Type a search term to find related articles by LIMS subject matter experts gathered from the most trusted and dynamic collaboration tools in the laboratory informatics industry.
Ruokien rasvat |
---|
Katso myös |
Monityydyttymättömät rasvahapot (PUFA) ovat varsinkin kasvirasvoissa esiintyviä rasvahappoja, joiden hiiliketjussa on vähintään kaksi kaksoissidosta. Jokaista kaksoissidosta kohti molekyylissä on kaksi vetyatomia vähemmän kuin vastaavassa tyydyttyneessä rasvahapossa, jossa on yhtä monta hiiliatomia.[1]
Kaksoissidosten määrä, sijainti ja konfiguraatio määrittelevät rasvahapon fysikaaliset ominaisuudet[1]. Monityydyttyneet rasvahapot esimerkiksi hapettuvat herkemmin kuin tyydyttyneet ja yksittäistyydyttymättömät[2]. Monityydyttyneiden rasvojen runsas saanti lisää siksi C- ja E-vitamiinien tarvetta[3][4].
Luonnon rasvahapoissa kaksoissidokset ovat yleensä cis-muotoa. Cis-muotoinen kaksoissidos aiheuttaa rasvahapon hiiliketjuun mutkan, mutta trans-muotoinen kaksoissidos on suora. Mitä enemmän rasvahapossa on kaksoissidoksia, sitä alempi on sen sulamispiste.
Välttämättömät n-3- ja n-6-sarjan rasvahapot kuuluvat monityydyttymättömiin rasvahappoihin. Välttämättömät n-3-sarjan rasvahappot ovat alfalinoleenihappo (ALA) ja n-6-sarjan rasvahappo linolihappo. Linolihappo on ihmisravinnon yleisin tyydyttymätön rasvahappo[5]. Linoli- ja alfalinoleenihappo muuntuvat kudoksissa 20- ja 22-hiilisiksi eli pitkiksi ja korkeasti tyydyttymättömiksi rasvahapoiksi (engl. highly unsaturated fatty acid, HUFA)[6].
Toinen nimitys monityydyttymättömille rasvoille on polytyydyttymättömät rasvahapot.
Valtion ravitsemusneuvottelukunnan vuoden 1987 ravitsemussuosituksissa painotettiin monityydyttymättömien rasvahappojen saannin tärkeyttä[7]. Kuopion yliopiston kliinisen ravitsemustieteen laitoksella suositeltiin kuitenkin kuusi vuotta myöhemmin, että monityydyttymättömien rasvahappojen saanti olisi enintään kolmannes nautitun kokonaisrasvan määrästä. Tämä johtui siitä, että ne hapettuvat helpommin ja niiden runsaan saannin on havaittu vähentävän HDL-kolesterolin määrää[8]. Monityydyttymättömät rasvahapot lisäävät myös E-vitamiinin tarvetta[4].
Valtion ravitsemusneuvottelukunta suosittelee, että monityydyttämättömien rasvahappojen osuus energiansaannista olisi aikuisilla ja yli 2-vuotiailla lapsilla 5–10 prosenttia, josta n-3-rasvahappojen osuuden tulisi olla 1 prosentti. Alle 2-vuotiaiden suositussaanti vaihteli iän mukaan.[9] Tämä vastaa 2500 kilokalorin ruokavaliolla 14-28 grammaa monityydyttymättömiä rasvahappoja.[10] Yhdysvaltojen ravitsemussuosituksissa kehotetaan nauttimaan runsaasti monityydyttymätöntä rasvaa[11].
Maapallon asukkaat saivat vuonna 2015 keskimäärin kuusi prosenttia energiastaan monityydyttämättömistä omega 6-rasvahapoista. Ylivoimaisesti suurin osa tästä oli linolihappoa, jonka saanti oli 16 grammaa keskimääräisellä 2500 kalorin päivittäisellä energiansaannilla. Linolihapon keskisaanti vaihteli alueittain välillä 2,5-8 energiaprosenttia.[4]
1900-luvulla tapahtunut monityydyttymättömien rasvojen käytön lisääntyminen on kymmenkertaistanut omega-6-rasvahappojen (n-6-rasvat) määrän suhteessa omega-3-rasvahappoihin. Ihmisravinnon omega-6-rasvahappojen ja omega-3-rasvahappojen keskinäinen suhdeluku oli esihistoriallisella ajalla arviolta 1:1.[12] Länsimaiden asukkaiden omega 6 -rasvahappojen saanti on lisääntynyt niin paljon, että omega kuutosta saadaan nykyisin 12–20 enemmän kuin omega kolmosta, vaikka niiden saanti saisi olla enintään viisi kertaa suurempaa[13].
Monityydyttymättömien rasvahappojen saanti lisääntyi Suomessa neljänneksellä vuosina 2007-2017. Finravinto 2017 -tutkimuksen osanottajat saivat monityydyttämättömiä rasvahappoja keskimäärin: naiset 14 g/vrk ja miehet 17 g/vrk eli noin 7 energiaprosenttia. Saanti oli suosituseten mukaista 89/95 prosentilla osanottajista. Yli puolet osanottajien nauttimista monityydyttämättömistä rasvahapoista tuli ruokaöljystä ja margariinista ja seuraavaksi yleisin lähde oli liha.[14][15] Etenkin broilerin ja sian rasva sisältävät runsaasti monityydyttymättömiä rasvahappoja[16].
