Tämä artikkeli käsittelee Ruotsin kaupunkia. Lisää sanan merkityksiä täsmennyssivulla.
Lund
Stortorget Lundissa.
Stortorget Lundissa.

Lund

Koordinaatit: 55°42′N, 13°12′E

Valtio Ruotsi Ruotsi
Lääni Skånen lääni
Maakunta Skåne
Kunta Lundin kunta
Pinta-ala
 – Maa 25,75 km²
Väkiluku 82 800
 – Väestötiheys 3 215,5 as./km²
Tilastotiedot koskevat taajamaa ja niiden lähteenä on Statistiska centralbyrån (SCB). Väkiluku ja maapinta-ala ovat ajankohdan 31.12.2010 mukaiset.[1]


















Lund (Sv-Lund.ogg kuuntele ääntämys (ohje)) on entinen kaupunki ja nykyinen Lundin kunnan keskustaajama. Lund sijaitsee Skånen historiallisessa maakunnassa ja Skånen läänissä Etelä-Ruotsissa. Vuoden 1997 lääniuudistukseen asti alue oli osa Malmöhusin lääniä. Läänin pääkaupunki Malmö sijaitsee aivan Lundin lähistöllä kaakon suunnassa.

Lund on yksi Ruotsin vanhimpia kaupunkeja, sillä se on perustettu noin voinna 990. Vuoden 1971 kuntauudistuksessa Ruotsissa siirryttiin yhteen kuntamuotoon, jonka jälkeen maassa ei enää virallisesti ole ollut kaupunkeja. Lundin kuntaan kuuluu nykyään Lundin kaupunkitaajaman lisäksi huomattava määrä maaseutualueita. Taajamassa oli 82 800 asukasta vuoden 2010 lopussa.[1] Asukasluvultaan Lund on Skånen läänin kolmanneksi suurin kaupunki Malmön ja Helsingborgin jälkeen.

Kaupungissa on yliopisto.

Historiaa

Lund on Sigtunan ja Skaran ohella Ruotsin vanhin kaupunki, vaikkakin se oli tanskalainen aina vuoteen 1658. Lund perustettiin 900-luvun toisella puoliskolla, todennäköisesti kuninkaallisesta aloitteesta. Sen aiempi sijainti oli neljä kilometriä etelämpänä sijainneessa Uppåkrassa, mistä on löydetty merkkejä rautakautisesta asutuksesta, joka on tuhoutunut 900-luvun loppupuolella tapahtuneessa tulipalossa. Arkeologiset löydöt antavat perusteita siitä, että Uppåkran kaupungin voidaan ajatella olleen lounaisen Skånen keskuspaikkakunta 400-luvulta eteenpäin. Kaupungin uusi sijainti oli strategisesti suotuisa. Lund sijaitsee Romeleåsenin luoteisessa rinteessä, jonka sammaleinen ja suoperäinen maa-alusta Höje å:n varrella, antaa kaupungille lisäsuojaa. Kuten Uppåkra, myös Lund sijaitsee pohjoiseteläsuunnassa kulkevan maantien varrella, minkä ympäröimänä Uppåkran maaseutu oli keskuspaikkana. Lundin perustamisen nähdään yhdistyneen tanskalaisen kuningaskunnan jatkona.  

Vuoteen 1066 saakka oli vain yhteys Canterburyn arkkipiispanistuimeen. Ensimmäiset kirkot ja kristilliset hautausmaat ajoittuivat 900-luvun loppupuolelle, samoihin aikoihin, kun kaupunki oletetusti perustettiin. Myös Lundiin perustettiin piispanistuin vuonna 1060, kun Tanska perusti kymmenkunta hiippakuntaa. Vuodesta 1066 määräsi Hamburg-Bremenin arkkipiispa rajauksia vastaamaan sen ajan Lunda-hiippakuntaa, Bornholmia ja vuoden 1103 pohjoista arkkipiispaistuinta. Lundista tuli pohjoisen metropoliittaistuin. Vuonna 1085 perustettiin katedraalikoulu, joka on pohjoisen vanhin koulu. 1100-luvun ensimmäisellä puoliskolla rakennettiin Lundin tuomiokirkko, Allhelgona-luostari ja muita pienempiä kirkkoja. Lund oli Tanskan tärkein kaupunki, jossa asukkaita oli 3 000–4 000. 1300-luvun alussa Lund menetti merkitystään Malmölle, joka perustettiin arkkipiispan vakiintuneeksi lauttapaikaksi Öresundin yli tehtäville matkoille ja koska hansalainen satamakaupunki oli suuressa kasvussa. Toki Lund säilytti asemansa kirkollisena, kulttuurillisena ja sivistyksellisenä keskuksena. Vuonna 1425 Lundin yliopisto sai alkunsa Gråbrödraklostret fransiskaaniluostarissa ja toimi nimellä Lundin Studium Generale. Studium Generale oli Tanskan ja pohjoisen ensimmäinen yliopisto.  

