 kansallispuistoa, joista yhdeksän keskittyy vuoristoluonnon, kaksi muiden ylänköalueiden, kymmenen sisävesien ja kosteikkojen ja kaksi Itämeren rannikon suojeluun.[16]

Historia

Pääartikkeli: Puolan historia

Varhaiset vaiheet

Ensimmäisen Puolan valtion katsotaan saaneen alkunsa 900- ja 1000-luvuilla, mutta Puolan alueella on asunut ihmisiä jo kivikaudella. Maanviljelystä on jäänteitä 6000 vuotta eaa.[17] Pronssikaudella Puolan alueella tehtiin polttohautauksia vuodesta 1400 eaa. alkaen. Kulttuuripiirteet olivat levinneet laajalle, Tonavan laaksossa ja koko Keski-Euroopassa harjoitettiin samanlaisia tapoja. Rautakausi alkoi noin 700-luvun puolivälissä eaa.[18] Keltit ja myöhemmin roomalaiset toivat kulttuurivaikutteita 200-luvulta eaa. aina 500-luvulle jaa.[19] Rooman valtakunnan romahtamisen jälkeen alueella liikkui slaavilaisia heimoja. Heistä voimakkaimmiksi nousivat polaanit, jotka antoivat nimen myöhemmin Puolan valtiolle.[20]

Puolan perustaminen ja Puola-Liettuan liittovaltio

Puola-Liettua laajimmillaan.
Piłsudski toukokuussa 1926.
Varsovan geton kansannousun uhreja vuonna 1943.
Puolan rajasiirrot toisen maailmansodan aikana ja sen jälkeen sekä Curzonin linja.

Myyttisenä Puolan perustajana pidetään Piastia, mutta ensimmäinen historiallinen hallitsija oli Mieszko I, joka kääntyi kristinuskoon vuonna 966.[21] Kun kuningas Bolesław Krzywousty kuoli vuonna 1138, valtakunta jaettiin hänen poikiensa kesken.[22] Vuonna 1320 Władysław I:stä tuli uudelleenyhdistyneen Puolan kuningas. Valtakunta nousi loistoonsa Jagellojen suvun aikana, kun Liettuan kanssa tehtiin liitto 1386 ja puolalais-liettualaiset löivät Saksalaisen ritarikunnan Tannenbergin taistelussa (1410).[23]

Lublinin sopimuksella 1569 perustettiin Puola-Liettuan liittovaltio, jonka johdossa oli vaaleilla valittu kuningas.[24] Puola-Liettualle oli ominaista aatelisvalta, talonpoikien heikko asema, kansan heterogeenisuus ja joidenkin vähemmistöjen vahva autonomia, mikä teki siitä hyvin hajanaisen valtion.[25]

Puolan jaot

1600-luvun puolivälissä Puola menetti asemansa, ja maahan asettivat kuninkaan milloin Saksi, milloin Ruotsi ja milloin Venäjä.[26] Vuosina 1733–1735 käytiin Puolan perimyssota. Maan sisäinen hajanaisuus ja keskusvallan heikkous johtivat 1700-luvun lopulla Puolan jakoihin, joissa Venäjä, Preussi ja Itävalta jakoivat maan keskenään kolmessa vaiheessa vuosina 1772, 1793 ja 1795.[27]

Napoleon muodosti 1807 Puolasta uudelleen itsenäisen Varsovan herttuakunnan Saksin kuninkaan alaisuudessa, mutta Wienin kongressissa Puola jaettiin jälleen. Venäjälle kuuluva Puolan itäosa, niin sanottu Kongressi-Puola, oli autonominen kuningaskunta, jolla oli liberaali perustuslaki ja jonka perustuslaillinen hallitsija oli Venäjän keisari. Vuoden 1830 kapinan jälkeen Kongressi-Puola menetti parlamenttinsa, ja vuonna 1864 se liitettiin toisen kapinan jälkeen suoraan Venäjän alaisuuteen Veikselin aluepiirinä. 1800-luvun lopulla puolalaisen kulttuurin keskukseksi muodostui Itävallan Galitsia, erityisesti Krakovan vapaakaupunki.[28]

Puolan tasavalta 1918–1939

Ensimmäisessä maailmansodassa Saksa ja Itävalta-Unkari miehittivät Venäjän Puolan. Vuonna 1916 alueelle perustettiin vain nimellisesti itsenäinen Puolan kuningaskunta, joka käytännössä oli Saksan hallitsema nukkevaltio.

Saksan antautumisen jälkeen marraskuussa 1918 perustettiin itsenäinen Puolan tasavalta.[29] Puolan rajoista syntyi paljon kiistoja. Versailles’n rauhansopimuksella Puola sai Saksalta Posenin alueen sekä osan Länsi-Preussia, josta muodostui Itämereen saakka ulottunut Puolan käytävä. Välittömästi sen itäpuolelle jäi pääasiassa saksalaisten asuttama Danzigin vapaakaupunki, joka julistettiin Kansainliiton valvomaksi vapaakaupungiksi. Puolan käytävä erotti Itä-Preussin alueen muusta Saksasta.[30]

George Curzon ehdotti jo vuonna 1919 Puolan itärajan sijoittamista suunnilleen nykyiselle kohdalleen. Ehdotus, joka ei kuitenkaan toteutunut, tuli tunnetuksi Curzonin linjana. Puola kävi Venäjän bolševikkeja vastaan sodan, joka päättyi 18. maaliskuuta 1921 solmittuun Riian rauhaan.[31] Ukraina ja Valko-Venäjä jaettiin Neuvostoliiton ja Puolan kesken, ja muun muassa Brest, Hrodna ja Lwów jäivät Puolalle. Sodan aikana Puola valloitti myös Vilnan, jota Liettua oli vaatinut pääkaupungikseen mutta joka jäi Puolalle sodan jälkeenkin. Siitä muodostui pitkäaikainen kiista Puolan ja Liettuan välille.[32]

Toukokuun 1926 marsalkka Piłsudskin johtama vallankaappaus nosti valtaan Sanacja-liikkeen, ja Piłsudski hallitsi Puolaa aina kuolemaansa 1935 asti.[33] Sen jälkeen vastakkain olivat maltillisemman presidentti Ignacy Mościckin ”presidentin miehet” ja Piłsudskin asevoimien tarkastajaksi nimittämän Edward Rydz-Śmigłyn ”marsalkan miehet”.[34]

Toinen maailmansota 1939–1945

Neuvostoliitto ja Saksa solmivat 23. elokuuta 1939 Molotov–Ribbentropin sopimuksen ja sopivat salaisessa lisäpöytäkirjassa Puolan jakamisesta omiin etupiireihinsä. Saksa hyökkäsi Puolaan 1. syyskuuta 1939 (Puolan offensiivi), mistä toisen maailmansodan katsotaan alkaneen ja Neuvostoliitto aloitti oman hyökkäyksensä 17. syyskuuta. Puolan länsiosasta osa liitettiin suoraan Saksaan, ja osasta tehtiin Saksan alainen Puolan kenraalikuvernementti. Neuvostoliitto miehitti maan itäosat suunnilleen Curzonin linjaan saakka. Kun Saksa vuonna 1941 aloitti sodan Neuvostoliittoa vastaan, se miehitti lyhyen ajan kuluessa myös Neuvostoliitolle joutuneen osan Puolaa.[35]

Miehitetyssä Puolassa toimi vastarintaliike ja ensin Pariisissa ja myöhemmin Lontoossa pakolaishallitus. Sodan aikana noin 400 000 puolalaista taisteli itärintamalla neuvostojoukkojen mukana ja 200 000 länsirintamalla pakolaishallituksen alaisuudessa. Huhtikuussa 1943 Neuvostoliitto katkaisi yhteydet pakolaishallitukseen sen vaadittua Katynin tapahtumien tutkimista. Heinäkuussa 1944 puna-armeija eteni Puolaan asti ja Chełmissä perustettiin Puolan kansallisen vapautuksen komitea (puol. Polski Komitet Wyzwolenia Narodowego, PKWN), joka pian siirtyi Lubliniin, jolloin sitä alettiin kutsua ”Lublinin komiteaksi”.[36] Puna-armeijan lähestyessä Varsovaa puolalaiset nousivat saksalaisia miehittäjiä vastaan. Varsovan kansannousu kesti kaksi kuukautta, ja siihen osallistui 40 000 huonosti aseistautunutta puolalaista. Heitä vastassa oli aluksi 15 000, lopulta 30 000 saksalaista tankkeineen, lentokoneineen ja tykistöineen.[37]

Noin kuusi miljoonaa puolalaista eli noin 15 prosenttia väestöstä kuoli toisen maailmansodan aikana.[35] Noin kolme miljoonaa heistä oli juutalaisia, joista suurin osa kuoli natsi-Saksan tuhoamisleireillä eri puolilla Puolaa. Lisäksi sota jätti suuren osan maasta raunioiksi, ja sodan aineelliset ja henkiset arvet säilyivät pitkään.

