Tawakkul Karman
توكل كرمان
Karman vuonna 2019.
Karman vuonna 2019.
Henkilötiedot
Syntynyt7. helmikuuta 1979 (ikä 45)
Taiz, Jemen
Kansalaisuus  Jemen/ Turkki
Ammatti ihmisoikeusaktivisti
Vanhemmat Abdul Salam Khaled Karman (isä)
Anisah Hussein Abdullah Al Aswadi (äiti)
Puoliso Mohammed al-Nahmi
Muut tiedot
Tunnustukset Nobelin rauhanpalkinto Nobelin rauhanpalkinto (2011)
Aiheesta muualla
Kotisivu

Tawakkul Karman (arab. توكل كرمان‎, Tawakul Karmān, myös Tawakel Karman) (s. 7. helmikuuta 1979 Taiz, Jemen) on jemeniläinen toimittaja, poliitikko ja ihmisoikeusaktivisti. Hän perusti vuonna 2005 Naistoimittajat ilman kahleita -järjestön, joka pyrkii edesauttamaan sanan- ja mielipiteenvapautta. Karman sai Nobelin rauhanpalkinnon yhdessä Liberian presidentin Ellen Johnson Sirleafin ja liberialaisen rauhanaktivisti Leymah Gboween kanssa vuonna 2011.[1][2] Hän oli ensimmäinen palkinnon saanut jemeniläinen ja toinen musliminainen.

Karman johti vuodesta 2007 vuoteen 2010 rauhanomaisia mielenosoituksia joka viikko hallituksen rakennuksen edessä Sanaassa. Niissä vaadittiin ihmisoikeuksia. Hän on yksi kolmestatoista naisjäsenestä oppositiopuolueen shura-neuvostossa.[3]

Palkinnon saadessaan Karman oli 32-vuotias kolmen lapsen äiti.[4] Hän sai Turkin kansalaisuuden vuonna 2012 turkkilaistaustansa takia. Hänen esivanhempansa ovat kotoisin alun perin Karamanista Anatoliasta.[5][6][7][8]

Naistoimittajat ilman kahleita

Karman perusti seitsemän muun naistoimittajan kanssa Naistoimittajat ilman kahleita -järjestön maaliskuussa 2005 tavoitteenaan edistää ihmisoikeuksia, "erityisesti sanan- ja mielipiteenvapautta ja demokraattisia oikeuksia."[9] Alkujaan järjestön nimi oli Naistoimittajat ilman rajoja, mutta nimi muutettiin, jotta järjestö saisi toimintaluvan.[10]

Karman joutui omien sanojensa mukaan Jemenin viranomaisten häirinnän kohteeksi kirjeitse ja puhelimitse kieltäydyttyään hyväksymästä tiedotusministeriön kielteistä päätöstä perustaa järjestölle omaa radioasemaa ja sanomalehteä. Hän vaati vapautta vuonna 2006 perustamalleen uutiskanavalle, jonka kautta levitettiin politiikka-aiheisia uutisia tekstiviestitse. Hallitus valvoi sitä tarkasti ja lopulta sulki sen vuonna 2007.[11][12]

Samana vuonna järjestö julkaisi raportin, johon oli kirjattu kaikki virkavallan tekemät rikkomukset lehdistönvapautta koskien vuodesta 2005 alkaen.[12] Vuonna 2009 Karman kritisoi viestintäministeriötä oikeudenkäynneistä, joita se piti toimittajia vastaan.[13] Vuosien 2007 ja 2010 välillä Karman johti säännöllisesti mielenosoituksia hallituksen rakennuksen edessä Sanaassa.[14][15]

Karmanilla oli kytköksiä Al-Thawrah-sanomalehteen järjestön perustamisen aikaan.[9] Hän kuuluu myös Jemenin toimittajien ammattiliittoon.[16]

