Knowledge Base Wiki

Englanti
Lempinimi	The Three Lions (suom. Kolme leijonaa)
Liitto	Englannin jalkapalloliitto (The Football Association)
Maanosaliitto	UEFA (Eurooppa)
Kenttä	Wembley Stadium
Valmentaja	Lee Carsley (väliaikainen vuoden loppuun asti)
Kapteeni	Harry Kane
Eniten otteluita	Peter Shilton (125)
Eniten maaleja	Harry Kane (68)
FIFAn maakoodi	ENG
FIFA-ranking	4 (18.7.2024) [1]
}} Kotipeliasu }} Vieraspeliasu
Ensimmäinen ottelu
Skotlanti 0–0 Englanti  (Partick, Skotlanti; 30. marraskuuta 1872)
Suurin voitto
Irlanti 0–13 Englanti  (Belfast, Pohjois-Irlanti; 18. helmikuuta 1882)
Suurin tappio
Unkari 7–1 Englanti  (Budapest, Unkari; 23. toukokuuta 1954)
MM-kilpailut
Esiintymiset	16 (ensimmäiset 1950)
Paras MM-sijoitus	Mestaruus (1966)
EM-kilpailut
Esiintymiset	11 (ensimmäiset 1968)
Paras sijoitus	Hopeaa (2020, 2024)
Infobox OK

Mitalit
Maa:  Englanti
Miesten jalkapallo
MM-kilpailut
Kultaa	Englanti 1966
EM-kilpailut
Hopeaa	Saksa 2024
Hopeaa	Eurooppa 2020
Pronssia	Italia 1968

Englannin jalkapallomaajoukkue edustaa Englantia kansainvälisissä miesten jalkapallo-otteluissa. Sitä hallinnoi Englannin jalkapalloliitto The Football Association, The FA. Historiallisista syistä Yhdistyneen kuningaskunnan osilla on omat jalkapallomaajoukkueensa. Britannian maajoukkueista Englanti on kaikkein menestynein. Sen paras saavutus on maailmanmestaruus 1966 MM-kotikisoista. Se on myös voittanut Britannian maajoukkueiden keskinäisen mestaruuden 34 kertaa.

Englanti pelasi ensimmäisen maaottelunsa Skotlantia vastaan 30. marraskuuta 1872 Hamilton Crescentillä, Partickissa, Skotlannissa. Ottelu päättyi lukemiin 0–0. Seuraavana vuonna joukkueiden kohdatessa Kensington Ovalilla Englanti voitti maalein 4–2.

40 vuoden ajan Englanti pelasi maaotteluita vain Skotlantia, Walesia ja Irlantia vastaan. Vuonna 1908 Englanti teki kiertueen Manner-Eurooppaan, missä se kohtasi Itävallan, Unkarin ja Böömin. Ensimmäisen tappionsa mannereurooppalaista maajoukkuetta vastaan se kärsi vuonna 1929 hävittyään Madridissa Espanjalle maalein 4–3.

Englannin jalkapalloliitto liittyi FIFA:n jäseneksi vuonna 1906, mutta järjestöjen suhde oli viileä ja Ison-Britannian jalkapalloliitot erosivat FIFA:sta vuonna 1928. Tämän johdosta Englanti ei osallistunut kolmiin ensimmäisiin maailmanmestaruuskisoihin. Marraskuussa 1934 Englanti pelasi ottelun samana vuonna maailmanmestaruuden voittanutta Italiaa vastaan ja voitti kamppailun.

Englanti liittyi uudelleen FIFA:an toisen maailmansodan jälkeen. Tuolloin joukkueella oli myös ensimmäistä kertaa manageri, Walter Winterbottom. Maailmanmestaruuskisoissa Englanti pelasi ensimmäisen kerran vuonna 1950, mutta jäi alkulohkoon hävittyään monien yllätykseksi Yhdysvalloille maalein 1–0. 25. marraskuuta 1953 Englanti hävisi Unkarille Wembleyllä käydyn ottelun 3–6^[2]. Englanti ei enää ollut entisaikojensa tasoinen joukkue, ja se epäonnistui myös vuosien 1954- ja 1958 MM-kisoissa.