Sodan jälkeen sekä Puolan itä- että länsiraja siirrettiin entistä lännemmäksi. Entiset itäosat jäivät Neuvostoliitolle, ja vastineeksi Puola sai Saksalta Taka-Pommerin, Sleesian ja puolet Itä-Preussista. Länsirajaksi tuli Oder-Neisse-linja. Puola menetti viidenneksen sotaa edeltäneestä pinta-alastaan, kolmanneksen väkiluvustaan ja yli kolmanneksen taloudellisista voimavaroistaan.[38] Puolaan liitettyjen alueiden saksalaisväestö karkotettiin maasta. Kaikkiaan Itä-Euroopasta siirrettiin Saksaan yli kymmenen miljoonaa ihmistä.[39] Väestönsiirtoja tehtiin myös itärajalla: noin 810 000 puolalaista siirrettiin uuden rajan länsipuolelle, ja 630 000 ukrainalaisiin etnisesti tai kielellisesti kuuluvaa ihmistä siirrettiin rajan taakse itään.[40]

Kansantasavalta 1945–1989

Pääartikkeli: Puolan historia 1945–1989

PKNW julistautui jo sodan aikana Puolan ainoaksi lailliseksi hallitukseksi. Siihen kuului aluksi kommunistien ja eri vasemmistopuolueiden edustajia, mutta vuoden 1944 lopussa siihen liittyi myös useita pakolaishallituksen jäseniä. Tammikuussa 1945 PKWN muodosti Varsovassa Puolan tasavallan väliaikaisen hallituksen.

Vuoden 1947 vaalien jälkeen johtoon nousi Puolan yhdistynyt työväenpuolue (PZPR) stalinisti Bolesław Bierutin johdolla, ja 1952 Puola julistettiin virallisesti kansantasavallaksi. Stalinin kuoleman jälkeen Puolan johtoon nousi Władysław Gomułka. 1960-luvulla Puolan talousongelmat olivat jatkuvia, ja vuoden 1970 levottomuuksien jälkeen Gomułkan korvasi Edward Gierek. Länsilainojen turvin Puolan talouskasvu oli 1970-luvun alussa maailman nopeimpien joukossa. Vuoden 1973 öljykriisi johti kuitenkin uuteen talouskriisiin ja hinnankorotukset synnyttivät levottomuuksia.[41] Puolalainen Krakovan piispa Karol Wojtyła valittiin lokakuussa 1978 paaviksi nimellä Johannes Paavali II, ja hän vieraili kotimaassaan kesäkuussa 1979.[42]

1980-luvun alussa Puola oli raskaissa veloissa. Lihan hintaa yritettiin nostaa 1980, mikä johti lakkoihin ja ammattiliitto Solidaarisuuden perustamiseen. Sitä johti Gdańskin Lenin-telakan sähkömies Lech Wałęsa. Solidaarisuus pakotti hallituksen neuvotteluihin, ja syyskuussa 1980 Stanisław Kania korvasi Gierekin. Opposition voiman kasvun ja puolueen vallan murenemisen vuoksi johtoon nimitettiin 1981 puolustusministeri kenraali Wojciech Jaruzelski, joka julisti maan sotatilaan.[43] Lähes kaikki Solidaarisuuden johtajat pidätettiin. Länsimaat asettivat Puolan ja Neuvostoliiton boikottiin ja levottomuudet jatkuivat vuosia. Sotatila kumottiin vähitellen ja vangitut vapautettiin 1980-luvun kuluessa.[44]

Huhtikuussa 1989 hallitus ja Solidaarisuus-liike pääsivät sopimukseen, että kesäkuussa maassa oli järjestettävä osittain vapaat parlamentti­vaalit. Näissä vaaleissa Solidaarisuus sai lähes kaikki vapaasti valittavissa olleet paikat. Saman vuoden elokuussa maahan muodostettiin uusi Solidaarisuus-aktivisti Tadeusz Mazowieckin johtama hallitus, mikä merkitsi loppua kommunistien vuosi­kymmeniä kestäneelle valta-asemalle.

Solidaarisuuden aikaa kuvattiin myös useissa puolalaisissa elokuvissa. Niistä ehkä tunnetuin on Krzysztof Kieslowskin ohjaama Ei loppua (1984).

Puolan tasavalta 1989–

Demokratiaan siirtymisen jälkeen Puolan sisäpolitiikkaa ovat leimanneet konservatiivisten ja oikeistolaisten voimien vahvistuminen. Maan merkittävimmiksi puolueiksi ovat nousseet keskustaoikeistolainen Kansalaisfoorumi sekä etenkin 2000-luvulla valtapuolueeksi noussut kansalliskonservatiivinen Laki ja oikeus (PiS) -puolue. Jo kommunismin aikana merkittävässä asemassa olleen roomalaiskatolilaisen kirkon asema puolalaisessa yhteiskunnassa on niin ikään vahvistunut.

Leszek Balcerowiczin aloitteesta Puolassa toteutettiin 1990 alussa šokkiterapiaohjelma, jonka avulla maa siirtyi nopealla aikataululla sosialistisesta suunnitelmataloudesta markkinatalouteen.[45] Muiden entisten kommunistivaltioiden tavoin Puola kärsi siirtymäkaudella sosiaalisesta ja taloudellisesta taantumasta, mutta se saavutti silti vuotta 1989 edeltäneen bruttokansantuotteen tason jo vuonna 1996, ensimmäisenä näistä maista.[46] Vuonna 1991 Puolasta tuli Visegrád-ryhmän jäsen,[47] ja vuonna 1999 se liittyi Natoon samaan aikaan Tšekin ja Unkarin kanssa. Euroopan unionin jäsen Puolasta tuli toukokuussa 2004.[48]

1990-luvulla Puolan politiikkaa johtivat vuorollaan keskustaoikeistolainen Kansalaisfoorumi ja sosialidemokraattinen SLD-puolue. Vuoden 2005 vaaleissa korruptioskandaalien ryvettämien sosialidemokraattien kannatus romahti lähes neljännekseen edellisvaaleista Laki ja oikeus -puolueen noustessa suurimmaksi puolueeksi. Kansallismielisen ja arvoiltaan konservatiivisen, mutta sosiaalipolitiikaltaan monia vasemmistolaisia linjoja (mm. sosiaaliturvaa, lapsilisiä ja julkista terveydenhuoltoa) kannattava Laki ja oikeus kasvatti suosiotaan pitkälti juuri vasemmistopuolueiden kustannuksella. Vuoden 2015 parlamenttivaaleissa Sejmiin ei valittu historiallisesti ainuttakaan vasemmistopuoluetta.

