Type a search term to find related articles by LIMS subject matter experts gathered from the most trusted and dynamic collaboration tools in the laboratory informatics industry.
Kansansota (engl. people's war, myƶs popular war, ital. guerra di popolo) on sota, jossa kansalaisjoukot nousevat vapaaehtoisesti aseisiin. Kansansota on yksi 1800-luvulla nousseen kansallistumishengen ilmentymistƤ, joskin historiassa on myƶs varhaisempia esimerkkejƤ kansansodan luonteen saaneista sodista.
TermiƤ ei tule sekoittaa kansalaissotaan, joka tarkoittaa sisƤllissotaa, jota kƤyvƤt lƤhinnƤ vain valtion kansalaisista muodostuvat osapuolet ilman ulkomaiden tai muiden valtion ulkopuolisten tahojen osallistumista.
YhtenƤ ensimmƤisistƤ kansansodiksi nimetyistƤ sodista on IsƤnmaallinen sota, joka on venƤlƤinen nimitys VenƤjƤn Ranskaa vastaan vuonna 1812 kƤymƤlle sodalle. Sotaan VenƤjƤn puolella osallistui preussilainen sotateoreetikko Carl von Clausewitz, joka on osaltaan vaikuttanut kansansodan kƤsitteen yleistymiseen, sillƤ hƤn kƤsitteli kansansotaa kirjassaan Vom Kriege (suom. "Sodasta", myƶs nimellƤ "SodankƤynnistƤ"). Samoin toinen sotateoreetikko Antoine-Henri Jomini kƤsitteli sodan muuttuvaa luonnetta; koska sota koski nyt suurempia ihmisryhmiƤ eikƤ rajoittunut pelkƤstƤƤn ammattilaisarmeijoiden kentƤllƤ kƤymiin taisteluihin, hƤn pelkƤsi kansansodan muuttuvan tulevaisuudessa yhteiskuntien vitsaukseksi.[1]
Monet kansansodat ovat liittyneet kapinoihin, itsenƤistymissotiin ja vallankumoukselliseen sotimiseen, ja tunnetuista vallankumouksellisista muun muassa Engels ja Lenin puhuivat kansansodasta. Kiinan puhemies Mao Zedong kehitti sodankƤynnin opin, jonka hƤn nimesi pitkitetyksi kansansodaksi.[2][3]
Italian yhdistymisen ajan itsenƤisyyssodissa 1800-luvulla Sardinian-Piemonten puolella taistellut Giuseppe Garibaldi nƤhtiin kansalaisarmeijoiden johtajana, joka kƤvi sotaa Italian yhdistƤmisen puolesta. Sardinian kuninkaan Viktor Emanuel II:n nƤhtiin kƤyneen puolestaan "kuninkaallista sotaa". Armeijoiden varustuksessa oli suuria eroja; kuninkaallinen armeija oli varustautunut uudenaikaisin asein ja sen sotilaat pukeutuivat nƤyttƤviin univormuihin, kun Garibaldin joukot koostuivat kƶyhistƤ ja huonosti varustetuista vapaaehtoisista. Garibaldi kƤvi irrallista sotaa vuonna 1848, jolloin hƤntƤ tukemaan asettunut Giuseppe Mazzini julisti:"Kuninkaallinen sota on ohitse; kansansota on alkanut".[4] TƤmƤ rinnakkaisasettelu synnytti kƤsitteen "kuninkaallinen sota ja kansansota" (Guerra regia e guerra di popolo) Italian historiografiaan. Myƶhemmin Garibaldin vapaaehtoisten yhdenmukaisena asusteena olivat univormun virkaa toimittavat punaiset paidat, jotka antoivat hƤnen kansanarmeijalleen sen kutsumanimen. Punapaitoina tunnettu vapaaehtoisarmeija kasvoi ajoittain kymmenien tuhansien kokoiseksi, mutta sotaretken Sisiliaan hƤn aloitti vain noin tuhannen miehen voimin. Saarella hƤnen armeijaansa liittyi lisƤƤ paikallisia vapaaehtoisia. Kansan tukema Garibaldi onnistui lopulta valloittamaan Sisilian ja koko Molempain Sisiliain kuningaskunnan alueen.[5]
1900-luvulla Kiinan puhemies ja vallankumousjohtaja Mao Zedong kehitti kansansodasta oman sotilaallis-poliittisen doktriininsa, jonka vuoksi termi liitetƤƤn nykyisin usein kommunistisiin vallankumoustaisteluihin. Maon kansansotaopin (myƶs nimellƤ "pitkitetty kansansota") mukaan kansansota on massojen sotaa. Sen onnistumisen tƤrkein edellytys on kansan tuen saavuttaminen ja sƤilyttƤminen, jolloin vastustajan armeija voidaan houkutella syvƤlle vihamielisen alueen sisƤƤn, jossa paikalliset asukkaat voivat nƤƤnnyttƤƤ vastustajan sissi- ja liikkuvan sodankƤynnin keinoin.[3]
LIMS forum content by LIMS forum members is licensed under a Creative Commons Attribution-NonCommercial-ShareAlike 4.0 International License. Based on a work at www.limsforum.com.
