Laboratory demand management strategies: An overview

3G (engl. third generation) on yleinen lyhenne ns. "kolmannen sukupolven" matkapuhelinteknologioille. 3G-verkko mahdollisti sen, että kännykän avulla saattoi käyttää internetiä^[1]. Kolmatta sukupolvea edustaa esimerkiksi Universal Mobile Telecommunications System UMTS, joka toimii W-CDMA-radiotekniikkalla.

ITU-T on luonut yleisimmin tunnetun 3G-määritelmän. Sen mukaan 3G-matkapuhelinjärjestelmän tulee tukea:

1) suuria bittinopeuksia

- 144 kbit/s laajalla ulkopeittoalueella (kulkuneuvot)

- 384 kbit/s laajalla ulkopeittoalueella (jalankulkijat)

- 2 Mbit/s tai enemmän sisäpeittoratkaisuilla

- mahdollistaa videopuhelut

2) sallia liikkuvuus eri operaattoreiden verkkojen ja eri maiden välillä, sekä mahdollistaa käyttö- ja laskutustietojen vaihtaminen eri operaattoreiden välillä

3) päätelaitteiden maantieteellisen sijainnin määrittelyä ja tukea multimediapalveluita

- kiinteänopeuksisia ja vaihtelevannopeuksisia palveluita

- epäsymmetristä lähetystä ja vastaanottoa

- laajakaistayhteyksiä 2 Mbit/s -bittinopeuksiin asti

Lisäksi 3G tekniikkaa standardoivat 3GPP (3G Partnership Project), joka määritteli alkuperäisen 3G UMTS -tekniikan, joka myös tunnetaan nimellä WCDMA (UTRAN), ja joka vuodesta 2001 lähtien on kehittänyt myös EDGE (GERAN) -tekniikkaa, sekä 3GPP2, joka kehittää CDMA2000-pohjaista tekniikkaa (mm. 1x, EVDO, EVDV).

3G-standardeiksi lasketaan yleensä:

• UMTS, Euroopan yleisin 3G-standardi, GSM-perhettä.
• EDGE, alkujaan Amerikassa käyttöönotettu ja nykyään laajimmin käytössä oleva 3G-standardi (tai tarkemmin 2.5G), GSM-perhettä.
• CDMA2000, Amerikassa suosittu kova kilpailija, myös käytössä Aasiassa ja Afrikassa, CDMA-perhettä.
• FOMA, Japanin NTT DoCoMon kehittämä W-CDMA-pohjainen järjestelmä, joka yleensä lasketaan ensimmäiseksi kaupalliseksi 3G-verkoksi, GSM-perhettä.
• HSDPA, 3G-standardin laajennus nopeampaan tiedonsiirtoon.

• 3G-verkot Suomessa

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta 3G Wikimedia Commonsissa