2000-luvulla Puolaa pidettiin yleisesti EU:n menestystarinana. Vuoden 2007 ennenaikaisissa parlamenttivaaleissa johtoon nousseen Kansalaisfoorumin puheenjohtajan Donald Tuskin pääministerikaudella Puolasta tuli Euroopan nopeimmin kasvava talous ja samalla ainut EU-maa, joka ei kärsinyt vuoden 2008 finanssikriisistä. Maailmanpankin arvion mukaan tämä tosin johtui ennemmin maan suurista sisämarkkinoista ja verrattain vähäisestä riippuvuudesta maailmankaupasta, ei niinkään Tuskin hallituksen politiikasta.[49] Lisäksi Puola oli jättäytynyt EU:hun liittymisensä jälkeen rahaliiton ulkopuolelle, mikä mahdollisti sille oman valuutan luoman deflaatioedun.[50] Tuskin hallitus oli kuitenkin suosittu ja hänet valittiin 2011 vaaleissa ensimmäisenä pääministerinä jatkokaudelle. Pääministeriuransa jälkeen Tusk aloitti Eurooppa-neuvoston puheenjohtajana vuonna 2014 ja valittiin jatkokaudelle 2017.

Vuoden 2015 parlamenttivaaleissa suurimmaksi puolueeksi noussut Laki ja oikeus -puolue on herättänyt syytteitä autoritäärisistä pyrkimyksistä ja huolta demokratian tulevaisuudesta Puolassa. Puolueen on katsottu puuttuneen muun muassa oikeusjärjestelmän riippumattomuuteen.[51] Puolue on muun muassa esittänyt tuntuvia kiristyksiä Puolan jo ennestään tiukkaan aborttilainsäädäntöön ja pyrkinyt estämään seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksien toteutumisen. Sitä on syytetty myös pakolais- ja ulkomaalaisvastaisuudesta. Euroopan unioni on esittänyt huolensa Puolan demokratiaa kohtaan.[52]

Laki ja oikeus -puolueen menestyksen katsotaan olevan linjassa muissa itäisen Euroopan entisissä kommunistimaissa nousseiden kansallismielisten oikeistopuolueiden menestyksen kanssa. Puoluetta verrataan usein Unkaria vuodesta 2010 hallinneen Victor Orbánin Fidesz-puolueeseen ja näiden johtamien hallitusten politiikassa onkin selkeitä yhteneväisyyksiä. Laki ja oikeus -puolueen hallituskaudella Puola on myös syventänyt suhteitaan Fideszin johtamaan Unkariin ja maat tekevät läheistä yhteistyötä muun muassa Euroopan unionissa. Puola ja Unkari ovat viime vuosina profiloituneet oman linjansa vetäjiksi suhteessa länsieurooppalaisiin maihin muun muassa pakolaiskriisiin ja unionin ilmastopolitiikkaan liittyvissä kysymyksissä.[53]

Huhtikuun 10. päivänä 2010 Puolan presidentti Lech Kaczyński ja 89 muuta merkkihenkilöä kuoli lentoturmassa Smolenskissa Venäjällä. Presidentin seurue oli matkalla Katynin joukkomurhan muistotilaisuuteen.[48]

Toukokuussa 2015 konservatiivisen Laki ja oikeus -puolueen Andrzej Duda valittiin Puolan uudeksi presidentiksi. Duda voitti istuvan presidentin Bronisław Komorowskin presidentinvaalien toisella kierroksella.[54]

Joulukuussa 2017 Puolan pääministeriksi tuli valtiovarainministerinä sekä varapääministerinä toiminut Mateusz Morawiecki, joka seurasi virassa marraskuusta 2015 lähtien toiminutta Beata Szydłoa Molemmat edustivat Laki ja oikeus (PiS) -puoluetta.[55]

Parlamenttivaaleissa lokakuussa 2019 maata vuodesta 2015 hallinnut konservatiivinen Laki ja oikeus -puolue voitti taas enemmistön Puolan parlamentin alahuoneeseen.[56] Laki ja oikeus -puolue sai 235 paikkaa 460-paikkaiseen parlamentin alahuoneeseen, sejmiin. Laki ja oikeus menetti kuitenkin enemmistön ylähuoneessa eli senaatissa. Alahuoneeseen se ei myöskään saanut tavoittelemaansa kahden kolmasosan enemmistöä, jonka turvin se olisi voinut muuttaa perustuslakia.[57] Laki ja oikeus -puoluetta johtaa Jarosław Kaczyński, hän on periaatteessa vain rivikansanedustaja, mutta todellisuudessa hän on Puolan johtaja ja vetänyt naruja sekä pääministerin että presidentin taustalla.[58] Jarosław Kaczyński on entisen presidentin Lech Kaczyńskin kaksoisveli.[59]

Puolan presidentinvaaleissa heinäkuussa 2020 hallitsevaa Laki & Oikeus -puoluetta (PiS) edustava presidentti Andrzej Duda valittiin niukasti uudelleen virkaansa.[60]

Politiikka

Puolan parlamentti Sejm Varsovassa.
Entinen presidentti Bronisław Komorowski yhdessä kahden aiemman presidentin, Lech Wałęsan ja Aleksander Kwaśniewskin kanssa.
Ohjusfregatti ORP Generał Tadeusz Kościuszko.

Sisäpolitiikka

Puolan nykyinen perustuslaki hyväksyttiin kansanäänestyksessä 25. toukokuuta 1997. Hallituksen eli ministerineuvoston, jota johtaa pääministeri, nimittää presidentti pääministerin ehdotuksen mukaan, ja parlamentin alahuone vahvistaa valinnan.[3] Hallitus valitaan tyypillisesti alahuoneen enemmistökoalition jäsenistä.[61]

Valtionpäämies on presidentti, joka valitaan kansanvaalilla viisivuotiskaudeksi. Kansa valitsee myös parlamentin eli kansalliskokouksen, jossa on 460-jäseninen alahuone (Sejm) ja 100-jäseninen ylähuone.[62] Alahuoneen jäsenet valitaan D'Hondtin menetelmällä nelivuotiskausiksi.[61] Puolueilla on 5 prosentin äänikynnys, mikä ei kuitenkaan koske kansallisten vähemmistöjen puolueita. Ylähuoneen jäsenet valitaan lohkovaalilla vaalipiireittäin.[3]

Parlamentin paikkajako 2015
Sulkeissa nykyinen tilanne, heinäkuu 2017[63]
Sejm Senaatti puolue
235 (234) 61 (64) Laki ja oikeus, PiS
138 (136) 34 (33) Kansalaisfoorumi, PO
42 (32) (-) Kukiz’15
28 (27) (-) Nowoczesna Ryszarda Petru
16 (15) 1 (–) Polskie Stronnictwo Ludowe,
(4) Koło Poselskie Unii Europejskich Demokratów
(3) Koło Poselskie Republikanie
(3) Koło Poselskie Wolni i Solidarni
1 (–) saksalainen vähemmistö
(5) 4 (3) riippumattomat

Oikeuslaitos

Puolalla on kaksi korkeinta oikeusinstituutiota: korkein oikeus ja perustuslakituomioistuin. Korkeimman oikeuden jäsenet valitsee presidentti kansalliskokouksen suosituksen perusteella. Perustuslakituomioistuimen tuomarit valitsee parlamentin alahuone yhdeksänvuotiskausille.[3] Alahuone asettaa myös (senaatin hyväksynnällä) asiamiehen valvomaan kansalaisoikeuksien toteutumista.[64] Niitä koskevia lakeja yritettiin muuttaa kesällä 2017, mikä aiheutti laajoja mielenosoituksia Puolassa ja EU:n komissio uhkasi rangaistusmenettelyllä. Yleensä Laki ja oikeus -puolueeseen myötämielisesti suhtautuva presidentti Andrzej Duda käytti kuitenkin veto-oikeuttaan. Korkeimman oikeuden tuomarien nimitysoikeus olisi siirtynyt poliitikoille, samoin poliitikot olisivat valinneet enemmistön jäsenistä neuvostoon, joka valitsee alempien oikeusistuimien tuomarit.[65]

