Mikki Hiiri
Mikki Hiiren ensiesiintyminen valkokankaalla elokuvassa Höyrylaiva Ville (1928).
Mikki Hiiren ensiesiintyminen valkokankaalla elokuvassa Höyrylaiva Ville (1928).
Luoja(t) Walt Disney
Ub Iwerks
Näyttelijä(t) englanniksi:
Walt Disney (1928–1947)
James MacDonald (1947–1977)
Wayne Allwine (1977–2009)
Bret Iwan (2009–)
Chris Diamantopulos (2013–)
suomeksi:
Mirjam Himberg (1963)
Pekka Autiovuori (80-luvulla)
Jukka-Pekka Palo (90-luvulla)
Antti Pääkkönen (1999–)
Ensi-
esiintyminen
Höyrylaiva Ville (18. marraskuuta 1928), ensimmäinen julkinen esiintyminen[1]
Lentohullu (15. toukokuuta 1928), ensimmäinen julkaisematon tuotanto[2]
Kustantaja Disney
Henkilötiedot
Koko nimi Mikki Hiiri
Sukupuoli koiras
Ikä aikuinen
Asuinpaikka Ankkalinna
Suhteet
Puoliso(t) Minni Hiiri (tyttöystävä)
Sisarusten lapset Mortti ja Vertti (veljenpojat)
Muut sukulaiset Osku Kani (velipuoli (metafiktiivisesti))
Tutut Hessu Hopo
Aku Ankka
Polle Koninkaulus
Roope Ankka
Heluna Ammu
tohtori Staattinen
Eka Vekara
Atomiinus
Poliisimestari Sisu
Pluto (lemmikkikoira)
Musta Pekka
Mustakaapu

Mikki Hiiri (engl. Mickey Mouse) on Walt Disneyn ja Ub Iwerksin luoma maailmankuulu piirroshahmo ja The Walt Disney Companyn maskotti. Hän on ihmisenkaltainen hiiri, jolla on kaksi suurta pyöreää korvaa, siimahäntä ja punaiset pöksyt. Hahmo esiintyi alkujaan piirroselokuvissa, mutta myöhemmin ennen kaikkea sarjakuvissa.

Mikki Hiirtä voidaan Encyclopædia Britannican mukaan kutsua kaikkien aikojen suosituimmaksi piirroshahmoksi.[3] Kirjailija John Updike kuvasi vuonna 1992 Mikki Hiirtä ”tämän vuosisadan pysyvimmäksi ja kokonaisvaltaisimmaksi amerikkalaisen populaarikulttuurin luomukseksi”.[4] Moviefone-elokuvapalvelu listasi vuonna 2009 Mikki Hiiren kolmannelle sijalle "Kaikkien aikojen 25 parasta animaatioelokuvien hahmoa" -listallaan.[5]

Mikki esiintyi ensi kerran 18. marraskuuta 1928 piirroselokuvassa Höyrylaiva Ville (Steamboat Willie). Se oli kolmas Mikki-piirretty mutta ensimmäinen, joka esitettiin yleisölle. Sen jälkeen Mikki on esiintynyt myös kirjoissa, sarjakuvissa, lehdissä, lyhytfilmeissä, videopeleissä, televisio-ohjelmissa, pitkissä elokuvissa ja radiossa. Mikin hahmoa on käytetty paljon myös kuluttajatavaroissa kuten vaatteissa, leluissa ja ruokatavaroissa. Mikki on esiintynyt myös Disneyn huvipuistoissa vuodesta 1955 alkaen.[4]

Tekijänoikeudet Mikki Hiiren varhaisimpaan muotoon raukesivat vuonna 2024.[6]

Kuvaus

Mikki asuu Ankkalinnassa. Mikin lähipiiriin kuuluvat ystävä ja aisapari Hessu Hopo, tyttöystävä Minni Hiiri, lemmikkikoira Pluto, ystävä ja keksijä tohtori Staattinen sekä ystävä Polle Koninkaulus. Mikillä on kaksi veljenpoikaa, Mortti ja Vertti. Aiemmin Mikki seikkaili aika ajoin myös Aku Ankan kanssa, mutta nykyään Mikin ja Akun tapahtumat esitetään useimmin toisistaan riippumattomina, erillisinä maailmoina.

