Type a search term to find related articles by LIMS subject matter experts gathered from the most trusted and dynamic collaboration tools in the laboratory informatics industry.
Piikkilanka on aitaamisessa käytettyä teräslankaa tai teräslistaa, jossa on teräviä kulmia tai piikkejä.
Piikkilangasta rakennetaan halpoja aitoja eläimille. Sitä käytetään myös vankiloiden ja muiden vastaavien alueiden aidoissa estämässä joko alueelle pääsemistä tai sieltä poistumista. Sodankäynnissä piikkilangasta voidaan rakentaa esteitä. Sitä tiedetään käytetyn myös kidutuksessa.[1] Piikkilankaa käytetään myös turvatoimenpiteenä esimerkiksi kiinteistöä ympäröivien seinien tai muurin päällä.[2]
Piikkilanka aiheuttaa vaurioita kuten haavoja, jos ihminen tai eläin pyrkii kulkemaan piikkilangan yli tai läpi. Suomen lain mukaan eläimille tarkoitetussa ulkotarhassa tai laitumessa ei saa käyttää piikkilankaa.[3][4] Piikkilangan sijaan eläinten aitauksissa voidaan käyttää sähköpaimenta.
Karjan sulkeminen piikikkäiden kasvien taakse on vanha käytäntö. Menetelmän merkitys kasvoi Pohjois-Amerikan puupulan vuoksi, kun aitaan tarvittavaa puuta ja kiveä oli vaikeasti saatavilla. 1860–1870 -luvuilla kehittyi pieni teollisuusala, joka toimitti aitauksien rakentamiseen piikikkään värimulperin (Maclura pomifera) siemeniä ja taimia.[5]
Varhaisin yhdysvaltalainen piikkilanka-patentti annettiin vuonna 1868 Michael Kellylle. Hän matki piikkilangassaan piikkipensaiden muotoa. Kellyn piikkilankaa tuotti yhtiö Thorn Wire Hedge Company, joka jäi vuonna 1874 patentoidun menestyneemmän illinoislaisen Joseph F. Gliddenin piikkilangan jalkoihin. Gliddenin patentissa kehitettiin eteenpäin aikaisemmin keksittyjä, paljon tehottomampia pistäviä vaijereita, joita olivat esimerkiksi 1865 patentoitu ranskalaisen Louis Janninin piikkilanka.[6]