Puolaa vuodesta 2015 hallinnut Laki ja oikeus -puolue on viime aikoina hyökännyt maan oikeuslaitoksen riippumattomuutta kohtaan ja vuonna 2020 Freedom House luokittelee Puolan enää osittain vakaaksi demokratiaksi.[66] Myös vuoden 2019 Democracy Indexin mukaan Puola on puutteellinen demokratia.[67]

Ulkopolitiikka

Vuodesta 1989 alkaen Puolan ulkopolitiikan perustana on ollut yhteistyö Euro-Atlanttisen yhteisön kanssa. Se kuuluu Yhdysvaltojen johtamaan terrorisminvastaiseen koalitioon, ja sen tärkeimmät kumppanit Euroopassa ovat Saksa, Ranska, Britannia ja Espanja.[68]

Idänpolitiikka myötäilee EU:n rajapolitiikkaa. Puola on Kaliningradin alueen rajanaapuri, ja se tukee Ukrainan länsimaalaistumista ja Latvian kehitystä kolmikantayhteistyössä Venäjän kanssa.[68] Se noudattaa tiukkaa Schengen-politiikkaa torjuakseen laitonta ihmisten ja tavaroiden virtaa Valko-Venäjältä ja Ukrainasta.[3] Puolan, Venäjän ja Valko-Venäjän suhteita on hiertänyt Katynin joukkomurha, jonka selvitystyö on edelleen kesken.[69][70]

Oder–Neisse-linjan tunnustaminen toisen maailmansodan jälkeen Puolan länsirajaksi oli pitkään ongelma. Jaltan konferenssissa Neuvostoliitto oli painostanut muita liittoutuneita hyväksymään rajalinjan, joka kulki Szczecinin kaupungin länsipuolelta, kun taas länsivallat olisivat halunneet rajan kulkevan kaupungin itäpuolella. Asia jäi Jaltassa auki. Potsdamin konferenssiin mennessä Neuvostoliitto oli miehittänyt alueet haluamalleen rajalle asti ja siirtänyt ne Puolan uudelle neuvostomyönteiselle hallitukselle. Länsi hyväksyi tapahtuneen, mutta päätöslauselmaan kirjattiin, että Puolan ja Saksan rajasta on sovittava erillisellä rauhansopimuksella. Itä-Saksa hyväksyi rajan 1950 ja Länsi-Saksa 1970, mutta lopullisesti Saksa hyväksyi sen muodollisesti vasta 1990 osana jälleenyhdistymisprosessia.[71]

Puola liittyi EU:n jäseneksi vuonna 2004, kun kansanäänestys oli tukenut liittymistä voimakkaasti. Se toimi EU:n puheenjohtajamaana heinäkuusta joulukuuhun 2011.[61]

Asevoimat

Puolan asevoimat muodostuvat neljästä osasta: maavoimat, merivoimat, ilmavoimat ja ilmatorjunta sekä erikoisjoukot. 18–28-vuotiaita miehiä koskee vapaaehtoinen tai pakollinen varusmiespalveluvelvoite. Kutsunnat on keskeytetty 2009,[3] sillä asevoimia ollaan kehittämässä ammattilaisjoukoiksi.[61]

Puola on kuulunut Natoon vuodesta 1999. Se on uudistanut asevoimiensa rakennetta Yhdysvaltojen tuella Nato-yhteensopivaksi. Puola on osallistunut Naton ja EU:n rauhanturvatehtäviin Irakissa, Afganistanissa ja Kosovossa.[61]

Hallinnollinen jako

Puolan voivodikunnat ja niiden pääkaupungit.
Näkymä Krakovaan.
Pääartikkeli: Puolan voivodikunnat

Puola on jaettu hallinnollisesti kuuteentoista voivodikuntaan (województwa, yksikössä województwo), jotka jakautuvat edelleen hallintopiireihin (powiaty) ja kuntiin (gminy):[72]

Kaupungit

Pääartikkeli: Luettelo Puolan kaupungeista

Vuonna 2012 Puolassa oli viisi yli puolen miljoonan asukkaan kaupunkia, ja kymmenen yli 300 000 asukkaan kaupunkia (suluissa arvioitu asukasluku vuonna 2012).[73]

  1. Varsova (1 713 007)
  2. Krakova (754 095)
  3. Łódź (725 658)
  4. Wrocław (627 562)
  5. Poznań (549 403)

Talous

Gdańskinlahdella sijaitseva Gdynia on yksi Puolan merkittävimmistä satamakaupungeista.

Puolan talous on kasvanut merkittävästi maan Euroopan unioniin liittymisen jälkeen 1. toukokuuta 2004.[3] Vuonna 2008 alkaneesta lamasta Puola on selvinnyt paremmin kuin muut EU:n jäsenmaat, sillä kumulatiivinen talouskasvu vuosina 2008–2011 oli 15,6 prosenttia. Menestystekijöitä ovat olleet oikea-aikaiset valtion toimet, EU:n siirtymävarojen tehokas käyttö, pankkien pieni luotonanto ongelmamaille ja kelluvan valuutan aiheuttama eristys Euromaista.[61] Työttömyys on Puolassa noin 9,6 prosenttia (2016), ja budjettivaje on 2,6 prosenttia bruttokansantuotteesta (2011).[3]

Varsovan finanssikeskus

Maatalouden tuotteita ovat perunat, hedelmät, vihannekset ja vehnä sekä munat, maitotuotteet, siipikarja ja sianliha.[3] Vuonna 2011 maatalous työllisti edelleen 16,1 prosenttia työvoimasta, mutta tuotti vain 3,4 prosenttia BKT:stä. Noin 1,6 miljoonaa viljelijää työskentelee pientiloillaan, hankkii yleensä tuloja muustakin kuin maanviljelystä ja tuottaa lähinnä omalle perheelleen. Näiden tilojen koko on alle viisi hehtaaria. Noin 200 000 tilaa on yli 15-hehtaarisia ja 24 000 yli 200-hehtaarisia. Lähes puolet maatilojen tuloista tulee tukiaisista.[61] Kansainväliset maatalousyritykset ovat hakeutumassa toimimaan myös Puolassa.[74]

Puolalainen teollisuus tuottaa muun muassa elektroniikkaa, autoja, busseja (Solbus, Autosan, Solaris Bus & Coach), helikoptereita (PZL Świdnik), lentokoneita, sotakalustoa (mukaan lukien panssarivaunut, kuten PT-91 Twardy), lääkkeitä, kemiallisia tuotteita ja maataloustuotteita.[3][75][76] Vuonna 2010 Puolan viisi suurinta yritystä olivat öljy- ja maakaasuyhtiöt PKN Orlen ja PGNiG, valtion energiayhtiö Polska Grupa Energetyczna, portugalilaistaustainen päivittäistavarakauppaketju Jeronimo Martins Dystrybucja sekä GK Grupy Lotos.[77]

Puolan merkittävimmät luonnonvarat ovat kivihiili, rikki, kupari ja maakaasu sekä hopea, lyijy, meripihka ja hedelmällinen viljelysmaa. Merkittävimpiä vientituotteita ovat koneet ja kulkuvälineet, jotka muodostavat 37,8 prosenttia vientituloista, sekä teknologiateollisuuden tuotteet ja puolivalmisteet ja elintarvikkeet. Yli neljäsosa viennistä suuntautuu Saksaan.[3]