1960-luvulla Englanti aloitti nousun takaisin maailman jalkapallohuipulle. Vuoden 1962 MM-kisoissa se selviytyi puolivälieriin asti, missä hävisi Brasilialle. Samana vuonna Winterbottom erosi ja uudeksi manageriksi tuli joukkueen entinen kapteeni Alf Ramsey. Hän alkoi kehittää joukkuetta vuoden 1966 kotikisoja varten.

Vuoden 1966 MM-kisoissa Englanti, kapteeninaan Bobby Moore, voitti Argentiinan, Portugalin ja loppuottelussa Saksan liittotasavallan. Ottelu päättyi jatkoajan jälkeen lukemiin 4–2. Geoff Hurst teki kolme maalia ja Martin Peters yhden.

Kaksi vuotta myöhemmin, vuoden 1968 Euroopan-mestaruuskisoissa Englanti saavutti pronssia. Se lähti ennakkosuosikkina myös vuoden 1970 MM-kisoihin, missä se kuitenkin putosi puolivälierävaiheessa hävittyään Saksan liittotasavallalle maalein 3–2. Saksa pudotti Englannin puolivälierissä myös kaksi vuotta myöhemmin vuoden 1972 Europpan-mestaruuskisoissa lukemin 3–1.

Vuoden 1974 MM-kisoihin Englanti ei selviytynyt lainkaan. Tämän johdosta Englannin jalkapalloliitto antoi potkut Ramseylle, jonka alaisuudessa Englanti oli pelaamastaan 113 ottelusta voittanut 69 ja pelannut 27 tasapeliä. Joe Mercerin toimittua hetken aikaa väliaikaisena managerina palkattiin Ramseyn seuraajaksi Don Revie. Revien alaisuudessa Englannin otteet eivät huomattavasti parantuneet. 1976 EM-kisoissa taival päättyi alkulohkoon.

Revien jälkeen manageriksi tuli Ron Greenwood, mutta 1978 Englanti jäi toistamiseen peräkkäin ulkopuolelle MM-lopputurnauksesta. Samoihin aikoihin maajoukkuekannattajien keskuudessa huliganismista alkoi tulla entistäkin tavallisempaa, ja esimerkiksi 1980 EM-kisoissa poliisi joutui turvautumaan kyynelkaasuun. 1982 MM-kisoissa Englanti eteni toiseen lohkovaiheeseen, mutta putosi jatkosta vaikkei hävinnyt otteluakaan. Myös näissä kisoissa uutisoitiin kannattajien väkivaltaisesta käyttäytymisestä.

Vuonna 1982 manageriksi tuli Bobby Robson. Englanti ei selvinnyt 1984 EM-lopputurnaukseen, ja kaksi vuotta myöhemmin MM-kisat alkoivat heikosti tappiolla Portugalia vastaan. Tätä seurasi tasapeli Marokkoa vastaan kapteeni Bryan Robsonin ollessa loukkaantuneena. Gary Linekerin kolme maalia Puolaa vastaan takasivat kuitenkin Englannin paikan jatkokierroksille. Neljännesvälierissä joukkue voitti Paraguayn maalein 3–0 ja eteni puolivälieriin Argentiinaa vastaan. Tuossa ottelussa Argentiinan Diego Maradona teki kaksi maalia. Ensimmäinen maalin hän teki kädellään ja toisen 50 metrin nousun jälkeen puolustuksen läpi. Englanti hävisi ottelun maalein 1–2 ja putosi jatkosta.

Vuonna 1988 Englanti jäi jälleen EM-lopputurnauksessa alkulohkoon, mutta vuoden 1990 MM-kisoissa maa ylsi parhaaseen saavutukseensa sitten vuoden 1966 kotikisojen. Joukkue eteni välieriin saakka. Kuitenkin maalein 1–1 päättyneen varsinaisen peliajan jälkeen Englanti putosi Saksan liittotasavaltaa vastaan rangaistuspotkukilpailussa. Turnauksen jälkeen Peter Shilton lopetti maajoukkueuransa ennätyksellisten 125 maaottelun jälkeen.