Mikin ulkonäkö ja vaatetus on muuttunut aikojen myötä. Ub Iwerksin ensimmäisissä animaatioissa Mikin raajat olivat kumiletkumaisia. Animaattori Freddie Moore teki Mikistä pyöreämmän, raskasaskeleisemman ja söpömmän.[7]

Alussa Mikki oli ilkikurinen karjapihan hahmo. Suosion kasvaessa Mikki rauhoittui vähän, ja kujeilu sai jäädä pääosin muille hahmoille. Vanhojen piirrosfilmien kultakaudella 1940- ja 1950-luvuilla Mikki oli usein herrasmiesmäinen arjen sankari, jolle päivittäiset askareet tai esimerkiksi metsästysretket Pluto-koiran kanssa tuottivat usein vaikeuksia, mutta joka osasi suhtautua ongelmiinsa huumorilla päinvastoin kuin Aku Ankka.

Historia

Synty

Mikki Hiiren edeltäjä oli sitä ulkoisesti muistuttanut animaatioelokuvahahmo Osku Kani, jota nuoren Walt Disneyn animaatioyhtiö piirsi vuosina 1927–1928. Hahmon oikeudet kuuluivat kuitenkin Universal-yhtiölle, ja Disney joutui vuonna 1928 luopumaan hahmosta.[8]

Disney kehitti yhdessä animaattori Ub Iwerksin kanssa Osku Kanin korvaajaksi uuden hahmon, Mikki Hiiren. Hahmon täytyi olla pieni eläin mutta ei kuitenkaan jänis, joka oli jo käytössä. Hahmon syntytarinasta on kerrottu erilaisia versioita. Yhden mukaan Disney sai ajatuksen Mikistä leikkiessään kesyjen hiirien kanssa Kansas Cityssä. Disney on kertonut kirjoittaneensa juonen ensimmäiseen Mikki-tarinaan junamatkalla New Yorkista Kaliforniaan maaliskuussa 1928. Aluksi hahmon etunimeksi piti tulla Mortimer, mutta Disneyn vaimo Lillian Disney ei pitänyt sitä sopivana hiirelle. Näin hahmon etunimeksi annettiin Mickey (suom. Mikki).[9]

Piirroselokuvissa

Varhaisten Mikki Hiiri -piirroselokuvien huumori oli absurdia ja suorasukaista. Piirroselokuvassa The Barnyard Battle (1929) Mikki värvätään armeijaan.

Ensimmäinen Disneyn ja Iwerksin tekemä Mikki-animaatio oli Lentokonehullu (Plane Crazy), joka näytettiin koeyleisölle keväällä 1928. Elokuvassa Mikki yrittää lentää eläinystäviensä tekemällä lentokoneella naisystävänsä Minni Hiiri kyydissään. Tämän elokuvan jälkeen Ub Iwerks alkoi piirtää Ratsastava karjapaimen -animaatiota (Galloping Gaucho), jossa Mikin lisäksi esiintyvät Minni Hiiri ja Mikin vihollinen Jopi Jalkapuoli, joka kaappaa Minnin.[10]

Ensimmäinen julkaistu Mikki-animaatio oli vasta kolmantena valmistunut Höyrylaiva Ville (Steamboat Willie). Se sai ensi-iltansa 18. marraskuuta 1928 New Yorkin Colony-teatterissa. Se oli myös ensimmäinen Mikki-äänielokuva. Höyrylaiva Villeä esitettiin kahden viikon ajan Gang War -nimisen filmin alkukuvana. Elokuvassa Mikki toimii höyrylaivan kansipoikana, joka leikkii kapteenia.[11]