Puolan suurimmat energianlähteet ovat kiinteät polttoaineet (58% vuonna 2004), öljy (24%) ja maakaasu. Vuoden 1990 jälkeen öljyn osuus on kasvanut ja kiinteiden polttoaineiden osuus pienentynyt. Puola on Euroopan toiseksi suurin kivihiilen tuottaja Venäjän jälkeen. Kivihiiltä käytetään sähköntuotantoon ja viedään muihin EU-maihin, mutta vienti on vähentynyt viime vuosikymmeninä.[78] Hiilentuotantoon kohdistuu voimakkaita uudistuspaineita, sen tuottavuutta pitäisi parantaa ja ympäristöhaittoja pienentää.[79] Maan energiankulutuksen on ennustettu kasvavan yli 50% vuoteen 2030 mennessä, ja EU:n ilmastopolitiikka ohjaa maata vähentämään hiilen osuutta. Se suunnittelee ottavansa ydinvoiman käyttöön suunnilleen vuonna 2025.[80]

Liikenne

Puolassa on 129 lentokenttää, joista neljällä yli kolme kilometriä pitkä kiitotie. Rautatietä on 19 428 kilometriä ja päällystettyä maantietä 295 356 kilometriä. Satamakaupungit ovat Gdańsk, Gdynia, Świnoujście ja Szczecin.[3] Maahan on säännölliset autolauttayhteydet Ruotsista ja Tanskasta.[81] Kotimaanreiteillä kulkee matkustajalaivoja harvakseltaan ja vain kesäisin.[82]

Väestö

Pääartikkeli: Puolan väestö
Częstochowan Musta madonna on pyhiinvaelluskohde.

Heinäkuussa 2012 Puolassa arvioitiin olevan noin 38,4 miljoonaa asukasta. Maassa puhutaan lähes yksinomaan puolaa (97,8 prosenttia). Noin 87 prosenttia väestöstä on katolilaisia.[83] Katolisten lisäksi maassa on muiden muassa ortodokseja, uniaatteja eli kreikkalaiskatolilaisia, protestantteja ja juutalaisia.[3]

Vuoden 2002 väestönlaskennan mukaan puolalaiset muodostivat 97 prosenttia maan väestöstä. Saman laskennan mukaan Puolan suurimmat vähemmistöt ovat saksalaiset 147 094 (0,4 prosenttia), kašubit 52 490 (0,1 prosenttia), valkovenäläiset 47 640 (0,1 prosenttia), ukrainalaiset 27 172 (0,07 prosenttia), romanit 12 731 (0,03 prosenttia), lemkot 5 850 (0,02 prosenttia), liettualaiset 5 639 (0,01 prosenttia), venäläiset 3 244, slovakit 1 710, juutalaiset 1 055, tataarit 447, tšekit 386, armenialaiset 262 ja karaiimit 43. Suuri osa vähemmistöistä asuu omien kansallisten valtioidensa lähellä Puolan rajalla. Kašubeja ei luokitella virallisesti etniseksi vähemmistöksi, vaikkakin osa heistä kokee sellaiseen kuuluvansa. Yllä on ilmoitettu he, jotka puhuivat kašubia äidinkielenään. Lemkot laskettiin vielä hiljattain ukrainalaisiin. Väestönlaskenta sallii vain yhden etnisen ryhmän ilmoittamisen, joten joidenkin vähemmistöjen kohdalla väestönlaskennan tulos saattaa olla todellisuutta pienempi. Esimerkkinä juutalaiset, joita laskettiin vain 1 055, kun samaan aikaan maan juutalaisjärjestöihin kuului yli 3 000 henkilöä.[84]

Katolinen usko on ollut tärkeä osa puolalaista isänmaallisuutta ja itsenäisyysaatetta vuosisatojen ajan, mikä oli erityisen tärkeää jakautuneen Puolan (1795–1918), toisen maailmansodan ja kommunismivallan aikoina. Puolalaiset arvostavat kristillisiä perinteitä ja seremonioita, kuten pyhiinvaelluksia. Neitsyt Maria on erityisen arvostetussa asemassa, mistä todistavat lukuisat hänelle pyhitetyt pienet ja suuret temppelit, kuuluisimpana Jasna Goran luostarin Musta madonna Częstochowassa.[85]

Vuonna 2012 puolalaisten miesten elinajanodote oli 72,31 vuotta ja naisten 80,43 vuotta.[3] Maailman terveysjärjestön vuonna 2004 tekemän selvityksen mukaan alkoholinkäyttö Puolassa on maailman keskitason yläpuolella, puhtaaksi alkoholiksi muunnettuna noin 8,7 litraa aikuista kohti. Tämä on hiukan vähemmän kuin Italiassa ja hiukan enemmän kuin Yhdysvalloissa.[86]

Koulutus

Puolan koulujärjestelmä on uudistusten kohteena, koska sitä sopeutetaan eurooppalaisiin järjestelmiin. Nykyisin lapset käyvät yhtenäistä alakoulua 7–13-vuotiaina. Sen jälkeen on erilaisia yläkouluvaihtoehtoja, ja noin 19-vuotiaana ne, jotka haluavat jatkaa yliopistoihin tai muuten korkea-asteelle, suorittavat ylioppilas- eli matura-tutkinnon.[87]

Puolalaisista yliopistoista kaksi on päässyt maailman 500 parhaan yliopiston listalle vuonna 2011: Varsovan yliopisto ja Jagellon yliopisto Krakovasta.[88]

Kulttuuri

Pääartikkeli: Puolan kulttuuri

Kuvataide

Jozef Chełmoński, luonnos teokseen Napad wilków, 1882
Malborkin linna

Jan Matejkon historiamaalaukset nostattivat kansallistunnetta 1800-luvulla.[89] 1800-luvun loppupuolella realismin suuri puolalainen nimi oli Jozef Chełmoński.[90]

Moderni taide tuli Puolaan 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa Nuori Puola -liikkeen myötä. Sitä edustivat esimerkiksi maisemamaalarit Leon Wyczółkowski ja Ferdynand Ruszczyc sekä symbolisti Jacek Malczewski.[91] Puolalainen avantgarde järjestyi a.r.-liikkeeksi 1930-luvun alussa. Sen keskeisiä hahmoja olivat taidemaalari ja teoreetikko Władysław Strzemiński, kuvanveistäjä Katarzyna Kobro ja taidemaalari Henryk Stażewski.[92] Puolalaisen julistetaiteen mestareita ovat Henryk Tomaszewski ja Waldemar Świerzy.[93]

Arkkitehtuuri

Monet Puolan arkkitehtuurin helmet ovat tuhoutuneet vuosisatojen varrella, mutta jotain on joko säilynyt ja kunnostettu tai rakennettu kokonaan uusiksi vanhan mallin mukaan. Esimerkiksi Varsovan rekonstruoitu historiallinen keskusta on nykyisin Unescon maailmanperintökohde.[94] Kaikkiaan maailmanperintölistalla on kaksitoista kulttuurikohdetta.[95]

Sotien välisenä aikana vauraaseen Katowicen kaupunkiin rakennettiin modernismia edustavia rakennuksia, kuten Puolan ensimmäinen pilvenpiirtäjä.[96] Kommunistivallan alkuvuosina tehtiin sosialistista realismia edustavia rakennuksia, kuten massiivinen Kulttuurin ja tieteen palatsi Varsovan keskustassa. Sosialistinen realismi hylättiin Stalinin henkilökultin mukana 1956, ja rakennustyyli lähestyi länsimaista arkkitehtuuria sikäli kun taloudellinen tilanne sen salli. 1990-luvun lopulla arkkitehtuurin tahtia sanelivat kansainväliset konsernit, jotka usein palkkasivat ulkomaisia nimiarkkitehteja toteuttamaan suurisuuntaisia hankkeita.[97]

Musiikki

Pääartikkeli: Musiikki Puolassa
Chopin, 1835

Puolalaisen klassisen musiikin juuret ovat romantiikan ajassa, jolloin pianisti-säveltäjä Fryderyk Chopin yhdisti puolalaisia kansanlauluja romantiikan teemoihin. Maailmansotien välisenä aikana perustettiin kansainvälisiä musiikkikilpailuja, joissa monet tähdet nousivat kuuluisuuteen. Toisen maailmansodan jälkeen säveltäjien tuli tuottaa järjestelmää ylistävää musiikkia. Monet pakenivat ulkomaille, kun taas toiset alkoivat tutkia absoluuttisen musiikin ihanteita. Henryk Góreckin helposti lähestyttävistä sinfonioista on tullut suosittuja myös musiikinharrastajien ydinpiirien ulkopuolella.[98] Witold Lutosławski ja Krzysztof Penderecki ovat kansainvälisesti tunnustettuja modernistisäveltäjiä.

