Type a search term to find related articles by LIMS subject matter experts gathered from the most trusted and dynamic collaboration tools in the laboratory informatics industry.
Purppuraa Dingo | ||
---|---|---|
Studioalbumin tiedot | ||
Julkaistu | 26. lokakuuta 2005 | |
Formaatti | CD | |
Tuottaja(t) | Risto Asikainen, Antti Suomalainen | |
Tyylilaji | suomirock, iskelmä | |
Levy-yhtiö | Edel Records | |
Muut kannet | ||
Albumin takakansi Vaihtoehtoinen kansikuva. | ||
Listasijoitukset | ||
9. (44/2005) [1] | ||
Dingon muut julkaisut | ||
Dingomania 2004 |
Purppuraa 2005 |
Tähtisarja – 30 suosikkia 2006 |
Singlet albumilta Purppuraa | ||
|
Purppuraa on Dingon viides studioalbumi, joka julkaistiin 26. lokakuuta 2005.
Albumilta on julkaistu kaksi singleä. Ensimmäinen single, ”Musta leski” julkaistiin 8. kesäkuuta 2005 ja ”Purppuraa”-single julkaistiin 12. lokakuuta 2005. Kappaleesta ”Purppuraa” tehtiin myös musiikkivideo.
Dingo oli palannut esiintymislavoille vuonna 2004 uudella kokoonpanolla, jonka ainoat alkuperäiset jäsenet olivat laulaja Pertti Neumann ja yhtyeeseen pitkän tauon jälkeen palannut basisti Jarkko Eve. Heidän lisäkseen Dingon kokoonpanoa täydennettiin kolmella kiertuemuusikolla.[2] Ennen albumin äänitysten alkua kokoonpanoa uudistettiin niin, että kitaristiksi tuli Erik Valkama, rumpaliksi Ari Toikka ja kosketinsoittajaksi Pekka Siistonen.[3][4]
Albumin kannessa ovat alkuperäisjäsenet Neumann ja Jarkko Eve. Kannen kuvan on ottanut Ari O. Ojala. Takakannen kuvan on ottanut Lontoossa Ilpo Musto. Sisäkansissa on keikkakuvia, joissa näkyy koko yhtyeen silloinen kokoonpano. Keikkakuvat on ottanut Tapio Pikkarainen.[5]
Purppuraa ei myynyt Dingon menestysvuosien tavoin, ja myyntimäärät jäivät vaatimattomiksi. Albumi oli Suomen TOP40-listalla vain kaksi viikkoa. Julkaisuviikollaan se oli yhdeksäntenä. Toisella viikolla se oli sijalla 23 ja kolmannella viikolla se putosi listalta kokonaan.[1]
Albumi sai kriitikoilta ristiriitaisen vastaanoton. Helsingin Sanomien Tero Valkonen kirjoitti levyarvostelussaan, että Dingo pyörii yhä teiniromantiikan maailmassa, vaikka yhtye sopii ikänsä puolesta sinne vuosi vuodelta huonommin. Vaikka albumilla musiikki on hänen mukaansa rockaavampaa kuin Dingon varhaisempi tuotanto, kappaleiden taso ei silti ole hänen mukaansa lähelläkään yhtyeen huippuvuosien tasoa.[6] Soundin Mikko Meriläinen piti albumin kappaleiden tasoa heikkona ja arvosteli tuotantoa ”muoviseksi ja tyylitajuttomaksi”. Hänen mukaansa albumin parhaimmistoa on singlenäkin julkaistu ”Musta leski”, joka sekin kuulostaa vain ”Levottoman Tuhkimon” versioinnilta.[7]
Even laulamasta kappaleesta ”Kaikki kaunis katoaa” on sittemmin tullut suosittu kappale Spotify-suoratoistopalvelussa. Heinäkuun 2024 loppuun mennessä sitä oli kuunneltu yhteensä yli 2,6 miljoonaa kertaa. Kuuntelumäärä tekee siitä Dingon kuudenneksi striimatuimman kappaleen palvelussa. Se on myös Dingon striimatuin 1980-luvun jälkeen julkaistu kappale.[8]
Kaikkien laulujen sanoitus, sävel ja laulu Pertti Neumann, ellei toisin mainita.
Spotify-suoratoistopalvelussa albumin päättävä kappale on nimetty virheellisesti Kari Tapion ”Paalupaikka”-kappaleeksi.[9]