Search for LIMS content across all our Wiki Knowledge Bases.
Type a search term to find related articles by LIMS subject matter experts gathered from the most trusted and dynamic collaboration tools in the laboratory informatics industry.
Tämä artikkeli käsittelee vuotta. Muita merkityksiä ovat elokuva 1944 ja musiikkikappale ”1944”.
6. tammikuuta – Neuvostojoukot ylittivät Puolan sodanedellisen vuoden 1939 rajan ja valtasivat Rokitnon.
11. tammikuuta – Kuusi Mussolinin syrjäyttämisen puolesta heinäkuussa 1943 äänestänyttä italialaista fasistijohtajaa ammuttiin Veronan lähellä. Heidän joukossaan oli entinen ulkoministeri ja Mussolinin vävy Galeazzo Ciano.
19. helmikuuta – Kenraali Aksel Airo vaati suomalaisten puolustuksen painopisteen siirtämistä Karjalankannakselle.
19. helmikuuta – Neuvostoliiton Tukholman-lähettiläs Aleksandra Kollontai tiedotti Tukholmassa vierailleelle valtioneuvos J. K. Paasikivelle Neuvostoliiton Suomelle asettamat rauhanehdot.
19. helmikuuta – Saksan ulkoministeri Joachim von Ribbentrop määräsi Saksan Helsingin-lähettilään Wipert von Blücherin ilmoittamaan Suomen ulkoministerille Henrik Ramsaylle, että Suomen ryhtyminen rauhantunnusteluihin Neuvostoliiton kanssa oli petos Saksaa kohtaan.
21. helmikuuta – Neuvostoliiton ilmavoimat pommittivat Oulua. Pommien aiheuttamissa räjähdyksissä ja tulipaloissa kuoli neljä ja loukkaantui 22 ihmistä sekä tuhoutui 76 rakennusta. Uusissa pommituksessa 26. ja 27. helmikuuta kuoli yksi henkilö ja loukkaantui yhdeksän henkilöä sekä tuhoutui 66 rakennusta.
29. helmikuuta – Pääministeri Edwin Linkomies antoi eduskunnalle selostuksen Neuvostoliiton asettamista rauhanehdoista. Eduskunta hyväksyi hallituksen tiedonannon ja valtuutti hallituksen jatkamaan rauhantunnusteluja äänin 105–78.
6. maaliskuuta – Ruotsin kuningas Kustaa V vetosi presidentti Risto Rytiin ja marsalkka Mannerheimiin, ettei Neuvostoliiton kanssa syntyneen neuvotteluyhteyden annettaisi katketa.
3. huhtikuuta – Saksan ulkoministeri Joachim von Ribbentrop määräsi elintarvikkeiden viennin Saksasta Suomeen lopetettavaksi Suomen aloitettua Neuvostoliiton kanssa neuvottelut erillisrauhasta.
15. huhtikuuta – Suomi hylkäsi Neuvostoliiton asettamat rauhanehdot.
17. huhtikuuta – Kahdeksan suomalaista tiedemiestä esitti Uudessa Suomessa julkaistussa kirjelmässään jyrkän paheksuntansa siitä, että huomattava osa Tarton yliopiston kokoelmista aiottiin siirtää Saksaan.
27. huhtikuuta – Suomen yleisesikunnan päällikkö, jalkaväenkenraali Erik Heinrichs vieraili Hitlerin päämajassa Kotkanpesässä. Kenraalieversti Alfred Jodl vaati Suomelta takeita siitä, etteivät Suomeen toimitetut aseet koskaan joudu neuvostoliittolaisten käsiin.
Toukokuu
10. toukokuuta – Marsalkka Mannerheim moitti Suomen sodanjohtoa tehottomista puolustusvalmisteluista.
14. toukokuuta – Ruotsi myönsi maahantuloluvan yli sadalle Suomessa Nansen-passin turvin oleskelleelle juutalaispakolaiselle. Lopullisena tavoitteena oli saada pakolaiset turvaan Yhdysvaltoihin.