Myös puolalaiset jazzmuusikot, kuten Tomasz Stanko ja Krzysztof Komeda, nauttivat arvostusta jazzpiireissä. Michał Urbaniakin levyjä on myyty 1,5 miljoonaa, ja hän on vieraillut kansainvälisten tähtien levyillä.[98] Ensimmäisinä vuosikymmeninä puolalaiset rockyhtyeet eivät saaneet kansainvälistä menestystä. Yksi syy saattoi olla kielimuuri. Heavy-yhtye Vader on tehnyt kansainvälistä uraa 1990-luvulta alkaen.[98]

Elokuva

Varhainen puolalainen elokuva perustui osittain romanttisen kirjallisuuden perinteeseen. Jo vuosina 1956–1989 se onnistui välttämään muissa kommunistimaissa yleiset vaatimukset järjestelmän tukemisesta propagandaelokuvilla ja asettumaan kansan puolelle. Elokuvat voidaan jakaa kahteen aaltoon: ”Puolalainen koulukunta” noin 1956–1961 ja ”Moraalisen ahdistuksen elokuvat” 1975–1981.[99]

Animaatioelokuvia tuottava Se-Ma-For on luonut tunnetun Nalle Luppakorvan lisäksi monia muita animaatiohahmoja ja voittanut kaksi kertaa parhaan lyhytelokuvan Oscarin.[100] Łódźissa on Piotrkowska-kadulla maineikas Łódźin elokuvakoulu,[101] jossa ovat opiskelleet muun muassa kuuluisimmat puolalaiset ohjaajat Andrzej Wajda, Roman Polański, Krzysztof Kieślowski ja Zbigniew Rybczyński.[102]

Kirjallisuus

Pääartikkeli: Puolan kirjallisuus

Nobelin kirjallisuuspalkinnon on saanut viisi puolalaista: Henryk Sienkiewicz 1905, Wladyslaw Reymont 1924, Czesław Miłosz 1980, Wisława Szymborska 1996 ja Olga Tokarczuk 2018. Lisäksi vuoden 1978 palkinnon sai autonomisessa Puolassa syntynyt, Yhdysvalloissa asunut ja jiddišiksi kirjoittanut Isaac Bashevis Singer.[103]

Puolan kansallisrunoilija on romantikko Adam Mickiewicz (1798–1855). Krzysztof Kamil Baczyński kuvasi runoissaan toisen maailmansodan kauheuksia. Stanisław Jerzy Lec tunnetaan sarkastisista aforismeistaan. Stanisław Lem tuli vuorostaan tunnetuksi tieteiskirjoistaan.[104]

Tiede

Arvostettuja puolalaisia tiedemiehiä ovat prostasykliinin löytäjä Ryszard Gryglewski, filosofi Roman Ingarden sekä tähtitieteilijät Nikolaus Kopernikus, Bohdan Paczyński ja Aleksander Wolszczan.[105]

Kaksinkertainen nobelisti Marie Curie kasvoi Puolassa, joskin työskenteli ja opetti myöhemmin Ranskassa.[106] Hänen jälkeensä fysiikan nobelin ovat saaneet Albert Michelson 1907, Isidor Rabi 1944, Maria Goeppert-Mayer 1963, Klaus von Klitzing 1985 ja Georges Charpak 1992. Curien lisäksi muita puolalaistaustaisia kemian nobelisteja ovat olleet Walther Nernst 1920 ja Roald Hoffmann 1981.[107]

Keittiö

Pääartikkeli: Puolalainen keittiö
Puolalainen jouluaamiainen.

Puolalaisen ruokavalion kulmakivet ovat liha, perunat ja leipä.[108] Pääruokana syödään lihaa: kanaa, kalkkunaa, possua, lammasta tai nautaa. Juhlaruokana tarjotaan omenoilla täytettyä, paistettua ankkaa karpalohyytelön kanssa. Kalaruokiin kuuluvat paistetut lohi, turska, kuha ja taimen. Kalaruokia tarjotaan erityisesti paaston aikaan. Talviaikaan kuuluu bigos, pitkään uunissa haudutettu kaalipata, jossa on myös makkaraa, naudan- ja sianlihaa, sipulia ja sieniä. Jouluaaton ruokapöytään kuuluu hyytelöity karppi.[109]

Urheilu

Maan suosituin urheilulaji on jalkapallo.[110] Puolan jalkapallomaajoukkue on voittanut olympiakultaa vuonna 1972 ja hopeaa vuosina 1976 sekä 1992.[111] MM-kisoissa se on saavuttanut kaksi pronssia 1974 ja 1982.[112] Maa järjesti yhdessä Ukrainan kanssa vuoden 2012 jalkapallon EM-kilpailut.[113]

Puolan miesten lentopallomaajoukkue omaa vahvat perinteet ja se onkin voittanut lukuisia arvokisojen mestaruuksia. Erityisen vahva maajoukkue oli 1970-luvulla, jolloin se nousi maailman kärkeen.[114] Koripallossa miesten maajoukkue on voittanut parhaimmillaan EM-hopeaa. Puola oli lajissa Euroopan kärjessä 1960-luvulla, jolloin se voitti kolme EM-mitalia.[115] Myös käsipallossa maa kuuluu Euroopan kärkeen ja paras maajoukkueen saavutus on vuoden 2007 miesten MM-hopea.[116]

Moottoriurheilussa selvästi suosituin laji on speedway, ja suurimmissa kilpailuissa on kymmeniätuhansia katsojia. Laji aloitettiin maassa jo 1930-luvulla, mutta toisen maailmansodan jälkeen lajin suosio nousi. Syy lajin suosioon oli moottoripyörien suuri määrä verrattuna maan autokantaan.[117]

Olympialaisiin Puola on osallistunut vuodesta 1912. Eniten mitaleita on tuonut pikajuoksija ja pituushyppääjä Irena Szewińska-Kirszenstein.[118]

Lähteet

  • Glenn E. Curtis, toim.: Poland: A Country Study. Library of Congress, 1992. Teoksen verkkoversio.
  • Polska (Official Promotional Website of the Republic of Poland) 2008–2011. Ministry of Foreign Affairs. Viitattu 8.4.2012. (puolaksi) (englanniksi) (saksaksi) (ranskaksi) (espanjaksi) (venäjäksi) (arabiaksi) (portugaliksi) (kiinaksi)
  • Neal Bedford: Poland. Lonely Planet, 2008. ISBN 9781741044799
  • Timeline: Poland (BBC) (englanniksi)
  • Background Note: Poland (US. Department of State) (englanniksi)

