Kookospalmu
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Yksisirkkaiset Liliopsida
Lahko: Arecales
Heimo: Palmukasvit Arecaceae
Suku: Kookospalmut Cocos
L.
Laji: nucifera
Kaksiosainen nimi

Cocos nucifera
L.[1]

Katso myös

  Kookospalmu Wikispeciesissä
  Kookospalmu Commonsissa

Kookospalmu (Cocos nucifera) on palmukasveihin (Arecaceae) kuuluva kasvi. Se on Cocos-suvun ainoa laji. Kookospalmu on suuri, jopa 40 metrin pituiseksi kasvava, trooppisten seutujen puu, joka on tunnettu hedelmästäänkookospähkinästä.

Ulkonäkö ja koko

Kookospalmun hedelmä eli kookospähkinä.
Kookospalmun runkoa.
Kookospähkinä

Kookospalmun runko on haaraton, ja lehdet lähtevät tähtimäisesti yhdestä pisteestä. Lehdet kasvavat 4–5,5 m pitkiksi. Ensimmäisen vuoden ajan ne ovat ehytlaitaisia, sitten niihin muodostuu lehdyköitä, joista tulee 5 cm leveitä ja jopa 150 cm pitkiä. Yksi lehti viheriöi noin 2,5 vuotta, ja lehvästössä on yhtaikaa 30–35 vihreää lehteä. Täysikasvuisessa palmussa jokaiseen lehtihankaan kehittyy kukinto. Hede- ja emikukkia on samassa kukinnossa. Kukinto on 1–1,5 m pitkä tähkä, jossa on 40–60 kukkavartta, jokaisen juuressa on 1–3 emikukkaa ja niiden yläpuolella satoja hedekukkia.[2] Kookospalmun hedelmä on rakenteellisesti luumarja eikä aito pähkinä. Hedelmässä on kova ja ohut kuori eli eksokarppi, jonka alla on kuituinen mesokarppi ja kova endokarppi eli luumarjan ”kivi”. Kovan endokarpin sisällä on yksi erittäin suuri siemen, jonka keskellä on nestettä ja reunoilla vaalea siemenvalkuainen eli endospermi.[3]

Kookospalmu on 40-vuotiaana tyypillisesti 20 metriä korkea, ja 80 vuodessa se voi kasvaa 40 m korkeaksi. Lehvästön halkaisija on 8–9 metriä.[2]

Levinneisyys

Kookospalmu on kotoisin Kaakkois-Aasian rannikoilta (Malesia, Indonesia, Filippiinit ja Melanesia). Uskotaan, että sen luonnonmuodot ovat levinneet merivirtojen mukana jo esihistoriallisena aikana. Nykyisin sitä viljellään laajasti tropiikissa ja subtropiikissa päiväntasaajan molemmin puolin 23. leveyspiirille asti. Sitä tavataan myös tämän vyöhykkeen ulkopuolella, missä se myös kukkii, mutta pähkinät eivät kypsy normaalisti.[2]

Historiaa

Kookospalmu on mainittu intialaisissa dokumenteissa jo ennen ajanlaskumme alkua, mutta länsimaissa se pysyi kuitenkin pitkään tuntemattomana. Marco Polo kuvailee tämän faaraonpähkinäksi nimeämänsä kasvin hedelmäksi, joka on täyteläisen makuinen, makeaa kuin sokeri ja valkoinen kuin maito kohdatessaan sen Jaavalla 1200-luvulla. Vasco da Gama mainitsee kookoksen matkakertomuksessaan vuonna 1497 Mosambikin saarella. Luultavasti arabit toivat kookoksen Afrikan pohjoisosiin jo paljon ennen kuin se kotiutui Eurooppaan.lähde? Lontoon Victoria & Albert -museossa on vuodelta 1580 oleva saksalainen kookospähkinäpikari, jossa tyhjäksi koverrettuun kookospähkinän kuoreen (endokarppiin) on laitettu hopeiset vanteet ympärille sekä koristeellinen hopeinen jalka.[4]

Kookospalmu huonekasvina

Kookospalmun runko kasvaa suoraan osittain mullan sisällä olevasta kookospähkinästä, ja kaartuvat lehdet nousevat kuituisesta, vaaleanruskeasta tupesta. Multa pidetään jatkuvasti kosteana, ja kasvia lannoitetaan miedolla, nestemäisellä huonekasvilannoitteella kahden viikon välein keväästä kesään. Kookospalmua voi pitää huonekasvina vain rajallisen ajan, sillä kasvaakseen hyvin se tarvitsee paljon lämpöä ja korkean ilmankosteuden, joita on yleensä vaikea järjestää. Kasvia ei kannata yrittää lisätä kotioloissa.[5]

Lähteet

  1. ITIS (englanniksi)
  2. a b c Edward Chan & Craig R. Elevitch: Cocos nucifera (coconut) (pdf) Species Profiles for Pacific Island Agroforestry. 2006. Viitattu 17.8.2013.
  3. Lim, Tong Kwee: Edible Medicinal and Non-Medicinal Plants: Volume 1, Fruits, s. 303–307. Springer, 2012. ISBN 978-90-481-8661-7 (englanniksi)
  4. Tankard V & A Museum. Viitattu 17.8.2013.
  5. Kookospalmu Huonekasvit.fi. Arkistoitu 27.9.2013. Viitattu 17.8.2013.

Aiheesta muualla