15. toukokuuta – Yli 281 000 siirtoväkeen kuuluneen henkilön ilmoitettiin palanneen kotiseuduilleen Neuvostoliitolle vuonna 1940 luovutetuille ja takaisinvallatuille alueille.
18. toukokuuta – Saksalaiset vetäytyivät Monte Cassinosta ja liittoutuneet valtasivat sen 20 000 henkeä vaatineiden taistelujen jälkeen.
19. toukokuuta – Neuvostoliittolainen kenraali Leonid Govorov vahvisti suomalaisia joukkoja vastaan Karjalankannaksella tehtävää hyökkäystä koskeneen suunnitelman.
21. toukokuuta – SAK:n puheenjohtaja Eero Wuori varoitti järjestön kokouksessa pitämässään puheessa neuvostojoukkojen odotettavissa olevasta suurhyökkäyksestä Suomeen.
22. toukokuuta – Neuvostoliitto alkoi ryhmittää kolmen armeijakunnan joukkoja Karjalankannakselle suomalaisia vastaan tehtävää suurhyökkäystä varten.
4. kesäkuuta – Yhdysvaltain laivasto kaappasi saksalaisen U-505:n. Tämä oli ensimmäinen kerta sitten 1800-luvun kun Yhdysvaltain laivasto on saanut vallatuksi vihollisaluksen.
5. kesäkuuta – Yli 1 000 pommikonetta pudotti 5 000 tonnia pommeja Atlantin rannikolle maihinnousun valmistelussa.
5. kesäkuuta – BBC lähetti koodiviestinä säkeen Paul VerlainenSyyslaulu (Chanson d'automne) -runosta. Viesti ilmoitti Ranskan vastarintaliikkeelle että maihinnousu Ranskaan oli alkamassa 48 tunnin sisällä ja vastarintaliikkeen tuli aloittaa sabotaasioperaatiot rautatieliikenneyhteyksiä vastaan.
7. kesäkuuta – Hallitus kielsi ruotsinkielisen iltapäivälehden Svenska Pressenin ilmestymisen toistaiseksi, koska lehti oli sensuuria uhmaten julkaissut Saksaa arvostelleita kirjoituksia ja ylistänyt Normandian maihinnousua. Lehti sai luvan ilmestyä uudelleen Moskovan välirauhan solmimisen jälkeen ja sen seuraajaksi tuli vuoden 1945 alussa Nya Pressen.
17. kesäkuuta – Viimeinen ryhmä inkeriläisiä saapui Suomeen laivalla Viron Paldiskista.
19. kesäkuuta – Mannerheim sai eversti Aladár Paasoselta tiedusteluaineistoa, jonka mukaan Neuvostoliitto ei tähdännyt Suomen miehittämiseen vaan rauhaan. Neuvostoliiton sotatoimien pääpainopiste oli eteläisemmässä Euroopassa, jossa Saksan hyökkäyksen torjuminen oli sille tärkeintä.
20. kesäkuuta – Karjalankannakselta evakuoituja siviilejä kuljettanut juna joutui neuvostoilmavoimien pommituksen kohteeksi Elisenvaarassa. Yli sata henkilöä sai surmansa ja yli 300 loukkaantui.
20. kesäkuuta – Neuvostojoukot aloittivat hyökkäyksen suomalaisia vastaan Maaselän kannaksella.
22. kesäkuuta – Suomen hallitus ilmoitti, rintaman ollessa luhistumaisillaan, Moskovaan olevansa halukas luopumaan sodasta ja katkaisemaan suhteensa Saksaan. Neuvostoliitto vaati vastauksessaan ehdotonta antautumista.
22. kesäkuuta – Saksan ulkoministeri Joachim von Ribbentrop saapui Suomeen ja ilmoitti, että Saksa jatkaisi tuen antamistaan vain jos Suomi solmisi liiton Saksan kanssa ja jatkaisi sotimista.
23. kesäkuuta – Suomalaiset vetäytyivät Syväriltä neuvostojoukkojen painostamina.