Viitteet

  1. ↑ http://web.archive.org/web/20110408235052/http://www.stat.gov.pl/cps/rde/xbcr/gus/PUBL_L_powierzchnia_ludnosc_teryt_2010.pdf
  2. ↑ Główny Urząd Statystyczny. Baza Demografia. Ludność Polski. Stan na 30.06.2014. [1].
  3. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p Poland The World Factbook. Washington, DC: Central Intelligence Agency. (englanniksi)
  4. ↑ a b 5. Report for Selected Countries and Subjects International Monetary Fund. Viitattu 21.4.2018.
  5. ↑ a b World Economic Outlook Database, April 2019 International Monetary Fund. Viitattu 10.4.2019.
  6. ↑ Human Development Report 2020. UNDP.org (englanniksi)
  7. ↑ Historia Ministerstwo Spraw Zagranicznych Rzeczypospolitej Polskiej. Arkistoitu 21.10.2011. Viitattu 17.8.2008.
  8. ↑ Voivodships of Poland Statoids.com. Viitattu 14.4.2012. (englanniksi)
  9. ↑ a b Lonely Planet s.68–69.
  10. ↑ Drainage A Country Study. Library of Congress
  11. ↑ Country Guide Poland BBC Weather
  12. ↑ Maailma tänään: Itä-Eurooppa, s. 9. Bonnier, 1997. ISBN 87-427-0807-9
  13. ↑ Puolan metsävarat KIEMET – Keski- ja Itä-Euroopan metsätietopalvelu. Metla. Viitattu 27.4.2012.
  14. ↑ Belovezhskaya Pushcha / Białowieża Forest Unesco. Viitattu 8.4.2012. (englanniksi)
  15. ↑ Lonely Planet s.70–71.
  16. ↑ Polish National Parks 2008. Ministry of the Environment. Viitattu 14.4.2012.
  17. ↑ The New Stone Age (Neolithic) – The first farmers 2009. Poznań Archaeological Museum. Viitattu 15.4.2012. (englanniksi)
  18. ↑ Bronze & Dawn of Iron Age Prehistory of Wielkopolska (Greater Poland). 2009. Poznań Archaeological Museum. Viitattu 15.4.2012. (englanniksi)
  19. ↑ Mature Iron Age Prehistory of Wielkopolska (Greater Poland). 2009. Poznań Archaeological Museum. Viitattu 15.4.2012. (englanniksi)
  20. ↑ The Origins of Poland A country study Library of Congress
  21. ↑ The beginnings of statehood Polska Ministry of Foreign Affairs
  22. ↑ Bolesław Krzywousty (Boleslaus the Wry-mouthed). Fragmentation Polska. Ministry of Foreign affairs. Viitattu 19.4.2012.
  23. ↑ The Jagiellons Polska Ministry of Foreign Affairs
  24. ↑ Kingdom and Grand Duchy Polska Ministry of Foreign Affairs
  25. ↑ Backus O.P: Problem of Unitey in Polish-Lithuanian State. Slavic Review, 1963, 22. vsk, nro 3, s. 411–431. Artikkelin verkkoversio. (PDF) Viitattu 8.4.2012.
  26. ↑ Decay of the Commonwealth A Country Study. Library of Congress
  27. ↑ The collapse of the state Polska Ministry of Foreign Affairs
  28. ↑ "The Polish Question" Polska Ministry of Foreign Affairs
  29. ↑ The road to independence Polska Ministry of Foreign Affairs
  30. ↑ Richard Fuller: The Treaty of Versailles - 28th June 1919 GSCE Notes. Viitattu 8.4.2012.
  31. ↑ Border conflicts Polska Ministry of Foreign Affairs
  32. ↑ R. F. Leslie: The History of Poland Since 1863, s. 135–137. Cambridge University Press, 1983. ISBN 9780521275019
  33. ↑ The Sanacja regime Polska Ministry of Foreign Affairs
  34. ↑ Piotr Stefan Wandycz: The United States and Poland, s. 221. Harvard University Press, 1980. ISBN 9780674926851
  35. ↑ a b World War II A Country Study. Library of Congress
  36. ↑ Polski Komitet Wyzwolenia Narodoweg European resistance Archive. Viitattu 9.4.2012. (englanniksi)
  37. ↑ Timeline Warsaw uprising. 2004–2011. Project InPosterum. Viitattu 14.4.2012. (englanniksi)
  38. ↑ Fighting on the frontlines and conducting the ideological battle Polska The Foreign Ministry
  39. ↑ 1945: Allied leaders gather at Potsdam BBC On This Day. BBC. Viitattu 14.4.2012.
  40. ↑ Kordan B: Making borders stick: population transfer and resettlement in the Trans-Curzon territories, 1944–1949. Int Migr Rev., 1997, 31. vsk, nro 3, s. 704–720. Abstrakti (pubmed). Viitattu 14.4.2012.
  41. ↑ Gierek and the "propaganda of success"Polska Ministry of Foreign Affairs
  42. ↑ Pope John Paul II Polska Ministry of Foreign Affairs
  43. ↑ The Birth of Solidarity A Country Study. Library of Congress
  44. ↑ Martial Law The Round Table and the Polish road to democracy Polska Ministry of Foreign Affairs
  45. ↑ The Economy Polska Ministry of Foreign Affairs
  46. ↑ Foster N & Stehrer R: Modeling Transformation in CEECs using Smooth Transitions (PDF) (s. 6 ja 8) Wien, Itävalta: Vienna Institute for International Economic Studies. Viitattu 10.4.2012.
  47. ↑ Visegrad decaration 1991 Visegrad group
  48. ↑ a b Timeline: Poland BBC News
  49. ↑ Document of The World Bank FOR OFFICIAL USE ONLY Report No. 54627-PL INTERNATIONAL BANK FOR RECONSTRUCTION AND DEVELOPMENT PROGRAM DOCUMENT FOR A PROPOSED LOAN IN THE AMOUNT OF EUR 1 BILLION (US$1,33 1,300,000 EQUIVALENT) TO THE REPUBLIC OF POLAND TO SUPPORT AN EMPLOYMENT, ENTREPRENEURSHIP, AND HUMAN CAPITAL DEVELOPMENT POLICY PROGRAM DEVELOPMENT POLICY LOAN (THIRD IN A PROGRAM OF THREE) May 11,2010. The World Bank. Viitattu 19.7.2019.
  50. ↑ Marcin Piatkowski: Four ways Poland’s state bank helped it avoid recession Brookings. -001-11-30T00:00:00+00:00. Viitattu 18.7.2019. (englanti)
  51. ↑ Vielä kaksi vuotta sitten Puolaa pidettiin EU:n suurena menestystarinana, nyt maan oikeuslaitos on menettämässä riippumattomuutensa – miksi näin kävi? Tutkija selittää Helsingin Sanomat. 22.7.2017. Viitattu 18.7.2019.
  52. ↑ Michael Meyer-Resende: Europe learned from its mistakes in Hungary. It's protecting the law in Poland | Michael Meyer-Resende The Guardian. 28.6.2019. Viitattu 18.7.2019. (englanti)
  53. ↑ Pakolaiskriisi: Unkarin tyly oikeistopolitiikka saa jo kannatusta – ”Orbán on Euroopan puolustaja” Suomenkuvalehti.fi. 28.12.2015. Viitattu 18.7.2019.
  54. ↑ Konservatiivisesta Andrzej Dudasta Puolan uusi presidentti Yle Uutiset. Viitattu 15.3.2020.
  55. ↑ Puolaan uusi pääministeri – Beata Szydło eroaa Yle Uutiset. Viitattu 15.3.2020.
  56. ↑ Puolassa hallitseva Laki ja oikeus -puolue voitti parlamenttivaalit Yle Uutiset. Viitattu 15.3.2020.
  57. ↑ Puolassa Laki ja oikeus -puolueelle enemmistö parlamentissa – oppositio voitti enemmistön senaattiin Yle Uutiset. Viitattu 15.3.2020.
  58. ↑ Puolaa kulisseista johtava Kaczyński sättii Suomen tavoitetta sitoa EU-rahoitus oikeusvaltioperiaatteeseen – "Haitaksi koko Euroopan unionille" Yle Uutiset. Viitattu 15.3.2020.