Robsonia managerina seurasi Graham Taylor. Taylorin alaisuudessa Englanti jäi alkulohkoonsa 1992 EM-kisoissa ja kokonaan 1994 MM-kisoista. Taylor sai potkut vuonna 1993 ja hänen tilalleen tuli Terry Venables. Joukkue pelasi Venablesin alaisuudessa hyvin 1996 EM-kotikisoissa ja eteni välierävaiheeseen saakka. Välierissä Saksaa vastaan ottelu venyi 1–1 päättyneen peliajan jälkeen rangaistuspotkukilpailuun saakka, missä Gareth Southgatetin epäonnistuttua rangaistuspotkussaan Saksa eteni loppuotteluun.

EM-turnauksen jälkeen Venables erosi managerin tehtävistään ja hänen tilalleen tuli Glenn Hoddle. Englanti selviytyi 1998 MM-kisoihin, missä se neljännesvälierässä putosi jatkosta lukemin 2–2 päättyneen ottelun rangaistuslaukauskilpailussa. Kisojen jälkeen Hoddle erosi tehtävästään aiheutettuaan kohua lausunnoillaan vammaisista ihmisistä. Hoddlen tilalle tuli entinen maajoukkuekapteeni Kevin Keegan. Joukkue selvisi 2000 EM-kisoihin, missä se ei kuitenkaan edennyt alkulohkovaihetta pitemmälle. Keegan erosi syyskuussa 2000 Englannin hävittyä MM-karsintaottelun Saksaa vastaan Lontoon Wembleyllä.

Vuonna 2001 joukkueen manageriksi tuli ruotsalainen Sven-Göran Eriksson. Hän johdatti joukkueen 2002 MM-kisoihin, missä se hävisi puolivälierissä Brasilialle 2–1. Englanti voitti oman karsintalohkonsa ja selviytyi 2004 EM-kisoihin, missä se jälleen putosi rangaistuspotkukilpailussa puolivälierävaiheessa, tällä kertaa Portugalia vastaan. Vuonna 2005 Eriksson sai osakseen voimakasta arvostelua. Häntä syytettiin kykenemättömyydestä taktisiin muutoksiin, ja joukkueen ailahtelevat otteet, muun muassa MM-karsintaottelussa tappio Pohjois-Irlantia vastaan, kiihdyttivät mielipiteitä häntä vastaan. Englanti kuitenkin selviytyi karsintalohkostaan lopputurnaukseen oman karsintalohkonsa voittajana. Arvostelua saivat myös Erikssonin siviilielämän ongelmat. Hän ilmoitti eroavansa tehtävästä kesän 2006 MM-lopputurnauksen jälkeen. MM-kisoissa Englannin alkutaival oli hyvä ja se voitti alkulohkonsa. Neljännesvälieräottelussa Englanti kukisti Ecuadorin maalilla 1–0, jonka teki David Beckham. Englannin putosi puolivälieräottelussa, kun se hävisi Portugalille – jälleen rangaistuspotkukilpailussa. Ottelun jälkeen Beckham ilmoitti jättävänsä joukkueen kapteenin tehtävän.

Englannin maajoukkueen uudeksi valmentajaksi valittiin Erikssonin apulaisena toiminut Steve McClaren. McClarenin ensimmäinen ottelu Englannin valmentajana alkoi lupaavasti, kun joukkue otti 4–0-kotivoiton Kreikasta. Hän sai silti osakseen runsaasti arvostelua huonosti menneitten EM-karsintaotteluiden takia.

EM-karsinnat lopputurnaukseen 2008 päättyivät Englannin osalta heikosti. Englanti olisi voinut menettää mahdollisuutensa kisoihin pääsyyn jo viimeistä edellisellä kierroksella 17. marraskuuta 2007, mutta Venäjän hävittyä Israelille maalein 2–1 ratkaisu siirtyi 21. marraskuuta 2007 pelattuun viimeiseen otteluun. Wembleyllä Englannille olisi riittänyt tasapeli Kroatiaa vastaan, mutta Englannin maajoukkue hävisi ottelun maalein 2–3 ja jäi ulos kisoista Venäjän vietyä toisen paikan E-lohkosta Kroatian jälkeen.