Walt Disney toimi Mikin ensimmäisenä äänenä. Hän toimi myös Mikin omatuntona ja kommentoi saamiaan juoniehdotuksia sen mukaan, tekisikö Mikki oikeasti niin. Disney kertoi ottaneensa Mikkiin vaikutteita paljon elokuvakoomikko Charles Chaplinin hahmosta.[12]

Mikki sai vuosien kuluessa elokuviinsa uusia ystäviä. Minni Hiiri oli mukana alusta asti. Lemmikkikoiransa Pluton Mikki sai vierelleen vuonna 1931. Hessu Hopo aloitti seikkailunsa vuonna 1932. Aku Ankka alkoi esiintyä Mikki-animaatioissa vuonna 1934 elokuvan Orpojen hyväksi (Orphans’ Benefit) myötä. Mikki, Aku ja Hessu esiintyivät usein yhdessä, jolloin Mikin osana oli olla kolmikon vakavin jäsen.[13] Muita Mikki-tarinoiden vakiohahmoja olivat Mikin päävastustaja Jopi Jalkapuoli, Minnin kilpakosija Mortimer Hiiri sekä Mikin ystävät Polle Koninkaulus ja Heluna Ammu.[14]

Mikki nähtiin elokuvissaan usein tanssimassa ja soittamassa musiikkia. Mikin ensimmäiset sanat valkokankaalla olivat ”Hotdogeja! Hotdogeja!” elokuvassa The Karnival Kid (1929). Ensimmäinen värillinen teatterilevitykseen tullut Mikki-elokuva oli Mikki ja orkesteri (The Band Concert, 1935). Jo kolme vuotta aiemmin Mikki oli esiintynyt Oscar-tapahtumaa varten tehdyssä värillisessä lyhytfilmissä Parade of the Award Nominees (1932). Ensimmäisen Oscar-palkintonsa Mikki Hiirestä Disney sai vuonna 1932. Palkinto oli erikois-Oscar Mikki Hiiren luomisesta.[15]

Elokuva elokuvalta Mikki sai uusia piirteitä, kuten valkoiset hansikkaat, kengät ja valokiilat mustiin silmiinsä. 1930-luvun lopussa Fred Moore teki Mikkiin suuria muutoksia, ja Mikki sai päärynänmuotoisen vartalon, selvästi erottuvat silmät sekä kulmakarvat.[16]

Vuonna 1940 Disney julkaisi edistyksellisen Fantasia-piirroselokuvan, jossa myös Mikki oli mukana.[17] Toisen maailmansodan aikana Mikkiä hyödynnettiin paljon siviilipuolustuksen julisteissa amerikkalaisten sotaponnistelujen tukena.[18]

Vuoden 1953 lyhytpiirretty Pienet ilot (The Simple Things) jäi Mikin viimeiseksi valkokangaselokuvaksi 30 vuoteen.[19] Mikin paluu valkokankaalle tapahtui elokuvassa Mikki Hiiren jouluaatto (1983), joka perustuu Charles Dickensin klassiseen kertomukseen Saiturin jouluyö. Seuraavaksi Mikki esiintyi elokuvissa Prinssi ja kerjäläispoika (1990) ja Mikki Hiiri – Olipa kerran joulu (1999).[20]

Animaatiosarja Akun tehdas (Mickey Mouse Works) alkoi ABC-kanavalla vuonna 1999 ja Mikin klubi (House of Mouse) vuonna 2001.[20] Ensimmäinen kokonaan tietokoneella tehty Mikki Hiiri -animaatio oli Mikki Hiiri – Joulu Ankkalinnassa (2004). Tietokoneella tehty Mikki-animaatiosarja Mikki Hiiren kerhotalo alkoi Disney Channelilla vuonna 2006. Disney Channel esittää edelleen uusia Mikki Hiiri -lyhytfilmejä.[21]