Vuonna 1536 tapahtunut Tanskan reformaatio heikensi Lundin asemaa sen jälkeen, kun kirkolliset tilat maallistuivat. Roskildesin rauhan yhteydessä vuonna 1658 Lundin hiippakunta siirtyi Ruotsin haltuun. Vuonna 1666 perustettiin Lundin yliopisto tukemaan ruotsalaistumista. Vapauden ajan alussa vuonna 1721 tapahtunut Ruotsiin liittäminen, ei johtanut Lundin merkittäviin muutoksiin, joka jäi etäiseksi ja Ruotsille merkityksettömäksi pikkukaupungiksi. 1700-luvun aikana ja alussa iski Ruotsiin sota ja vaikeat ajat. Vuoroin ruotsalaiset ja tanskalaiset joukot sijoittuivat kaupunkiin, vuosina 1703 ja 1711 tulipalot tuhosivat kaupunkia ja vuosina 1712–1713 paiserutto levisi kaupungissa. Lund oli kovia kokenut kaupunki. Vuoden 1716, 6. syyskuuta ja vuoden 1718, 8. heinäkuuta välillä asui kuningas Karl XII professori Hegardtin talossa Södergatan:illa, mikä teki Lundista Ruotsin juridisen pääkaupungin muutaman vuoden ajaksi.  

Vielä 1800-luvun alussa oli kaupunki “akateeminen maalaiskylä” (Esais Tegnérin mukaan), jossa asui vain noin 3 000 asukasta. 1800- ja 1900-luvun aikana demokraattinen ja taloudellinen kasvu sai tilaa. Vuosisadanvaihteessa kohosi väestönluku 17 000 ja vuonna 1990 asui taajamassa 65 400 henkilöä.

Suuren vaikutuksen Lundin kasvuun teki vuonna 1856 avattu eteläinen päärautatie. Vuosisadan puolivälissä alkoi kaupunki teollistua suureksi osaksi paikallisten raaka-aineiden pohjaksi (nahkateollisuus, tiilitehtaat, meijerit) ja lähistön yliopistoksi (kirjapaino). Oli myös tekstiili- ja tehdasteollisuutta. 1900-luvulla Lundin laajenemiselle merkittävää on osittain ollut yliopisto- ja sairaanhoito-oikeuksien kasvu ja osittain korkeateknologisten teollisuuksien kuten Tetra Pakin ja Gambron synty, jotka olivat yhteydessä yliopistoon.

Väestönkehitys

Lundin taajaman väestönkehitys 1960–2010
Vuosi Asukkaita
1960
  
39 568
1965
  
45 043
1970
  
52 359
1975
  
55 047
1980
  
55 130
1990
  
62 909
1995
  
71 450
2000
  
73 840
2005
  
76 188
2010
  
82 800
Lähde: Statistiska centralbyrån (SCB).[2] Lund kasvoi yhteen Vallkärran kanssa vuonna 1990.[2]

Kaupunginosat

Lundin kaupunginosat

Lundin 14 kaupunginosaa ovat:

  • Centrala staden
  • Gunnesbo
  • Järnåkra-Nilstorp
  • Klostergården
  • Kobjer
  • Linero
  • Möllevången
  • Norra Fäladen
  • Norra Nöbbelöv
  • Tuna
  • Vallkärratorn-Stångby
  • Värpinge
  • Väster
  • Östra Torn-Mårtens fälad

Teollisuus, elinkeinoelämä ja tutkimus

Useat tutkimus- ja kehityshankkeet ovat vuosien aikana kehittyneet yhteistyössä yliopiston ja tutkimuskylä Ideonin kanssa. Muutamat tärkeät hankkeet ovat Tetra Pak, Ericsson Modems, Sony Mobile, Alfa Laval, Gambro, Axis AB ja Bibliotekstjänst (BTJ).

European Spallation Source tutkimuslaitoksen rakennuttaminen käynnistettiin vuonna 2014.

Kulttuuri, huvi ja media

Lundin kulttuurielämää leimaa merkittävästi suuri opiskelijaväestö, joka kattaa reilu kolmanneksen kaupungin asukasluvusta. Vuonna 2009 Lund asettui ehdolle yhdeksi Euroopan kulttuuripääkaupungeista vuodelle 2014, mutta hävisi lopulta Uumajalle.

Monet opiskelijoista asuvat opiskelija-asunnoissa, kuten Spartassa, Vildandenissa, Parentesenissa tai kaupungin osakuntien asunnoissa. Opiskelija-asuntoja vuokraavat AF Bostäder ja kaupungin eri osakunnat. Lundissa toimii yhteensä kolmetoista osakuntaa: Östgöta, Västgöta, Smålands, Lund, Malmö, Helsingborg-Landskrona, Sydskånska, Kristianstad, Blekingska, Göteborgs, Hallands, Kalmar ja Wermlands. Näistä kaikki Smålandsia lukuun ottamatta ovat yhdessä vastuussa Akateemisesta Yhdistyksestä (Akademiska Föreningen), joka on Lundin opiskelijaelämän keskus.