Englannin jalkapalloliitto erotti päävalmentaja Steve McClarenin ja apulaisvalmentaja Terry Venablesin 22. marraskuuta 2007.^[3] Joulukuussa 2007 italialainen Fabio Capello nimitettiin maajoukkueen päävalmentajaksi. Hänen sopimuksensa loppui vuoden 2010 maailmanmestaruuskilpailujen jälkeen. Hänen apuvalmentajikseen tulivat niin ikään italialaiset Franco Baldini ja Italo Galbiati.^[4]

Seuraavat pelaajat on valittu Englannin joukkueeseen Kansojen liigan otteluihin Kreikkaa ja Suomea vastaan 10. ja 13. lokakuuta 2024.^[5][6]

Ottelut ja maalit on päivitetty 13. lokakuuta 2024 Suomea vastaan pelatun Kansojen liigan ottelun jälkeen.^[7]

#	Pel.	Pelaaja	Syntymäaika (ikä)	Ottelut	Maalit	Joukkue
1	1M	Jordan Pickford	7. maaliskuuta 1994 (ikä 30)	71	0	Everton
13	1M	Dean Henderson	12. maaliskuuta 1997 (ikä 27)	2	0	Crystal Palace
22	1M	Nick Pope	19. huhtikuuta 1992 (ikä 32)	10	0	Newcastle United
2	2P	Trent Alexander-Arnold	7. lokakuuta 1998 (ikä 26)	33	4	Liverpool
3	2P	Rico Lewis	21. marraskuuta 2004 (ikä 19)	4	0	Manchester City
5	2P	John Stones	28. toukokuuta 1994 (ikä 30)	83	3	Manchester City
6	2P	Marc Guéhi	13. heinäkuuta 2000 (ikä 24)	19	0	Crystal Palace
12	2P	Kyle Walker	28. toukokuuta 1990 (ikä 34)	91	1	Manchester City
15	2P	Levi Colwill	26. helmikuuta 2003 (ikä 21)	4	0	Chelsea
16	2P	Tino Livramento	12. marraskuuta 2002 (ikä 21)	0	0	Newcastle United
4	3KK	Declan Rice	14. tammikuuta 1999 (ikä 25)	62	5	Arsenal
8	3KK	Jude Bellingham	29. kesäkuuta 2003 (ikä 21)	38	6	Real Madrid
10	3KK	Phil Foden	28. toukokuuta 2000 (ikä 24)	43	4	Manchester City
14	3KK	Conor Gallagher	6. helmikuuta 2000 (ikä 24)	19	0	Atlético Madrid
17	3KK	Curtis Jones	30. tammikuuta 2001 (ikä 23)	0	0	Liverpool
19	3KK	Angel Gomes	31. elokuuta 2000 (ikä 24)	3	0	LOSC Lille
20	3KK	Cole Palmer	6. toukokuuta 2002 (ikä 22)	11	2	Chelsea
7	4H	Bukayo Saka	5. syyskuuta 2001 (ikä 23)	43	12	Arsenal
9	4H	Harry Kane (Kapteeni)	28. heinäkuuta 1993 (ikä 31)	101	68	Bayern München
11	4H	Anthony Gordon	24. helmikuuta 2001 (ikä 23)	7	0	Newcastle United
17	4H	Jack Grealish	10. syyskuuta 1995 (ikä 29)	39	4	Manchester City
18	4H	Ollie Watkins	30. joulukuuta 1995 (ikä 28)	17	4	Aston Villa
21	4H	Dominic Solanke	14. syyskuuta 1997 (ikä 27)	2	0	Tottenham Hotspur
23	4H	Noni Madueke	10. maaliskuuta 2002 (ikä 22)	3	0	Chelsea

Muut viimeisten 12 kuukauden aikana pelattuihin maaotteluihin nimetyt pelaajat:

