San Franciscon lahti 1850-luvun taitteen dagerrotyypissä.

Dagerrotypia tai daguerrotypia on 1830-luvulla kehitetty varhainen valokuvausmenetelmä. Dagerrotypiassa kuva muodostuu valoherkälle hopeapinnoitteiselle huolellisesti kiillotetulle kuparilevylle. Valotetulle levylle tallentunut kuva saadaan näkyviin elohopeahöyryillä, ja se kiinnitetään suolaliuoksella. Menetelmän kehittivät ranskalaiset Louis Daguerre ja Joseph Nicéphore Niépce.

Ominaisuudet

Dagerrotypiassa kuva muodostuu valoherkälle hopeapinnoitteiselle huolellisesti kiillotetulle kuparilevylle. Valotetulle levylle tallentunut kuva saadaan näkyviin elohopeahöyryillä, ja se kiinnitetään suolaliuoksella. Dagerrotypiakuvat eli dagerrotyypit ovat positiiveja, eikä prosessissa synny negatiivia, josta voisi ottaa vedoksia. Kuvattu kohde tallentuu peilikuvana.[1]

Dagerrotypiakuvat ovat kosketusherkkiä, minkä vuoksi ne suljetaan yleensä lasikantiseen koteloon, joka on täytetty suojakaasulla (typellä) hapettumisen estämiseksi. Oikein suojattu dagerrotypiakuva kestää hyvin aikaa. Kuvan katselukulma on pieni, ja dagerrotyyppi näkyykin oikeassa positiivimuodossaan vain tietystä suunnasta tarkasteltuna.[2]

Dagerrotypiamenetelmä vaatii paljon valoa, ja käytettyjen kuvalevyjen herkkyys oli huono, mikä johti pitkiin, jopa minuuttien valotusaikoihin. Kuvattaessa muotokuvia käytettiin usein erityistä tuolia, joka oli varusteltu niskatuella liike-epäterävyyden estämiseksi. Valokuvausvälineiden koon ja kemikaalien vaativuuden takia dagerrotyyppejä otettiin useimmiten sisätiloissa, joissa valaistusta voitiin kontrolloida, mutta menetelmän kehittyessä huippuunsa myös maisema- ja kaupunkinäkymiä kuvattiin.

Historia

Dagerrotypiakamera. Elementos de física y nociones de meteorología, 1895.

Dagerrotypian kehittivät yhteistyössä ranskalaiset Louis Daguerre ja Joseph Nicéphore Niépce. Niépcen kuoltua vuonna 1833 Daguerre jatkoi kehitystyötä yksin ja julkisti keksintönsä lopulta 19. elokuuta 1839.[3] Daguerren lanko Alphonse Giroux valmisti samana vuonna maailman ensimmäisen kaupallisesti valmistetun dagerrotypiakameran.[4] Pian dagerrotypian julkistamisen jälkeen Edmond Becquerel kehitti turvallisen kehitystavan, jossa ei tarvita terveydelle vaarallista elohopeahöyryä.[5]

Ranskan tiedeakatemia osti Daguerrelta oikeudet keksintöön ja vapautti sen koko maailman käyttöön. Louis Daguerre ja Niépcen poika saivat kumpainenkin palkkiokseen valtioneläkkeen.[6] Patenttivapaa menetelmä levisi nopeasti ympäri maailman, myös Suomeen, jossa Henrik Cajander otti ensimmäisen dagerrotyypin Turussa vuonna 1842.[7] Eugène Delacroix julisti: ”Tästä päivästä lukien maalaustaide on kuollut.”[8]

Dagerrotypian vaatiman pitkän valotusajan vuoksi henkilökuvissa käytettiin niskatukea.

Dagerrotypiamenetelmä oli laajassa käytössä Euroopassa (ei Britteinsaarilla), ja Yhdysvalloissa toistakymmentä vuotta 1800-luvun puoliväliin saakka, minkä jälkeen sen korvasivat muut halvemmat tai monistettavissa olevat menetelmät,[9] kuten kalotypia (1841), ambrotypia (1854), ferrotypia (1856) tai kollodiomenetelmä (1851). Nämä kaikki poistuivat käytöstä, kun Kodak kehitti nykyaikaisen nitroselluloosapohjaisen gelatiiniemulsiofilmin vuonna 1889.

