ISO/IEC 17025: History and introduction of concepts
| Hatti | |
|---|---|
| Tiedot | |
| Alue | Anatolia |
| Ajoitus | – 1300–1000 -luvuilla eaa. |
| Puhujia | kuollut |
| Kielitieteellinen luokitus | |
| Kielikunta | isolaattikieli |
| ISO 639-3 | xht |
Hatin kieli eli hatti[1] on Vähän-Aasian koillisosassa puhuttu, muinaista heettiä edeltänyt isolaattikieli[2], jota puhuivat hattilaiset. Sitä kutsutaan myös protoheetiksi.[3] Kieli tunnetaan heettiläisiin savitauluihin sisältyvistä, usein käännöksellä varustetuista rituaaliteksteistä. Hatin on arveltu olevan sukua luoteiskaukasialaisille kielille.[4]
Kielen uskotaan sammuneen heettien uuden valtakunnan uudella kaudella 1300–1000 -luvuilla eaa.[3]
Sanastoa
Hattin kielestä on säilynyt sanastoa:
- alef = "kieli"
- ashaf = "jumala"
- fa-zari = "ihmiset"
- fel = "talo"
- *findu = "viini" (sanasta findu-qqaram "viini-kauha")
- fur = "maa"
- Furun-Katte = "Maan kuningas", hattilainen sodan jumala
- Furu-Semu = hattilainen aurinkojumalatar
- Hanfasuit = hattilainen valtaistuimen jumalatar
- hilamar = "temppeli"
- Kasku = hattilainen kuun jumala
- katte = "kuningas"
- -nifas = "istua"
- pinu = "lapsi"
- zari = "kuolevainen"
- -zi = "laittaa, asettaa"
Lähteet
- ↑ Anhava, Jaakko: Maailman kielet ja kielikunnat, s. 106. Tampere: Gaudeamus, 1999. ISBN 951-662-734-X
- ↑ Glottolog 4.6 - Hattic glottolog.org. Viitattu 17.10.2022.
- ↑ a b Hattian language 2022. Encyclopædia Britannica. Viitattu 17.10.2022. (englanniksi)
- ↑ Lingvistitšeski entsiklopeditšeski slovar, s. 570. Moskva: Sovetskaja entsiklopedija, 1990. ISBN 5-85270-031-2
