Type a search term to find related articles by LIMS subject matter experts gathered from the most trusted and dynamic collaboration tools in the laboratory informatics industry.
486958 Arrokoth | |
---|---|
2014 MU69 |
|
Löytäminen | |
Löytäjät | M. W. Buie |
Löytöaika | 26. kesäkuuta 2014 |
Kiertoradan ominaisuudet | |
Keskietäisyys Auringosta | 44,67 AU |
Pienin etäisyys Auringosta | 42,34 AU |
Suurin etäisyys Auringosta | 47,01 AU |
Eksentrisyys | 0,0523 |
Kiertoaika Auringon ympäri |
109062 päivää 298,60 vuotta[1] |
Inklinaatio | 2,45° |
Kuiden lukumäärä | 0 |
Fyysiset ominaisuudet | |
Läpimitta |
18,3 km (36x20x10) km |
Pyörähdysaika | 15,92 tuntia |
Absoluuttinen kirkkaus | 11,1 |
486958 Arrokoth on transneptuninen kappale Kuiperin vyöhykkeellä. Sen väliaikainen virallinen nimi oli 2014 MU69 ja New Horizons -tiimin antama lempinimi Ultima Thule.[2] Se löytyi Hubble-avaruusteleskoopilla kesäkuun 26. vuonna 2014. Arrokoth on cubewano-luokan kappale.[3]
Arrokothin virallistettu nimi tulee powhatanien kielen taivasta tarkoittavasta sanasta. Kyseinen intiaaniheimo asuu alueella jossa Arrokoth-pikkuplaneetan löytäminen tapahtui. Väliaikainen nimi 2014 MU69 on samanlainen tunnus, joka muillekin pikkuplaneetoille annetaan niiden löytöajan mukaan ennen oikean nimen antamista.[4][5]
Ultima Thule -lempinimestä tuli hetkellisesti kiistanalainen aihe, sillä sillä oli yhteyksiä natseihin.[6] New Horizons -tutkijaryhmä sanoi, että lempinimeä valittaessa he törmäsivät natsiyhteyksiinkin, mutta ne eivät tietenkään olleet nimen valinnan syy. Nimi oli paljon natseja vanhempi; jo antiikin roomalaiset käyttivät sitä puhuttaessa kylmistä kaukaisista maista, mikä oli oiva vertaus luotaimen tutkimuskohteeseen. Tutkijat myös sanoivat ettei Ultima Thule tulisi olemaan kappaleen lopullinen nimi.[7]
Toisin kuin asteroidit, Kuiperin vyöhykkeen kohteet eivät ole kokeneet voimakasta Auringon säteilyä, ja ovat täten säilyneet koskemattomammassa alkukantaisessa kunnossa Aurinkokunnan alkuajoilta 4,6 miljardin vuoden takaa.[8] Arrokothin tutkiminen auttoi selvittämään planetesimaalien ja planeettojen syntyhistoriaa, sillä se vaikuttaa olevan lähes koskematon planetesimaali. Arrokoth on epäsäännöllisen muotoinen pikkuplaneetta, joka muodostuu kahdesta toisissaan kiinni olevasta litteähköstä muhkurasta. Se on niin sanottu yhdistynyt kaksoispikkuplaneetta.[9]
Arrokothin pinta on tasainen, ja sillä on suhteellisen vähän törmäyskraattereita. Sen koostumus ja väri ovat myös yhtenäisiä, eli se on luultavasti säilynyt suurin piirtein koskemattomana ja muodostunut esiplanetaarisen kiekon yhdeltä alueelta peräisin olevasta materiaalista. Molemmat Arrokothin muhkuroista muodostuivat todennäköisesti erillisinä kappaleina lähellä toisiaan, ja ajautuivat toisiaan kiertäen hiljalleen yhteen muodostaen nykyisen Arrokothin.[9] Pikkuplaneetan pienemmän muhkuran pinnalla on suuri painauma, ja suuremmalla muhkuralla laaksoja sekä kukkuloita.[10]
Arrokothin koko vastaa noin 18,3 kilometrin kokoista pyöreähköä kappaletta, sen mitat ovat 36 km x 20 km x 10 km. Suuremman puoliskon mitat ovat 20,6 km x 19,9 km x 9,4 km, ja pienemmän 15,4 km x 13,8 km x 9,8 km. Suurimman kraatterin läpimitta on 7 km, ja loput ovat alle kilometrin levyisiä. Pikkuplaneetan pyörähdysaika on 15,92 ± 0,02 tuntia.[3]
Elokuussa Arrokoth valittiin New Horizons -luotaimen seuraavaksi kohteeksi. Luotain laukaistiin Maasta jo vuonna 2006 ja se ohitti pääkohteensa Pluton vuonna 2015, joten kohde valittiin kesken lennon. Ohilento tapahtui 1. tammikuuta 2019. Etäisyys pikkuplaneetan ja luotaimen välillä oli vähimmillään 3538 kilometriä, eli kolme kertaa vähemmän kuin Pluton ohituksen aikana. Kuvien resoluutio Arrokothin pinnasta oli parhaimmillaan 33 metriä pikseliltä, joka oli koko luotaimen tehtävän tarkin.[11][12]
Ennen kuin Arrokothia oli valittu tutkimuskohteeksi, muita vaihtoehtoja ohilentokohteiksi olivat 2014 OS393, 2014 PN70 ja 2014 MT69. Arrokothin valinta perustui siihen, että sen saavuttamiseksi ajoainetta riitti myös ohilennon ajaksi, mutta myös kohteen arvioitu alkukantaisuus. Arrokot on todennäköisimmin pysynyt nykyisellä radallaan synnystään lähtien.[13][14]
Edeltäjä: (486957) 2014 MK66 |
Luettelo pikkuplaneetoista | Seuraaja: (486959) 2014 NX1 |