Dagerrotypiamenetelmä elää harvalukuisen valokuvausharrastajien joukon keskuudessa edelleen.[10]

Dagerrotypia-kuvia

Lähteet

  1. ↑ Daguerreian Society: Daguerreotype FAQ, haettu 16.10.2008 (Arkistoitu – Internet Archive) "Daguerreotypes are normally a reversed (or, correctly stated, a laterally-reversed) image. The only way to get a correct orientation was to copy the image with a second daguerreotype, or to make the original daguerreotype using a reversing prism or mirror."
  2. ↑ Turun Sanomat: Taina Erävaara katsoo samaa maisemaa kuin piirilääkäri Cajander (12.12.2006), haettu 17.10.2008 "Dagerrotypia-tekniikalla kuva taltioitiin hopeidulle kuparilevylle, jossa oli valoherkkä jodihopeakalvo. Lasin alla valokuva kiilsi kuin peili ja sitä oli katsottava määrätystä kulmasta, jotta se näkyisi."
  3. ↑ Daguerreian Society: The Daguerreotype (Photo-Era, The American Journal of Photography, (Boston) Vol. 29, No. 3, Sadakichi Hartmann, 09/1912) (Arkistoitu – Internet Archive) "No particular progress had been made when Niepce died in 1833, and Daguerre, with the grit that struggles to survive, continued to experiment along his own lines, finally achieving success in 1838. With the proud arrogance of the French bourgeois he announced publicly the full details of his invention before the Academy of Sciences on August 19, 1839."
  4. ↑ Maailman vanhin kamera kävi kaupaksi Itävallassa, Ylen kulttuuriuutiset
  5. ↑ Valokuvaaja Jalo Porkkala meni valokuvaustekniikassa niin kauas menneisyyteen kuin pääsi Yle Uutiset. 9.1.2022. Viitattu 10.1.2022.
  6. ↑ Daguerreian Society: The Daguerreotype (Photo-Era, The American Journal of Photography, (Boston) Vol. 29, No. 3, Sadakichi Hartmann, 09/1912) (Arkistoitu – Internet Archive)""For the glory of endowing the world of science with a new mechanical pictorialism," he received a pension of 6,000 francs for life, and the son of his former partner Niepce on of 4,000."
  7. ↑ Turun Sanomat: Taina Erävaara katsoo samaa maisemaa kuin piirilääkäri Cajander (12.12.2006), haettu 17.10.2008 "Taina Erävaaran Julkinen taide -valinta kohdistuu Suomen ensimmäiseen dagerrotypiaan. Turkulainen piirilääkäri Henrik Cajander (1804-1848) tallensi dagerrotypia-tekniikalla 3.11.1842 Uudenmaankatu 8:ssa sijainneen Nobelin talon."
  8. ↑ Daguerreian Society: The Daguerreotype (Photo-Era, The American Journal of Photography, (Boston) Vol. 29, No. 3, Sadakichi Hartmann, 09/1912) (Arkistoitu – Internet Archive) "It aroused interest everywhere. It shook the art-world with its fresh romance. Delacroix, the great French painter, exclaimed, "From this day, painting is dead!""
  9. ↑ Daguerreian Society: The Daguerreotype (Photo-Era, The American Journal of Photography, (Boston) Vol. 29, No. 3, Sadakichi Hartmann, 09/1912) (Arkistoitu – Internet Archive) "The daguerreotype was in vogue, or, perhaps better expressed, in general use for practical portrait-purposes, only in the forties and fifties. It never became really popular. By the time the process had gained recognition, it was already discarded for quicker, easier and cheaper methods."
  10. ↑ Discover Magazine: The Daguerreotype Revival (John Fleischman 1.2.2002), haettu 16.10.2008

Aiheesta muualla

  • Daguerreobase Avoimeen tietokantaan on koottu eri puolilta Eurooppaa noin 25 000 dagerrotypiakuvan tiedot. Suomesta tietokannassa on yli 370 valokuvaa.
source: https://fi.wikipedia.org/wiki/Dagerrotypia