Mikki Hiiri on esiintynyt kaikkiaan kymmenessä lyhytanimaatiossa, jotka ovat olleet Oscar-ehdokkaina. Mikki on toisinaan myös jakanut palkintoja Oscar-gaalassa.[22]

Mikki Hiiri sai oman tähden ja nimensä Hollywoodin Walk of Famelle vuonna 1978 hahmon 50-vuotispäivänä.[23]

Ääninäyttelijät

Mikki Hiiren falsettiäänenä toimi ensimmäisenä itse Walt Disney. 1940-luvulla Disneyn kiireiden takia Mikin ääneksi vaihtui Jim Macdonald, joka jatkoi työtä kolmekymmentä vuotta. 1970-luvulta alkaen Mikin äänenä toimi Wayne Allwine, joka on toistaiseksi ollut pisimpään Mikin äänenä (1977–2009).[24] Bret Iwan on ilmoitettu olevan Allwinen seuraaja Mikin uutena äänenä. Iwanin lisäksi Chris Diamantopoulos on näytellyt Mikkiä, mutta vain sarjoissa Mikki Hiiri ja Mikki Hiiren ihmeellinen maailma. Suomessa Mikin äänenä Mikki Hiiren jouluaaton alkuperäisessä dubbauksessa ja 1980-luvun musiikkisaduissa on Pekka Autiovuori. 1990-luvulla dubatuissa lyhytelokuvissa ja Hopon poppoo -elokuvassa Mikin suomenkielisenä äänenä toimi Jukka-Pekka Palo. 1990-luvun loppupuolesta asti Antti Pääkkönen on toiminut Mikin virallisena suomenkielisenä äänenä.

Kirjoissa ja sarjakuvissa

Ensimmäisen Mikki Hiiri -kirjan julkaisi vuonna 1930 newyorkilainen kustantamo Bibo and Lang. Seuraavana vuonna julkaistiin ensimmäinen nelivärinen ja kovakantinen Mikki Hiiri -kirja. Mickey Mouse Magazine -lehti aloitti ilmestymisensä tammikuussa 1933.[25]

Sanomalehtisarjakuvassa Mikki esiintyi ensimmäisen kerran tammikuussa 1930. Ensimmäiset tarinat olivat Walt Disneyn kirjoittamia ja Ub Iwerksin piirtämiä ja perustuivat Lentokonehullu-animaatioon. Toukokuussa 1930 sarjan tekijäksi otettiin Floyd Gottfredson, joka piirsi Mikkiä usean vuosikymmenen ajan ja kehitti hahmoa ja sen maailmaa paljon. Hän keksi esimerkiksi Mustakaavun, Eka Vekaran sekä veljenpojat Mortin ja Vertin.[26]

Mikki Hiiri -strippi alkoi ilmestyä myös Ranskassa lokakuussa 1930, ja vuoden 1931 alussa Mikki ilmestyi jo yli 20 maassa ja yli 40 sanomalehdessä. Vuonna 1932 aloittanut italialainen Topolino oli ensimmäinen ei-amerikkalainen Mikki-sarjakuvalehti.[27]

Suomessa Mikki Hiiri -sarjakuvia julkaistaan Aku Ankka -lehdessä, usein jatkokertomuksina. Toisinaan niitä julkaistaan myös erillisissä sarjakuva-albumeissa sekä Aku Ankan taskukirjoissa. Joulukuussa 2008 ilmestynyt Mini-Taskari 5 (Eläköön Mikki) kertoo Mikki Hiirestä, ja siinä on ainoastaan Mikki-tarinoita.

Sarjakuvissa Mikki toimii usein poliisin apurina rikollisten jäljittämiseksi. Tavanomaisin teema nyky-Mikin seikkailuissa on rikollisuuden torjunta joko ammattimaisena yksityisetsivänä tai poliisimestari Sisun epävirallisena salapoliisiavustajana. Tunnetuimmat Mikin rikolliset vastustajat ovat Musta Pekka, Mustakaapu, Salomo ja Samu Suutari. Toinen usein toistuva teema on arkielämän seikkailut, missä Mikki joutuu usein selvittelemään ystävänsä Hessun moninaisia toilailuja tai pelastamaan tämän pulasta.