Lundin kulttuuritiloihin kuuluvat muun muassa Konsthallen (taidegalleria), kaupunginteatteri, Kulturmejeriet (konsertteja ja teatteria), Stadshallen (konsertteja ja muita tapahtumia), AF-borgen, Folkparken, Sagohuset (teatteri) sekä Lilla teatern. Lundin keskustassa on lukuisia tunnettuja kahviloita. Akateemisen Yhdistyksen (Akademiska Föreningen) Café Athen on legendaarinen opiskelijakahvila, joka avattiin uudelleen vuonna 2005 kolmenkymmenen vuoden tauon jälkeen. Muihin tunnetuimpiin kahviloihin kuuluvat Café Ariman, India Däck Bokcafé ja Gräddhyllan. Stadsparkenissa sijaitsee lisäksi Stadsparkscaféet, joka järjestää kesäisin konsertteja.

Kirjallisuus ja taide

Lundissa on asunut useita merkittäviä klassikkokirjailijoita, kuten Esaias Tegnér, Ola Hansson, Axel Lundegård, Anders Österling, Bengt Lidforss, Vilhelm Ekelund ja August Strindberg. Lundin monista runoilijoista voidaan mainita Ingemar Leckius, Tommy Olofsson ja Göran Sonnevi. Lundin sairaalassa/Sankt Larsin sairaalassa asui myös persialaisen kirjallisuuden kääntäjä ja omalaatuinen aatelinen Eric Hermelin. Kaupunginkirjaston, yliopiston kirjaston ja ympäristökirjaston lisäksi Lundissa on runsaasti kustantamoja, antikvariaatteja ja kirjakauppoja.

Lundissa on kehittynyt oma kirjallisuuden lajinsa, niin sanottu Lund-romaani, jonka tunnettuja edustajia ovat esimerkiksi Fritiof Nilsson Piraten sekä Frank Heller. Lund-romaanit ovat yleensä kehitysromaaneja, joissa nuori opiskelija kokee elämää Lundissa, Kööpenhaminassa ja joskus myös Österlenissä, kypsyen samalla ihmisenä. Lundille ominaista kirjallisuutta ovat myös opiskelijoiden spekseihin tuotetut teokset, kuten Tšingis-kaani ja Uarda, joiden mukaan on Lundissa myös nimetty useita katuja ja asuinalueita.

“Lundin hengellä” viitataan usein yhdistelmään suvaitsevaisuutta, skeptisyyttä ja tarkkaan muotoiltua nokkeluutta, jonka tunnettuja edustajia ovat Sam Askin, Sten Bromanin ja Hans Alfredsonin kaltaiset hahmot – parhaimmillaan tämä henki välittyy paikallisella Lundin murteella esitettynä.

Lundissa on aina ollut runsaasti kulttuurihenkilöitä, kuten taidegalleristi Jean Sellem, taideprofessori Oscar Reutersvärd, Hildur Sandberg, kirjailija Falstaff, fakir (Axel Wallengren), taiteilijat Carl Fredrik Hill ja Gösta Adrian-Nilsson (GAN), hopeaseppä Wiven Nilsson ja abstraktin animaation uranuurtaja Viking Eggeling.

Kaupungissa on myös paljon julkisia veistoksia, patsaita ja koristeita sekä laillinen graffitiseinä Smålandsin osakunnassa. Lundilaista kulttuuria vaalivat edelleen Uarda-akatemia ja Lukas-kilta (Lukasgillet). Radikaalit keskustelukerhot, kuten D.U.G., D.Y.G. ja Clarté, mainitaan usein Lundin älyllisten perinteiden yhteydessä. Lundissa on ollut ajoittain erittäin aktiivinen teatterielämä, ja kaupungin karnevaalit ovat olleet kasvualusta monille koomikoille.

Lund on myös merkittävä kustantamokaupunki. Vuoden 2012 alussa siellä oli 32 virallisesti rekisteröityä kustantamoa, mikä tekee siitä väkilukuun suhteutettuna Ruotsin toiseksi tiheimmin kustantamoita sisältävän kunnan heti Tukholman jälkeen.

Katso myös

Lähteet

  1. a b Tätorter 2010, korrigerad version 2012-11-14 (PDF) MI38 Småorter och tätorter. 14.11.2012. Statistiska centralbyrån. Viitattu 23.11.2012. (ruotsiksi)
  2. a b Befolkning i tätorter 1960-2010 (XLS) 29.5.2012. Statistiska centralbyrån. Viitattu 12.12.2012. (ruotsiksi)

Aiheesta muualla