26. kesäkuuta – Presidentti Risto Ryti lähetti Saksaan Ryti–Ribbentrop-sopimukseksi kutsutun kirjeen, jossa hän vakuutti, ettei Suomi tee erillisrauhaa Neuvostoliiton kanssa hänen ollessaan presidenttinä.
27. kesäkuuta – Suomalaiset vetäytyivät Petroskoista eli Äänislinnasta. Ensimmäiset neuvostosotilaat saapuivat kaupunkiin muutamaa tuntia myöhemmin.
30. kesäkuuta – Yhdysvallat katkaisi diplomaattisuhteet Suomeen ja karkotti Suomen-lähettilään Hjalmar J. Procopén Washingtonista.
7. heinäkuuta – Venäjänsaksalainen Japanissa työskennellyt lehtimies Richard Sorge teloitettiin Tokiossa hirttämällä. Hänet oli tuomittu kuolemaanvakoilusta Neuvostoliiton hyväksi. Sorgen avustaja Max Clauzen tuomittiin elinkautiseen vankeuteen. Clauzen vapautettiin vankilasta Japanin antauduttua elokuussa 1945.
10. heinäkuuta – Valtion tiedoituslaitos ilmoitti mielialaraportissaan kesäkuussa alkaneen neuvostojoukkojen suurhyökkäyksen saaneen aikaan dramaattisen muutoksen kansalaisten mielialoissa sekä aiheuttaneen monessa tapauksessa voimakasta levottomuutta ja viranomaisten arvostelua, osittain suoranaista paniikkitunnelmaa.
12. heinäkuuta – Josif Stalin antoi neuvostojoukoille käskyn hyökkäyksen keskeyttämisestä Karjalankannaksella.
12. heinäkuuta – Neuvostoliitto luopui ehdottoman antautumisen vaatimuksesta ja Ruotsin kautta ilmoitettiin Mannerheimille, että Neuvostoliitto oli valmis aselepoon edellyttäen, että sen allekirjoittaisi Mannerheim eikä silloisen hallituksen edustaja.
16. heinäkuuta – Neuvostoliitto alkoi siirtää joukkojaan pois Karjalankannakselta.
16. heinäkuuta – Neuvostoilmavoimat upottivat lentopommituksella saksalaisen ilmatorjunta-alus NiobenKotkan sataman edustalla, jolloin 60 saksalaista sotilasta sai surmansa. Hyökkäykseen osallistui 131 lentokonetta. Alusta oli luultu suomalaiseksi panssarilaiva Väinämöiseksi.
18. heinäkuuta – Hideki Tōjō erosi Japanin pääministerin paikalta sotaponnistelun epäonnistumisten vuoksi.
21. heinäkuuta – Espoon Lahnuksessa mitattiin Suomen kaikkien aikojen suurin vuorokautinen sademäärä 198 mm.
23. heinäkuuta – Neuvostojoukot valtasivat Majdanekin keskitysleirin. Leiriä yritettiin tuhota venäläisten lähestyessä, mutta yritys sammui omaan mahdottomuuteensa: suurin osa vangeista oli edelleen leirillä eikä edes vaate- ja hiusvarastoja onnistuttu tuhoamaan ennen antautumista. Venäläiset saivat kiinni ja teloittivat välittömästi kuusi alempaa vartijaa, mutta leirin ylin johto pääsi pakoon. Majdanek oli ensimmäinen liittoutuneiden vapauttama suuri keskitysleiri, ja sen kauhut tulivat laajalti julkisuuteen.
24. heinäkuuta – Puna-armeijan joukot saapuivat Majdanekin keskitysleirille, ja löysivät tuhansia yhä elossa olevia vankeja. Vetäytyneet saksalaiset olivat onnistuneet tuhoamaan leirin krematoriot vain osittain. Majdanek oli ensimmäinen suuri vapautettu keskitysleiri, ja sen kauhut tulivat laajalti julkisuuteen.
1. elokuuta – Karesuvannossa Norjaan menevää maantietä ja Saksan Ruijassa olevien joukkojen mahdollista vetäytymistietä turvaavan Sturmbock-pääpuolustusaseman rakentaminen aloitettiin.