Videopeleissä

Mikki Hiiri esiintyy päähenkilönä muun muassa alla mainituissa videopeleissä.

Vuosi Nimi Kehittäjä Alusta(t)
1987 Mickey Mousecapade Hudson Soft NES
1990 Castle of Illusion Starring Mickey Mouse Sega Sega Mega Drive/Genesis
Sega Game Gear
Sega Saturn
1992–1995 Disney's Magical Quest Capcom SNES
Sega Mega Drive/Genesis
Game Boy Advance
1993 Mickey Mouse: Magic Wands! Kemco Game Boy
1994 Mickey Mania: The Timeless Adventures of Mickey Mouse Traveller's Tales Sega Mega Drive
SNES
Sega Mega-CD
PlayStation
1994 Mickey's Ultimate Challenge Disney Interactive Studios Sega Genesis
SNES
Game Boy
Sega Game Gear
Sega Master System
1995 Legend of Illusion Starring Mickey Mouse Sega Sega Game Gear
Sega Master System
2002 Disney's Magical Mirror Starring Mickey Mouse Capcom Nintendo GameCube
2010 Epic Mickey Junction Point Studios Wii
2012 Epic Mickey 2: The Power of Two Junction Point Studios PlayStation 3
PlayStation Vita
Wii
Wii U
Xbox 360
2013 - 2016 Disney Infinity Avalanche Software & Disney Interactive Studios PlayStation 3
PlayStation 4
Xbox 360
Wii U
Xbox One

Mikki Hiiri esiintyy yhtenä merkittävimmistä hahmoista Disney Interactive Studiosin sekä Square Enixin yhteistyönä kehittämässä Kingdom Hearts -pelisarjassa. Hän toimii Disney-linnan (engl. Disney Castle) ja sitä ympäröivän Disney-kaupungin (engl. Disney Town) kuninkaana, joka on myös yksi Avainmiekan käyttäjistä (engl. Keyblade wielders), jotka voivat avata tien minne tahansa ja joilla voi taistella pimeyttä vastaan. Hän antanut koko pelien juonen ajan apua pelien päähenkilölle, Soralle ja lähettänyt tämän avuksi hovitaikurinsa Aku Ankan sekä kapteeninsa Hessun.

Georg Malmsténin lauluissa

Georg Malmstén levytti Suomessa 1930-luvulla muutamia "Mikki-Hiirestä" kertovia suosittuja lastenlauluja ja oli vähällä joutua oikeuteen Disney-yhtiön kanssa. Disney kuitenkin veti haasteuhkauksensa pois ja tyytyi Malmsténin selitykseen, että hänen Mikki-Hiirellään ei ollut Disney-hahmon kanssa muuta yhteistä kuin nimi, sekin eri lailla kirjoitettu. Tosin Malmsténin selitys ontui, sillä hän oli levyttänyt samat laulut myös ruotsiksi ja niissä Mikki oli Musse Pigg, sama kuin Disneyn Mikki ruotsiksi.lähde?

Tunnetuimmat Malmsténin Mikki-laulut ovat "Mikki-Hiiri ja susihukka", "Mikki-Hiiri merihädässä", "Mikki-Hiiri ja vuorenpeikko", "Mikki-Hiiri koskenlaskussa" ja "Mikki-Hiiri lentäjänä".