Paikka	Pelaaja	Syntymäaika	Maaottelut	Maalit	Seura	Viimeisin maaottelukutsu
M	Aaron Ramsdale	14. toukokuuta 1998 (ikä 26)	5	0	Southampton	v.  Espanja, 14. heinäkuuta 2024 (EM-kisat)
M	James Trafford	10. lokakuuta 2002 (ikä 22)	0	0	Burnley	v.  Islanti, 7. kesäkuuta 2024
M	Sam Johnstone	25. maaliskuuta 1993 (ikä 31)	4	0	Wolverhampton Wanderers	v.  Brasilia, 23. maaliskuuta 2024
P	Ezri Konsa	23. lokakuuta 1997 (ikä 27)	8	0	Aston Villa	v.  Suomi, 10. syyskuuta 2024
P	Harry Maguire	5. maaliskuuta 1993 (ikä 31)	64	7	Manchester United	v.  Suomi, 10. syyskuuta 2024
P	Luke Shaw	12. heinäkuuta 1993 (ikä 31)	34	3	Manchester United	v.  Espanja, 14. heinäkuuta 2024 (EM-kisat)
P	Kieran TrippierERO	19. syyskuuta 1990 (ikä 34)	54	1	Newcastle United	v.  Espanja, 14. heinäkuuta 2024 (EM-kisat)
P	Joe Gomez	23. toukokuuta 1997 (ikä 27)	15	0	Liverpool	v.  Espanja, 14. heinäkuuta 2024 (EM-kisat)
P	Lewis Dunk	21. marraskuuta 1991 (ikä 32)	6	0	Brighton & Hove Albion	v.  Espanja, 14. heinäkuuta 2024 (EM-kisat)
P	Jarell Quansah	29. tammikuuta 2003 (ikä 21)	0	0	Liverpool	v.  Islanti, 7. kesäkuuta 2024
P	Jarrad Branthwaite	27. kesäkuuta 2002 (ikä 22)	1	0	Everton	v.  Bosnia ja Hertsegovina, 3. kesäkuuta 2024
P	Ben Chilwell	21. joulukuuta 1996 (ikä 27)	21	1	Chelsea	v.  Belgia, 26. maaliskuuta 2024
P	Fikayo Tomori	19. joulukuuta 1997 (ikä 26)	5	0	AC Milan	v.  Pohjois-Makedonia, 20. marraskuuta 2023
KK	Morgan Gibbs-White	27. tammikuuta 2000 (ikä 24)	1	0	Nottingham Forest	v.  Suomi, 10. syyskuuta 2024
KK	Kobbie Mainoo	19. huhtikuuta 2005 (ikä 19)	10	0	Manchester United	v.  Suomi, 10. syyskuuta 2024
KK	Adam Wharton	6. helmikuuta 2004 (ikä 20)	1	0	Crystal Palace	v.  Espanja, 14. heinäkuuta 2024 (EM-kisat)
KK	Jordan Henderson	17. kesäkuuta 1990 (ikä 34)	81	3	AFC Ajax	v.  Belgia, 26. maaliskuuta 2024
KK	Kalvin Phillips	2. joulukuuta 1995 (ikä 28)	31	1	Ipswich Town	v.  Pohjois-Makedonia, 20. marraskuuta 2023
H	Eberechi Eze	29. kesäkuuta 1998 (ikä 26)	9	0	Crystal Palace	v.  Suomi, 10. syyskuuta 2024
H	Jarrod Bowen	20. joulukuuta 1996 (ikä 27)	12	0	West Ham United	v.  Suomi, 10. syyskuuta 2024
H	Ivan Toney	16. maaliskuuta 1996 (ikä 28)	6	1	Al-Ahli	v.  Espanja, 14. heinäkuuta 2024 (EM-kisat)
H	James Maddison	23. marraskuuta 1996 (ikä 27)	7	0	Tottenham Hotspur	v.  Bosnia ja Hertsegovina, 3. kesäkuuta 2024
H	Marcus Rashford	31. lokakuuta 1997 (ikä 27)	60	17	Manchester United	v.  Belgia, 26. maaliskuuta 2024

Huomautukset

• Pelaaja on loukkaantunut
• ^ERO Pelaaja on lopettanut maajoukkueuransa

Päivitetty 12. syyskuuta 2024.^[8]

Päävalmentaja:	Lee Carsley (Väliaikainen)
Valmentaja:	Ashley Cole
Valmentaja:	Joleon Lescott
Maalivahtivalmentaja:	Tim Dittmer