öljy | painoprosenttia |
---|---|
Hampunsiemenöljy[18] | 80 |
Auringonkukkaöljy | 63 |
Soijaöljy | 59 |
Maissiöljy | 54 |
Rypsiöljy | 33 |
Rypsiöljy, kylmäpuristettu | 30,5 |
Oliiviiöljy, kylmäpuristettu[19] | 15 |
Oliiviöljy | 11 |
Palmuöljy | 9,5 |
Äidinmaito sisältää sitä enemmän monityydyttymättömiä rasvahappoja, mitä enemmän äiti nauttii niitä ravinnossaan. Niiden osuus ei vaikuta kuitenkaan lapsen kasvunopeuteen.[20]
Suuret annokset monityydyttämättömiä rasvahappoja pienentävät sekä LDL- että HDL-hiukkasten kuljettaman kolesterolin määrää[8]. Monityydyttymättönmät rasvahapot saattavat lisäksi nostaa paljon triglyseridejä sisältävän VLDL-lipoproteiinin määrää, mikä saattaa puolestaan johtaa helposti hapettuvien pienen kokoluokan sdLDL-hiukkasten lisääntymiseen[21].
E-vitamiinin tarve lisääntyy monityydyttymättömän rasvan saannin kasvaessa sitä enemmän, mitä tyydyttymättömämpää nautittu rasva on. Esimerkiksi jokainen gramma ravinnon yleisintä monityydyttymätöntä rasvaa eli linolihappoa lisää E-vitamiinin tarvetta puolella milligrammalla. Jo keskimääräinen linolihapon saanti yli kolminkertaistaa siten E-vitamiinin tarpeen.[4]
Myös C-vitamiinin tarve lisääntyy, koska C-vitamiinin ehkäisee rasvahappojen hapettumista ja suojelee DNA:ta, proteiineja ja rasvoja hapettumisen aiheuttamilta vaurioilta[3].
Monet viime vuosina julkaistut tutkimukset viittaavat siihen, että monityydyttymättömien rasvojen kuumennuksen yhteydessä syntyvä HNE eli 4-hydroksinonaali (4-hydroksi-trans 2-nonenaali ta 4-hydroksi-trans-2-nonenaali on suuressa roolissa esimerkiksi metabolisen oireyhtymän, diabeteksen, sydän- ja verisuonitautien, neurologisten ja immunologisten sairauksien sekä korkeaan ikään liittyvien rappeumasairauksien synnyssä[22].
Vuonna 2016 julkaistussa satunnaistetussa yhdysvaltalaisessa lähes 2 400 osanottajan kaksoissokkotutkimuksessa havaittiin, että tyydyttyneen rasvan vaihtaminen runsaasti monityydyttymätöntä linolihappoa sisältävään maissiöljyyn ja siitä valmistettuun margariiniin lisäsi koehenkilöiden kuolleisuutta. Tuloksen merkityksen arviointia vaikeuttaa kuitenkin se tosiasia, että aineisto oli kerätty vuosina 1968-73, jolloin neljännes margariinien rasvoista koostui terveydelle haitallisista teollisista transrasvoista.[23][24][25]
Monityydyttymättömien teollisten transrasvojen on todettu lisäävän merkittävästi sydäntautien riskiä[26]. Vuonna 2004 julkaistussa naisilla tehdyssä suomalaistutkimuksessa havaittiin, että monityydyttymättömän rasvan lisääminen lisäsi sydänterveydelle haitallista hapettunutta LDL-kolesterolia[27].
Väestötutkimuksissa on havaittu, että veren HUFA:n kokonaismäärän suhteessa omega-6-peräiseen HUFA:an pitäisi olla korkeintaan 1/2:een optimaalisen sydänterveyden kannalta. HUFA-rasvahapot ovat linoli- ja alfalinoleenihapoista muodostuvia korkeasti tyydyttymättömiä rasvahappoja. Tämä saavutetaan joko vähentämällä ravinnon omega 6 -rasvahappojen määrää tai lisäämällä omega 3 -rasvahappojen määrää.[6]
Vuonna 2021 julkaistussa kiinalaistutkimuksessa havaittiin, että eniten monityydyttymättömiä rasvahappoja nauttivalla väestöneljänneksellä esiintyy yli kolme kertaa enemmän ei-alkoholiperäistä rasvamaksaa kuin vähiten nauttivilla. Riski alkaa lisääntyä voimakkaasti päiväsaannin ylittäessä 19 grammaa. Tutkimuksen osanottajamäärä oli 1068 henkeä ja rasvamaksan muut riskitekijät vakioitiin.[28]
Vuonna 2020 julkaistussa iranilaistutkimuksessa havaittiin, että se väestökolmannes, jonka veressä oli eniten monityydyttymättömiä rasvahappoja, sairastui haimasyöpään lähes neljä kertaa useammin kuin se kolmannes, joiden veressä oli vähiten monityydyttymätöntä rasvaa[29].
Vuonna 2018 julkaistussa väestötutkimuksessa havaittiin, että monityydyttymättömien rasvahappojen nauttiminen lisäsi luuntiheyttä noin 60 gramman päiväannokseen asti. Jos saanti oli tätä suurempaa, luuntiheys alkoi laskea.[30]
Monityydyttymättömässä ruokaöljyssä uppopaistetun ruoan runsasta nauttimista pidetään yhtenä merkittävimmistä kakkostyypin diabeteksen ja Alzheimerin taudin riskiä lisäävistä tekijöistä[31].