Huvipuistoissa

Mikki Hiiri on esiintynyt näkyvästi vuonna 1955 Kalifornian Anaheimiin avatussa Disneylandissa ja sitä seuranneissa Disney-huvipuistoissa Floridassa ja ulkomailla.[28]

Postimerkeissä

Ensimmäinen yhdysvaltalainen Mikki-aiheinen postimerkki julkaistiin vuonna 2004. Sitä ennen Mikki oli esiintynyt jo vuosikymmenien ajan monen muun maan postimerkeissä.[29]

Televisiosarjat

Mickey Mouse Club -televisiosarjaa alettiin esittää Yhdysvaltain televisiossa lokakuussa 1955. Tunnin mittaisessa päivittäisessä ohjelmassa oli uutisia, piirrettyjä, musiikkia ja lasten esityksiä. Ohjelmaa tehtiin vuoteen 1959 asti. Sen jälkeen sarja elvytettiin vuosiksi 1977–1978 ja uudelleen 1990-luvulla. Vuodesta 2017 alkaen sarjaa on esitetty sosiaalisessa mediassa.[30]

Kerhot

Kalifornialainen elokuvateatterijohtaja Harry Wood perusti syyskuussa 1929 Mikki Hiiri -kerhon (The Mickey Mouse Club) lapsille. Vuonna 1932 kerholla oli jo miljoona jäsentä, ja vuonna 1935 sillä oli Yhdysvalloissa kaikkiaan yli 700 jaosta.[31]

Lelut

Mikki- ja Minni-leluja alettiin valmistaa lisenssillä vuonna 1930. Seuraavina vuosina Mikin hahmosta tuli yleinen kaikissa Yhdysvaltain tavarataloissa, ja vuoteen 1935 mennessä Mikistä oli tullut jo kansainvälinen menestystuote.[32]

Lähteet

  • Corse, Nicole: Mikki Hiiren historia. Suomentanut Heiskanen, Jukka. Tammi, 2019 (alkuteos Mickey Mouse Museum. The Story of an Icon, 2018). ISBN 978-952-04-1031-5
  • Disney, Walt; Perälä, Riku (toim.); Äärilä, Mika (toim.): Mikki Hiiren juhlakirja. Suomentanut Keynäs, Ville; Partanen, Anu; Aku Ankan toimitus. SanomaMagazines, 2008.

Viitteet

  1. Release dates for Steamboat Willie IMDb.com. Viitattu 17.12.2008. (englanniksi)
  2. Release dates for Plane Crazy IMDb.com. Viitattu 17.12.2008. (englanniksi)
  3. Mickey Mouse Encyclopaedia Britannica. Viitattu 27.9.2019.
  4. a b Corse 2019, s. 6.
  5. Best Animated Characters List Moviefone 20.7.2009 Viitattu 6.8.2009 (englanniksi)
  6. Mikko Juuti: Mikki Hiiren tekijänoikeudet raukesivat – tämä kaikki tapahtui ensimmäisen 24 tunnin aikana Ilta-Sanomat. 5.1.2024. Viitattu 9.1.2024.
  7. Corse 2019, esipuhe, Fox Carney
  8. Corse 2019, s. 10.
  9. Corse 2019, s. 14.
  10. Corse 2019, s. 12.
  11. Corse 2019, s. 16.
  12. Corse 2019, s. 18.
  13. Corse 2019, s. 22–30.
  14. Corse 2019, s. 32.
  15. Corse 2019, s. 46.
  16. Corse 2019, s. 46–49.
  17. Corse 2019, s. 50.
  18. Corse 2019, s. 66.
  19. Corse 2019, s. 52.
  20. a b Corse 2019, s. 56.
  21. Corse 2019, s. 78.
  22. Corse 2019, s. 62.
  23. Minni Hiiri saa oman tähden Walk of Famelle - 40 vuotta Mikki Hiiren jälkeen iltalehti.fi. Viitattu 12.1.2018.
  24. Chris Gibson: The Main Mouse Is in the House 25.12.2005. Chris Gibson. Viitattu 15.12.2008. (englanniksi)
  25. Corse 2019, s. 38.
  26. Corse 2019, s. 40–41.
  27. Corse 2019, s. 41.
  28. Corse 2019, s. 60.
  29. Corse 2019, s. 42.
  30. Corse 2019, s. 54–55.
  31. Corse 2019, s. 36.
  32. Corse 2019, s. 36–37.

Aiheesta muualla