3. elokuuta – Auschwitz-Birkenaun keskitysleirissä 300 romania surmattiin yöllä näiden tehtyä SS:lle vastarintaa. Tapahtumaa on alettu kutsua mustalaisyöksi, ja sen muistoksi on sittemmin järjestetty seremonioita.
7. elokuuta – Saksalaiset käynnistivät Hitlerin määräyksestä operaatio Lüttichin, joka oli vastahyökkäys tarkoituksenaan katkaista yhdysvaltalaisten linjat ja eristää kenraali George S. Pattonin armeija muista liittoutuneiden joukoista. Yritys kaatui kovaan vastarintaan, ja liittoutuneiden johtajat Bernard Montgomery ja Omar Bradley näkivät mahdollisuuden saartaa suuria vihollisjoukkoja.
9. elokuuta – Suomalaiset torjuivat ja tuhosivat vanhan rajan Ilomantsissa ylittäneet yli kahden divisioonan vahvuiset Neuvostojoukot. Ilomantsin taistelu päättyi.
12. elokuuta – Maailman ensimmäinen merenalainen öljyputki laskettiin Englannin ja Ranskan välille Operaatio Plutossa turvaamaan liittoutuneiden polttoainehuoltoa.
16. elokuuta – Falaisen motti; noin 150 000 saksalaista näytti jäävän kanadalaisten, brittiläisten ja yhdysvaltalaisten joukkojen saartamaksi, ja Adolf Hitlerin täytyi määrätä vetäytyminen. Saksalainen jalkaväki pakeni paniikissa kohti Argentanin ja Falaisen välissä olevaa aukkoa, joka kapeni jatkuvasti. Lisäksi tykistö ja ilmavoimat tulittivat ja pommittivat sitä. Saksalaiset kutsuivat väylää nimellä Todesgang (”kuoleman käytävä”).
17. elokuuta – Falaisen motin suu oli kaventunut 10 kilometriin, ja Saksan panssaridivisioonat pitivät sitä vielä auki.
17. elokuuta – Marsalkka Mannerheim ilmoitti saksalaiselle marsalkalle Wilhelm Keitelille olevansa vapaa Ribbentrop-sopimukseen liittyneistä velvoitteista.
21. elokuuta – Falaisen motin väylä sulkeutui kokonaan, läpi oli ehtinyt päästä lähes 100 000 saksalaista. Liittoutuneet saavuttivat kuitenkin merkittävän voiton, sillä noin 50 000 saksalaista jäi sotavangiksi. Lisäksi heitä kaatui noin 6 000–10 000.
23. elokuuta – Romania solmi aselevon Liittoutuneiden kanssa ja julisti sodan Saksalle kuningas Mikael I:n vallankaappauksen jälkeen.
1. syyskuuta – Neuvostoliiton hallitus jätti Suomen hallitukselle uhkavaatimuksen, jonka mukaan Suomen oli ilmoitettava seuraavan päivän iltaan mennessä, hyväksyykö se Neuvostoliiton rauhanneuvotteluille asettamat ennakkoehdot. Samassa ajassa Suomen oli ilmoitettava Saksalle maiden välisten suhteiden katkaisemisesta.
2. syyskuuta – Vakoilusta ja valtiopetoksesta kuolemaan tuomittu Turun seudun metsäkaartilaisia johtanut Olavi Laiho teloitettiin Oulussa. Hänet oli pidätetty joulukuussa 1942 ja tuomittu kesäkuussa 1943. Laiho oli viimeinen oikeuden päätöksellä teloitettu suomalainen.
2. syyskuuta – Saksalaisten Lapissa olleiden joukkojen komentaja kenraalieversti Lothar Rendulic tapasi marsalkka Mannerheimin Päämajassa Mikkelissä viimeisen kerran. Rendulic varoitti, että Suomen ja Saksan välisestä sodasta tulisi pitkä ja hyvin verinen, koska siinä olisi vastakkain "kaksi maailman parasta armeijaa".
2. syyskuuta – Ulkoministeri Carl Enckell kutsui puheilleen Saksan Helsingin-lähettilään Wipert von Blücherin ja ilmoitti tälle Suomen katkaisevan suhteensa Saksaan. Von Blücher poistui Suomesta välittömästi.