Tony Adams 1987–2000 Darren Anderton 1992–2001 Viv Anderson 1978–1988 Jimmy Armfield 1959–1966 Alan Ball 1965–1975 Gordon Banks 1963–1972 John Barnes 1983–1995 Cliff Bastin 1931–1938 Peter Beardsley 1986–1996 David Beckham 1996–2009 Colin Bell 1968–1975 Steve Bloomer 1895–1907 Eric Brook 1929–1939 Trevor Brooking 1974–1982 Terry Butcher 1980–1990 Gary Cahill 2010–2018 Sol Campbell 1996–2007 Mick Channon 1972–1977 Sir Bobby Charlton 1958–1970 Jack Charlton 1965–1970 Ray Clemence 1972–1983 George Cohen 1964–1967 Ashley Cole 2001–2013 Joe Cole 2001–2010 Terry Cooper 1969–1975 Steve Coppell 1976–1983 Bob Crompton 1902–1914 Dixie Dean 1927–1932 Jermain Defoe 2004–2017 Jimmy Dickinson 1949–1956 Duncan Edwards 1955–1957 Rio Ferdinand 1997–2011 Tom Finney 1946–1958

Ron Flowers 1955–1966 Trevor Francis 1977–1986 Paul Gascoigne 1988–1998 Steven Gerrard 2000–2014 Jimmy Greaves 1959–1967 Eddie Hapgood 1933–1939 Sam Hardy 1907–1920 Joe Hart 2008–2017 Johnny Haynes 1954–1962 Glenn Hoddle 1979–1988 Don Howe 1957–1959 Emlyn Hughes 1969–1980 Roger Hunt 1962–1969 Norman Hunter 1961–1976 Geoff Hurst 1966–1972 Paul Ince 1992–2000 David James 1997–2010 Glen Johnson 2003–2014 Kevin Keegan 1972–1982 Frank Lampard 1999–2014 Tommy Lawton 1938–1948 Gary Lineker 1984–1992 Nat Lofthouse 1950–1958 Paul Madeley 1962–1980 Paul Mariner 1977–1984 Stanley Matthews 1934–1957 Steve McManaman 1994–2001 James Milner 2009–2016 Bobby Moore 1962–1973 Stan Mortensen 1947–1953 Phil Neal 1976–1983 Gary Neville 1995-2007 Michael Owen 1998–2008

Stuart Pearce 1987–1999 Martin Peters 1966–1974 David Platt 1989–1996 Alf Ramsey 1948–1953 Bryan Robson 1980–1991 Wayne Rooney 2003–2018 Kenny Sansom 1979–1988 Paul Scholes 1997–2004 David Seaman 1988–2002 Alan Shearer 1992–2000 Teddy Sheringham 1993–2002 Peter Shilton 1970–1990 Ron Springett 1959–1966 Gareth Southgate 1995–2004 Trevor Steven 1985–1992 Gary Stevens 1985–1992 Nobby Stiles 1965–1970 Frank Swift 1946–1949 John Terry 2003–2012 Phil Thompson 1976–1982 Kieran Trippier 2017–2024 Chris Waddle 1985–1991 Theo Walcott 2006–2016 Des Walker 1988–1993 Dave Watson 1974–1982 Ray Wilkins 1976–1986 Ray Wilson 1960–1968 Tony Woodcock 1978–1986 Chris Woods 1985–1993 Vivian Woodward 1903–1911 Billy Wright 1946–1959 Ian Wright 1991–1998 Mark Wright 1984–1996

Pääartikkeli: Luettelo vähintään 50 maaottelua Englannin maajoukkueessa pelanneista jalkapalloilijoista

Päivitetty 16. lokakuuta 2024.^[9]

#	Nimi	Ura	Ottelut	Maalit
1	Peter Shilton	1970–1990	125	0
2	Wayne Rooney	2003–2018	120	53
3	David Beckham	1996–2009	115	17
4	Steven Gerrard	2000–2014	114	21
5	Bobby Moore	1962–1973	108	2
6	Ashley Cole	2001–2013	107	0
7	Sir Bobby Charlton	1958–1970	106	49
	Frank Lampard	1999–2014	106	29
9	Billy Wright	1946–1959	105	3
10	Harry Kane	2015–	101	68

Lihavoidut pelaajat pelaavat edelleen maajoukkueessa.