Lähteet

  1. ↑ Lahtinen, Sole: Nobelin rauhanpalkinto kolmelle naiselle Helsingin Sanomat. 7.10.2011. Viitattu 7.10.2011.
  2. ↑ Nobelin rauhanpalkinto jaettiin Oslossa Yle Uutiset. 10.12.2011. Viitattu 7.2.2020.
  3. ↑ Al-Sakkaf, Nadia: Renowned activist and press freedom advocate Tawakul Karman to the Yemen Times: “A day will come when all human rights violators pay for what they did to Yemen. Women Journalists Without Chains – WJWC. 29.7.2010. Arkistoitu 17.10.2012. Viitattu 7.2.2020. (englanniksi)
  4. ↑ Lahtinen, Sole: Tawakkul Karman, Jemenin "vallankumouksen äiti" Helsingin Sanomat. 7.10.2011. Viitattu 7.2.2020.
  5. ↑ Turkish fm receives winner of Nobel peace prize Anadolu Agency. 11.10.2012. Arkistoitu 1.2.2016. Viitattu 11.10.2012. (englanniksi)
  6. ↑ Barış Nobeli sahibi Yemenli, TC vatandaşı oldu Posta. 11.10.2012. Viitattu 11.10.2012. (turkiksi)
  7. ↑ Turkey hopes to grant citizenship to Karman Hurriyet Daily News. 19.3.2012. Viitattu 11.10.2012. (englanniksi)
  8. ↑ Turkish ID more important than Nobel, Karman says Hurriyet Daily News. 12.10.2012. Viitattu 16.10.2012. (englanniksi)
  9. ↑ a b Al-Kibsi, Mohammed: Female Journalists without Borders Yemen Today Magazine. 10.2.2013. Arkistoitu 10.2.2013. Viitattu 7.2.2019. (englanniksi)
  10. ↑ The Jawa Report: Yemeni Activist wins Nobel Prize mypetjawa.mu.nu. Arkistoitu 12.10.2017. Viitattu 7.2.2019. (englanniksi)
  11. ↑ Dexter Filkins: After the Uprising newyorker.com. 4.4.2011. Viitattu 7.2.2019. (englanniksi)
  12. ↑ a b Al-Alaya’a, Zaid: Blacklist names worst violators of press freedom Yemen Today Magazine. 10.3.2013. Arkistoitu 10.2.2013. Viitattu 7.2.2019. (englanniksi)
  13. ↑ Al-Sakkaf, Nadia: Renowned activist and press freedom advocate Tawakul Karman to the Yemen Times: “A day will come when all human rights violators pay for what they did to Yemen.” Yemen Times. 1.1.2012. Arkistoitu Viitattu 7.2.2019. (englanniksi)
  14. ↑ WebCite query result www.webcitation.org. Arkistoitu 30.1.2011. Viitattu 7.2.2019. (englanniksi)
  15. ↑ Three women share Nobel Peace Prize www.aljazeera.com. 7.10.2011. Viitattu 7.2.2019. (englanniksi)
  16. ↑ IFJ Welcomes Nobel Peace Prize Award to Yemeni Journalist International Federation of Journalists. 4.11.2011. Arkistoitu 4.11.2011. Viitattu 7.2.2019. (englanniksi)
Nobelin rauhanpalkinnon saajat
1901–1925

1901: Dunant, Passy 1902: Ducommun, Gobat 1903: Cremer 1904: Kansainvälisen oikeuden instituutti 1905: Suttner 1906: Roosevelt 1907: Moneta, Renault 1908: Arnoldson, Bajer 1909: Beernaert, Paul Balluet d’Estournelles de Constant 1910: Kansainvälinen Rauhantoimisto 1911: Asser, Fried 1912: Root 1913: La Fontaine 1917: Punainen Risti 1919: Wilson 1920: Bourgeois 1921: Branting, Lange 1922: Nansen 1925: Chamberlain, Dawes

1926–1950

1926: Briand, Stresemann 1927: Buisson, Quidde 1929: Kellogg 1930: Söderblom 1931: Addams, Butler 1933: Angell 1934: Henderson 1935: Ossietzky 1936: Lamas 1937: Cecil 1938: Nansenin kansainvälinen pakolaistoimisto 1944: Punainen Risti 1945: Hull 1946: Balch, Mott 1947: Kveekarit 1949: Boyd Orr

1951–1975

1950: Bunche 1951: Jouhaux 1952: Schweitzer 1953: Marshall 1954: Yhdistyneiden kansakuntien pakolaisjärjestö 1957: Pearson 1958: Pire 1959: Noel‑Baker 1960: Lutuli 1961: Hammarskjöld 1962: Pauling 1963: Punainen Risti 1964: King 1965: Unicef 1968: Cassin 1969: Kansainvälinen työjärjestö 1970: Borlaug 1971: Brandt 1973: Kissinger, Lê 1974: MacBride, Satō 1975: Saharov

1976–2000

1976: B. Williams, Corrigan 1977: Amnesty International 1978: Sadat, Begin 1979: Äiti Teresa 1980: Esquivel 1981: YK:n pakolaisapujärjestö 1982: Myrdal, García Robles 1983: Wałęsa 1984: Tutu 1985: Lääkärit ydinsotaa vastaan 1986: Wiesel 1987: Arias 1988: YK:n Rauhanturvaajat 1989: Dalai Lama 1990: Gorbatšov 1991: Suu Kyi 1992: Menchú 1993: Mandela, de Klerk 1994: Arafat, Peres, Rabin 1995: Pugwash-liike, Rotblat 1996: Belo, Ramos Horta 1997: Kampanja maamiinojen kieltämiseksi (ICBL), J. Williams 1998: Hume, Trimble 1999: Lääkärit ilman rajoja 2000: Kim

2001–

2001: YK, Annan 2002: Carter 2003: Ebadi 2004: Maathai 2005: IAEA, ElBaradei 2006: Yunus, Grameen Bank 2007: Gore, IPCC 2008: Ahtisaari 2009: Obama 2010: Liu 2011: Gbowee, Johnson Sirleaf, Karman 2012: EU 2013: Kemiallisten aseiden kieltojärjestö 2014: Satyarthi, Yousafzai 2015: Tunisian kansallisen vuoropuhelun kvartetti 2016: Juan Manuel Santos 2017: International Campaign to Abolish Nuclear Weapons 2018: Murad, Mukwege 2019: Abiy 2020: Maailman ruokaohjelma 2021: Ressa, Muratov 2022: Bjaljatski, Memorial, Center for Civil Liberties 2023: Mohammadi 2024: Nihon Hidankyō

Käännös suomeksi
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Tawakkol Karman
source: https://fi.wikipedia.org/wiki/Tawakkul_Karman