3. syyskuuta – Saksan sodanjohto ilmoitti Berliinistä puhelimitse Suomessa oleville joukoilleen, että Operaatio Birke oli pantava toimeen.
4. syyskuuta – Suomi lopetti sodankäynnin kello 7.00. Hallitus tiedotti suhteiden katkaisemisesta Saksaan.
4. syyskuuta – Brittien 11. panssaroitu divisioona saapui Antwerpeniin.
11. syyskuuta – Pohjoiset ja eteläiset Liittoutuneiden joukot Ranskassa tapasivat Dijonin lähellä.
11. syyskuuta – Suomen päämajan edustaja everstiluutnantti Usko Haahti aloitti saksalaisten kanssa Rovaniemellä neuvottelut niin kutsutuista syysmanöövereistä.
14. syyskuuta – Suomen rauhanvaltuuskuntaa Moskovassa johtanut pääministeri Antti Hackzell sai halvauskohtauksen, josta hän ei koskaan toipunut. Hänen tilalleen valtuuskunnan johtajaksi nimitettiin ulkoministeri Carl Enckell, joka matkusti Moskovaan 16. syyskuuta.
19. syyskuuta – Kansanedustaja, professori Bruno Salmiala käytti Isänmaallisen kansanliikkeen viimeisen poliittisen puheenvuoron eduskunnassa sanoen, että välirauhansopimuksen allekirjoittaminen merkitsi käytännössä Suomen ehdotonta antautumista sekä "tuhoa ja kuolemaa".
22. syyskuuta – Valvontakomission ensimmäiset 15 neuvostoliittolaista jäsentä saapuivat komission poliittisen neuvonantajan Pavel Orlovin johdolla Helsinkiin ja asettuivat Hotelli Torniin. Seuraavana päivänä Helsinkiin saapui 70 komission neuvostojäsentä lisää.
22. syyskuuta – Suomen päämajan operatiivinen osasto antoi määräyksen ns. 2. yleisesikuntaupseerin viran perustamisesta jokaiseen suojeluskuntapiiriin. Kyseisten upseerien tehtäväksi tuli johtaa aseiden ja ampumatarvikkeiden, viesti- ja pioneerimateriaalin, elintarvikkeiden, lääkintävälineiden sekä poltto- ja voiteluaineiden hajavarastointia, jotta pystyttäisiin turvaamaan armeijan toimintakyky sekä maan miehityksen että sisäisten levottomuuksien varalta.
29. syyskuuta – Viimeiset suomalaiset poistuivat Neuvostoliitolle vuokratulta Porkkalan alueelta. Tämän jälkeen alueen rajat suljettiin ja sinne vievät tiet katkaistiin puomein.
Lokakuu
3. lokakuuta – Valvontakomissio alkoi luetteloida niitä inkeriläisiä, jotka ilmoittautuivat halukkaiksi palaamaan Neuvostoliittoon. Innokkaimpia palaajia olivat vatjalaiset, Länsi-Inkerin inkeroiset ja venäläistyneet suomalaiset.
4. lokakuuta – Valvontakomissio määräsi Isänmaallisen Kansanliikkeen lehden Ajan Suunnan julkaisemisen lopetettavaksi välittömästi.
4. lokakuuta – Saksalaisten Lapin joukkojen komentaja Lothar Rendulic antoi määräyksen Operaatio Nordlichtin toteuttamiselle, josta seuraisi, ettei Saksa miehittäisi Lapin Sturmbock- ja Schutzwall-asemia pysyvästi vaan jatkaisi vetäytymistaisteluja käyden suoraan Norjaan.
5. lokakuuta – Valvontakomission puheenjohtaja kenraalieversti Andrei Ždanov saapui Helsinkiin ensimmäisen kerran.
7. lokakuuta – Yli 40 000 Lapin läänin asukkaan ilmoitettiin siirtyneen evakkoon Ruotsiin.