Päivitetty 16. lokakuuta 2024.^[10]

#	Pelaaja	Ura	Maalit (Ottelut)	Maali/peli
1	Harry Kane	2015–	68 (101)	0,67
2	Wayne Rooney	2003–2018	53 (120)	0,44
3	Sir Bobby Charlton	1958–1970	49 (106)	0,46
4	Gary Lineker	1984–1992	48 (80)	0,60
5	Vivian Woodward	1903–1913	44 (32)	1,38
6	Jimmy Greaves	1959–1967	44 (57)	0,77
7	Michael Owen	1998–2008	40 (89)	0,45
8	Nat Lofthouse	1950–1958	30 (33)	0,91
9	Alan Shearer	1992–2000	30 (63)	0,48
10	Sir Tom Finney	1946–1958	30 (76)	0,39

Lihavoidut pelaajat pelaavat edelleen maajoukkueessa.

Päivitetty 16. lokakuuta 2024.

#	Pelaaja	Ura maajoukkueessa	Ott. Kapteenina (Ottelut yhteensä)
1	Billy Wright	1946–1959	90 (105)
=	Bobby Moore	1962–1973	90 (108)
3	Harry Kane	2015–	73 (101)
4	Bryan Robson	1980–1991	65 (90)
5	David Beckham	1996–2013	58 (97)
6	Alan Shearer	1992–2000	34 (63)
7	Kevin Keegan	1972–1982	31 (63)
8	Emlyn Hughes	1969–1980	23 (62)
9	Bob Crompton	1902–1914	22 (41)
=	Johnny Haynes	1954–1962	22 (56)
=	Wayne Rooney	2003–2018	22 (120)

Päivitetty 16. lokakuuta 2024.

Valmentaja	Ura maajoukkueessa	Ottelut	Voitot	Tasapelit	Häviöt	Tehdyt maalit	Päästetyt maalit	Voitto %
Walter Winterbottom	1946–1962	139	78	33	28	383	196	56.11%
Alf Ramsey	1963–1974	113	69	27	17	224	98	61.06%
Joe Mercer	1974	7	3	3	1	9	7	42.85%
Don Revie	1974–1977	29	14	8	7	49	25	48.27%
Ron Greenwood	1977–1982	55	33	12	10	93	40	60.00%
Bobby Robson	1982–1990	95	47	30	18	151	60	49.47%
Graham Taylor	1990–1993	38	18	13	7	62	32	47.36%
Terry Venables	1994–1996	23	11	11	1	35	13	47.82%
Glenn Hoddle	1996–1999	28	17	6	5	42	13	60.71%
Howard Wilkinson	1999	1	0	0	1	0	2	0.00%
Kevin Keegan	1999–2000	18	7	7	4	26	15	38.88%
Howard Wilkinson	2000	1	0	1	0	0	0	0.00%
Peter Taylor	2000	1	0	0	1	0	1	0.00%
Sven-Göran Eriksson	2001–2006	67	40	17	10	128	61	59.70%
Steve McClaren	2006–2007	18	9	4	5	32	12	50.00%
Fabio Capello	2008–2012	42	28	8	6	23	7	66.67%
Stuart Pearce	2012	1	0	0	1	2	3	0.00%
Roy Hodgson	2012–2016	56	33	14	9	111	48	58.93%
Sam Allardyce	2016	1	1	0	0	1	0	100%
Gareth Southgate	2016–2024	102	64	20	18	230	86	62.75%
Lee Carsley	2024	4	3	0	1	8	3	75%