  59. ↑ Marc Santora: After a President’s Shocking Death, a Suspicious Twin Reshapes a Nation The New York Times. 16.6.2018. Viitattu 15.3.2020. (englanti)
  60. ↑ Analyysi: Puolan presidentti Andrzej Duda voitti jatkokauden täpärästi – pystyykö hän yhdistämään jakautuneen kansan? Yle Uutiset. Viitattu 7.9.2020.
  61. ↑ a b c d e f g Background Note: Poland 17.8.2008–19.4.2012. Bureau of Public Affairs. Viitattu 15.3.2015. (englanniksi)
  62. ↑ Maailma tänään: Itä-Eurooppa, s. 12. Bonnier, 1997. ISBN 87-427-0807-9
  63. ↑ Senat.gov.pl, Sejm.gov.pl
  64. ↑ An Overview of Polish Law Haiser Global Laws School Program.
  65. ↑ Puolan presidentti Duda käyttää veto-oikeuttaan. Yle uutiset 24.7.2017
  66. ↑ https://freedomhouse.org/sites/default/files/2020-04/05062020_FH_NIT2020_vfinal.pdf
  67. ↑ EIU Democracy Index 2019 - World Democracy Report eiu.com. Viitattu 8.5.2020. (englanniksi)
  68. ↑ a b Strengthening Poland's Position in the World Polska Ministry of Foreign Affairs
  69. ↑ Venäjä ja Puola lämmittelivät suhteitaan Katynin metsässä 8.4.2012. Kansan Uutiset Verkkolehti.
  70. ↑ Venäjä luovutti Puolalle Katyn-aineistoa 3.12.2010. Iltalehti.
  71. ↑ Oder-Neisse Line Encyclopedia Britannica. Viitattu 14.4.2012.
  72. ↑ Podział administracyjny Polski Tourism in Poland. Viitattu 14.4.2012. (puolaksi) (englanniksi)
  73. ↑ Poland: largest cities and towns and statistics of their population World Gazetteer. Viitattu 16.4.2012. (englanniksi)
  74. ↑ A U.S. Hog Giant Transforms Eastern Europe NY Times. 2009. Viitattu 20.4.2012. (englanniksi)
  75. ↑ The Polish Automotive Industry Warsaw Voice. Viitattu 11.4.2012. (englanniksi)
  76. ↑ PZL-Swidnik Signs Contracts For Five New Helicopters and 14 Helicopter Upgrades With The Polish Ministry of National Defence 2012. Agusta Westland. Viitattu 11.4.2012.
  77. ↑ Największe polskie przedsiębiorstwa 2010 polityka. Viitattu 10.4.2012. (puolaksi)
  78. ↑ Poland – Energy Mix Fact Sheet 2004 2007. European union. Viitattu 16.4.2012.
  79. ↑ Talous, elinkeinoelämä ja ulkomaankauppa Puolan Maatiedosto. 2011. Suomen suurlähetystö Varsova. Viitattu 16.4.2012.
  80. ↑ Nuclear Power in Poland Apr. 2012. World Nuclear Association. Viitattu 16.4.2012.
  81. ↑ Getting There Lonely Planet. Viitattu 14.4.2012. (englanniksi)
  82. ↑ Getting around Lonely Planet. Viitattu 14.4.2012. (englanniksi)
  83. ↑ Statistical yearbook of the republic of Poland (2012) Central Statistical Office of Poland
  84. ↑ Poland overview Minority Rights Group International. Viitattu 15.4.2012. (englanniksi)
  85. ↑ Churches and Religious Life in Poland Polska Ministry of Foreign Affairs
  86. ↑ FAO (Food and Agriculture Organization of the United Nations), World Drink Trends 2003: Total recorded alcohol per capita consumption (15+), in litres of pure alcohol WHO Global Status Report on Alcohol 2004. Viitattu 8.4.2012. (englanniksi)
  87. ↑ Education and Study in Poland polanpoland.com. Viitattu 14.4.2012. (englanniksi)
  88. ↑ Poland Academic Ranking of World Universities – 2011. 2011. Shanghai Ranking. Viitattu 14.4.2012.
  89. ↑ Jan Matejko: The Painter and Patriot InfoPoland. 2000. Polish Academic Information Center, University at Buffalo. Viitattu 14.4.2012. (englanniksi)
  90. ↑ Irena Kossowska: Józef Chełmoński Culture Presidency 2011. Adam Mickiewicz Institute (AMI) – a government cultural institution. Viitattu 14.4.2012. (englanniksi)
  91. ↑ 20th-Century Polish Art 2006–2009. National Museum in Krakow. Viitattu 14.4.2012. (englanniksi)
  92. ↑ art of the 20th & 21st c. Muzeum Sztuki w Lodzi. Viitattu 8.4.2012. (englanniksi)
  93. ↑ Polish Tourist Poster 2007. Poster Museum Poland. Viitattu 8.4.2012. (englanniksi)
  94. ↑ Historic Centre of Warsaw Unesco. Viitattu 7.4.2012. (englanniksi)
  95. ↑ Properties inscribed on the World Heritage List Unesco. Viitattu 7.4.2012. (englanniksi)
  96. ↑ Katowice – Modernism Inspired City Silesia Online. Viitattu 7.4.2012. (englanniksi)
  97. ↑ Jerzy S. Majewski: Polish Architecture in the Nineties Culture Presidency 2011. Adam Mickiewicz Institute (AMI) – a government cultural institution. Viitattu 14.4.2012. (englanniksi)
  98. ↑ a b c Music Polska – Official Promotional website of Poland. 2008–2011. Ministry of Foreign Affairs. Viitattu 7.4.2012. (englanniksi)
  99. ↑ Film Polska – Official Promotional website of Poland. 2008–2011. Ministry of Foreign Affairs. Viitattu 8.4.2012. (englanniksi)
  100. ↑ Nalle Luppakorva saa Puolassa seuraajan 2011. Helsingin Sanomat. Viitattu 14.4.2012.
  101. ↑ National Film School Lodz
  102. ↑ Krzysztof Kieslowski 2010. Kansallinen audiovisuaalinen arkisto. Viitattu 14.4.2012.
  103. ↑ All Nobel Prizes in Literature Nobelprize.org. Nobel-säätiö. Viitattu 8.1.2022.
  104. ↑ Literature Polska. Ministry of Foreign Affairs
  105. ↑ Famous Poles: Science Polska Ministry of Foreign Affairs
  106. ↑ Zb.Zwolinski, toim.: Maria Sklodowska-Curie Polish-origin Nobel Laureates. Viitattu 14.4.2012. (englanniksi)
  107. ↑ Zb.Zwolinski, toim.: Polish-origin Nobel Laureates Polish-origin Nobel Laureates. Viitattu 14.4.2012.
  108. ↑ Andris Skreija (toim.): Poland Countries and their cultures. Viitattu 14.4.2012. (englanniksi)
  109. ↑ Top 27 Polish first courses Tasting Poland. Viitattu 8.4.2012. (englanniksi)
  110. ↑ Polish Sport About Poland. Viitattu 14.4.2012. (englanniksi)
  111. ↑ Poland Football – Men's Football Results Sports-Reference. Viitattu 14.4.2012. (englanniksi)
  112. ↑ FIFA: Associations: Poland (kohta Best results) FIFA. FIFA. Viitattu 14.4.2012. (englanniksi) (saksaksi) (ranskaksi) (espanjaksi) (portugaliksi)
  113. ↑ Koźmiński, Piotr: Football in Poland UEFA. Viitattu 14.4.2012. (englanniksi)
  114. ↑ Volleyball team FIVB. Viitattu 14.4.2012. (englanniksi)
  115. ↑ History FIBA Europe. Viitattu 14.4.2012. (englanniksi)
  116. ↑ Historia Puolan käsipalloliitto. Viitattu 14.4.2012. (puolaksi)
  117. ↑ Babnis, Marcin: What is the history of Polish Speedway? Speedway-faq. Viitattu 14.4.2012. (englanniksi)
  118. ↑ Poland in Olympics sports-reference.com. Sports Reference. Viitattu 14.4.2012.

Aiheesta muualla

source: https://fi.wikipedia.org/wiki/Puola