7. lokakuuta – Auschwitzin tuhoamisleirin Sonderkommandoon kuuluneet juutalaiset vangit nousivat vastarintaan. Naisvangit olivat salakuljettaneet leiriin räjähteitä asetehtaalta, ja krematorio IV onnistuttiin räjäyttämään osittain. Vangit yrittivät paeta, mutta kaikki 250 saivat surmansa.
8. lokakuuta – Saksalaisjoukot vetäytyivät Pohjois-Suomessa Tornio–Taivalkoski-linjalta.
15. lokakuuta – Suomi-Neuvostoliitto-Seura perustettiin Helsingissä. Seuran puheenjohtajaksi valittiin Johan Helo ja kunniapuheenjohtajaksi kutsuttiin valtioneuvos J. K. Paasikivi.
16. lokakuuta – Saksalaiset vetäytyivät hävittämältään RovaniemeltäSodankylään ja Kittilään. Valvontakomissio arvosteli Suomea hitaasta edistymisestä saksalaisten karkottamisessa.
16. lokakuuta – Opetusministeriö kehotti kirjastoja poistamaan yleisön saatavilta sisällöltään Neuvostoliiton vastaisiksi katsotut kirjat. Listaa poistettavista kirjoista ei julkistettu, mutta siihen kuului liki 300 teosta. Tehtävä hoidettiin vapaaehtoisesti ja vähin äänin.
18. lokakuuta – Suomalaiset saivat haltuunsa Kemijärven ja Pellon kirkonkylät.
19. lokakuuta – Valvontakomissio toimitti pääministeri Urho Castrénille luettelon niistä suomalaisista, joiden se katsoi syyllistyneen sotarikoksiin (ns. Lista 1), ja vaati näiden välitöntä pidättämistä. Joukossa oli mm. Itä-Karjalan sotilashallinnon palveluksessa työskennelleitä virkamiehiä ja sotilashenkilöitä.
23. lokakuuta – Suomen Kustannusyhdistys lähetti opetusministeriön pyynnöstä kirjakaupoille ja kustantamoille kiertokirjeen, jossa se kehotti vetämään myynnistä Neuvostoliiton vastaisiksi katsotut teokset ja lopettamaan niiden painamisen.
24. lokakuuta – Presidentti Mannerheim vahvisti asetuksen sotavalaistuksen lopettamisesta Suomen alueella lukuun ottamatta Lapin lääniä.
25. lokakuuta – Saksan 7. vuoristodivisioona miehitti asemat rakenteilla olevassa Käsivarren Sturmbock-linnoituksessa, jonka tarkoituksena oli turvata saksalaisten yhteys Norjaan.
30. lokakuuta – Saksalaisjoukot vetäytyivät Lapissa Schutzwall-asemista viikon taistelujen jälkeen.
Marraskuu
1. marraskuuta – Suomessa aloitettiin kenttäarmeijan kotiuttaminen.
1. marraskuuta – Suomen Kansan Demokraattinen Liitto järjesti esittäytymistilaisuutensa Helsingin messuhallissa. Puheenjohtaja Aimo Aaltonen vaati puheessaan ”Neuvostoliiton vastaisen sodan lietsojien ja järjestäjien” vangitsemista ja tuomitsemista kansantuomioistuimissa.
3. marraskuuta – Neuvostoliittolainen kapteeni Ivan Belov sai surmansa selvittämättömäksi jääneessä ampumavälikohtauksessa Helsingin Lauttasaaressa. Tutkintaa vaikeutti oleellisesti se, että suomalaiset viranomaiset eivät saaneet tutkia Belovin ruumista eivätkä kuulustella tapauksen nähneitä neuvostosotilaita.
3. marraskuuta – Eduskunta kumosi vuonna 1934 annetut vaalikelpoisuutta rajoittaneet määräykset, mikä mahdollisti vankeudesta vapautettujen kommunistien asettumisen ehdokkaiksi seuraavissa eduskunta- ja kunnallisvaaleissa.