Vuosi	Kierros	Sijoitus	O	V	T*	H	TM	PM
1930	Ei osallistunut kisoihin	-	-	-	-	-	-	-
1934	Ei osallistunut kisoihin	-	-	-	-	-	-	-
1938	Ei osallistunut kisoihin	-	-	-	-	-	-	-
1950	Lohkovaihe	11	3	1	0	2	2	2
1954	Puolivälierät	6	3	1	1	1	8	8
1958	Lohkovaihe	11	4	0	3	1	4	5
1962	Puolivälierät	8	4	1	1	2	5	6
1966	Maailmanmestaruus	1	6	5	1	0	11	3
1970	Puolivälierät	8	4	2	0	2	4	4
1974	Ei selviytynyt kisoihin	-	-	-	-	-	-	-
1978	Ei selviytynyt kisoihin	-	-	-	-	-	-	-
1982	Neljännesvälierät	6	5	3	2	0	6	1
1986	Puolivälierät	8	5	2	1	2	7	3
1990	Välierät	4	7	3	3	1	8	6
1994	Ei selviytynyt kisoihin	-	-	-	-	-	-	-
1998	Neljännesvälierät	9	4	2	1	1	7	4
2002	Puolivälierät	6	5	2	2	1	6	3
2006	Puolivälierät	7	5	3	2	0	6	2
2010	Neljännesvälierät	15	4	1	2	1	3	5
2014	Lohkovaihe	26	3	0	1	2	2	4
2018	Välierät	4	7	3	1	3	12	8
2022	Puolivälierät	7	5	3	1	1	13	4
yhteensä	16/22	1 mestaruus	74	32	22	20	104	68

Vuosi	Kierros	O	V	T*	H	TM	PM
1960	Ei selviytynyt kisoihin	-	-	-	-	-	-
1964	Ei selviytynyt kisoihin	-	-	-	-	-	-
1968	Kolmas	2	1	0	1	2	1
1972	Ei selviytynyt kisoihin	-	-	-	-	-	-
1976	Ei selviytynyt kisoihin	-	-	-	-	-	-
1980	Lohkovaihe	3	1	1	1	3	3
1984	Ei selviytynyt kisoihin	-	-	-	-	-	-
1988	Lohkovaihe	3	0	0	3	2	7
1992	Lohkovaihe	3	0	2	1	1	2
1996	Välierät	5	2	3	0	8	3
2000	Lohkovaihe	3	1	0	2	5	6
2004	Puolivälierät	4	2	1	1	10	6
2008	Ei selviytynyt kisoihin	-	-	-	-	-	-
2012	Puolivälierät	4	2	2	0	5	3
2016	Neljännesvälierät	4	1	2	1	4	4
2020	Toinen	7	5	2	0	11	2
2024	Toinen	7	3	3	1	8	6
Yhteensä	11/17	45	18	16	11	59	43

* Rangaistuspotkukilpailulla ratkaistut pudotuspelit mukana.

• The Story So Far Englannin jalkapalloliitto. Viitattu 16.10.2008. (englanniksi)

• England legends Englannin jalkapalloliitto. Viitattu 16.10.2008. (englanniksi)
• World Cup 1930-2006 RSSSF. (englanniksi)
• European Championships RSSSF. (englanniksi)
• England Internationals since 1872 englandstats.com. (englanniksi)

• Virallinen sivu
• England06.net (Arkistoitu – Internet Archive)
• Tilastoja

Euroopan miesten jalkapallomaajoukkueet (UEFA) Nykyiset Alankomaat Albania Andorra Armenia Azerbaidžan Belgia Bosnia ja Hertsegovina Bulgaria Englanti Espanja Färsaaret Georgia Gibraltar Irlanti Islanti Israel Italia Itävalta Kazakstan Kosovo Kreikka Kroatia Kypros Latvia Liechtenstein Liettua Luxemburg Malta Moldova Montenegro Norja Pohjois-Irlanti Pohjois-Makedonia Portugali Puola Ranska Romania Ruotsi Saksa San Marino Serbia Skotlanti Slovakia Slovenia Suomi Sveitsi Tanska Tšekki Turkki Ukraina Unkari Valko-Venäjä Venäjä Viro Wales Entiset Itä-Saksa Jugoslavia Neuvostoliitto Saar Serbia ja Montenegro Tšekkoslovakia

Englannin jalkapallo Englannin jalkapalloliitto Maajoukkueet Miehet Naiset U-21 Sarjat Porras 1 Valioliiga Portaat 2–4 Football League (Mestaruussarja Ykkösliiga Kakkosliiga) Portaat 5–6 National League Portaat 7–8 Isthmian League Northern Premier League Southern League Cup-kilpailut FA-cupit FA Cup FA Community Shield FA Trophy FA Vase FA Inter-League Cup Liigacupit Liigacup Football League Trophy Naisten sarjat Naisten superliiga