Type a search term to find related articles by LIMS subject matter experts gathered from the most trusted and dynamic collaboration tools in the laboratory informatics industry.
Suomennoskirjallisuus on mitä tahansa muusta kielestä suomen kielelle käännettyä eli suomennettua kirjallisuutta. Se muodostaa yhdessä suomenkielisen ja ruotsinkielisen kirjallisuuden kanssa Suomen kirjallisuuden rungon. Erityisesti suomenkielisessä kirjallisuudessa suomennoskirjallisuus on ollut merkittävässä osassa, sillä suomen kirjakieli on käytännössä luotu kääntämällä.[1]
Ensimmäinen julkaistu suomenkielinen kirja, Mikael Agricolan Abckiria vuodelta 1543[2] on osittain alkuperäistä suomen kieltä, mutta suurelta osaltaan se on suomennosta kirkollisista teksteistä. Myös muut Agricolan julkaisut olivat lähinnä kirkollisia käännöksiä, joissa oli muun muassa hänen kirjoittamiaan ohjeita. Kuuluisimpia varhaisia suomenkielisiä alkuperäisteoksia olivat vasta 1800-luvun Kalevala (1849) ja Seitsemän veljestä (1870).
Suomennoskirjallisuuden osuus julkaistusta kaunokirjallisuudesta kasvoi 1900-luvun alkuvuosina merkittävästi. Suomessa oli myös ulkomaisen kirjallisuuden vastustajia, jotka näkivät vieraat vaikutteet turmiollisina. WSOY:n toimitusjohtaja Jalmari Jäntin mukaan vieraan kulttuuripiirin kirjoja käännettiin liikaa. Hänen mukaansa ihmisillä ei ollut edellytyksiä ymmärtää käännettyä kirjallisuutta. Saksalaisuuteen suuntautuneiden lukeneiston edustajien silmissä muun muassa englantilainen kirjallisuus oli pinnallista.[3]
»Vain omalla äidinkielellään voi todella tavoittaa kaikki ne vivahdukset ja hienovaraiset sävyjen hipaisut, joita kätkeytyy sanojen ja sanontojen sisäisiin vuorovaikutuksiin.»
([4])