7. marraskuuta – Kulkulaitosministeri Eero A. Wuori ja sosiaaliministeri K.-A. Fagerholm pyysivät eroa hallituksesta SDP:ssä puhjenneiden sisäisten kiistojen vuoksi, minkä jälkeen pääministeri Urho Castrén esitti koko hallituksen eronpyynnön presidentti Mannerheimille.
7. marraskuuta – Sosialistisen eduskuntaryhmän kansanedustajat eli niin sanotut ”kuutoset” palasivat eduskuntaan, jolloin heidän varamiehikseen SDP:stä valitut kansanedustajat menettivät paikkansa.
7. marraskuuta – Vapaa Sana -sanomalehti aloitti ilmestymisensä uudelleen. Lehti ilmoittautui SKDL:n pää-äänenkannattajaksi ja sen päätoimittajana oli kansanedustaja Väinö Meltti. Lehti oli aiemmin ilmestynyt niin sanotun kuutosryhmän äänenkannattajana vuosina 1940−1941.
8. marraskuuta – Neuvostoliitto vaati kaikkien Suomen armeijassa palvelleiden neuvostosotilaiden − lähinnä suomensukuisiin kansallisuuksiin kuuluneiden − palauttamista.
12. marraskuuta – Alkon myymälät suljettiin kaikkialla Suomessa armeijan kotiuttamisvaiheen ajaksi varotoimena järjestyshäiriöiden estämiseksi. Myymälät avattiin jälleen 7. joulukuuta.
17. marraskuuta – Presidentti Mannerheim myönsi eron Castrénin hallitukselle ja nimitti valtioneuvos J. K. Paasikiven muodostaman hallituksen. Ensimmäiseksi SKDL:n edustajaksi hallitukseen tuli toinen sosiaaliministeri Yrjö Leino.
23. marraskuuta – Lapin sota : Suomalaisjoukot saavuttivat valtakunnanrajan Utsjoella, jolloin koko Pohjois-Lappi Käsivarren Lapin aluetta lukuun ottamatta oli puhdistettu saksalaisjoukoista.
24. marraskuuta – 88 USAF:n konetta pommitti Tokiota ensimmäisen kerran maatukikohdista idästä.
1. joulukuuta – Puolustusministeri, kenraali Rudolf Walden sai sairauden vuoksi pyytämänsä eron hallituksesta ja hänen tilalleen tuli merivoimien komentaja, kenraali Väinö Valve.
2. joulukuuta – Neuvostoliiton uutistoimisto TASS ilmoitti, että yli 46 000 Suomessa oleskellutta inkeriläistä oli anonut valvontakomissiolta lupaa saada palata kotiin Neuvostoliittoon.
3. joulukuuta – Vapautetussa Kreikassa alkoi sisällissota kommunistien ja rojalistien välillä.
5. joulukuuta – Jatkosodan aikana Suomeen siirtyneiden inkeriläisten palautukset Neuvostoliittoon alkoivat. Pääosa inkeriläisistä siirtyi Neuvostoliittoon rautateitse Vainikkalan kautta.
5. joulukuuta – Kenttäarmeijan kotiuttaminen saatiin Suomessa päätökseen.
17. joulukuuta – Suomen ja Neuvostoliiton välinen sotakorvaussopimus allekirjoitettiin valtioneuvoston juhlahuoneistossa Helsingissä. Neuvostoliitto määräsi sotakorvausten kokonaissummaksi 300 miljoonaa dollaria vuoden 1938 rahanarvon mukaan. Sotakorvaukset oli suoritettava kuuden vuoden kuluessa. Neuvostoliiton puolesta sopimuksen allekirjoitti valvontakomission puheenjohtaja Andrei Ždanov ja Suomen puolesta pääministeri J. K. Paasikivi. Myöhemmin sotakorvaussummaa pienennettiin ja maksuaikaa pidennettiin.
29. joulukuuta – Eduskunta hyväksyi ja presidentti Mannerheim vahvisti asetuksen, jonka mukaan Suomessa oli järjestettävä eduskuntavaalit maaliskuussa 1945.
30. joulukuuta – Kreikan kuningas Yrjö II luovutti vallan sijaishallitukselle ja jätti valtaistuimen tyhjäksi.