Infrastructure tools to support an effective radiation oncology learning health system

XI olympiadin kisat
Isäntäkaupunki	Berliini, Saksa
Osallistujamaita	49
Osallistujat	3 963 (3 632 miestä, 331 naista)
Kisatapahtumat	129 kilpailua 24 lajissa
Avajaiset	1. elokuuta 1936
Päättäjäiset	16. elokuuta 1936
Avaaja	valtakunnankansleri führer Adolf Hitler
Urheilijoiden vala	Rudolf Ismayr
Tuomareiden vala	ei ohjelmassa[1]
Olympiatulen sytyttäjä	Fritz Schilgen
Olympiastadion	Berliinin Olympiastadion
← 1932 1948 →
Infobox OK

Vuoden 1936 kesäolympialaiset pidettiin Berliinissä, Saksassa. Berliinin piti järjestää kisat jo vuonna 1916, mutta ne peruutettiin ensimmäisen maailmansodan takia. Kisat myönnettiin Berliinille uudelleen vuonna 1931. Kisojen avajaiset olivat 1. elokuuta ja päättäjäiset 16. elokuuta 1936.

Berliinin olympialaisissa aloitettiin useita olympialaisiin sittemmin kiinteästi kuuluneita perinteitä. Kisat olivat ensimmäiset, jotka korostivat olympialaisten antiikkista perintöä. Olympiatuli sytytettiin ensimmäistä kertaa Kreikan Olympiassa, josta se kuljetettiin soihtuviestinä Berliiniin. Viestin oli tarkoitus luoda mielikuva Saksasta antiikin maailmanmahtien, (Kreikan ja Rooman) seuraajana, mutta toisen maailmansodan jälkeen olympialiike omaksui tradition ja antoi sille oman merkityksensä.^lähde?

Toinen merkittävä kontribuutio olympialiikkeelle oli olympiarenkaiden nostaminen kisojen keskeiseksi tunnukseksi. Aikaisemmin niillä ei ollut ollut yhtä keskeistä asemaa olympialaisten symboliikassa. Renkaat kaiverrettiin Delfoihin rakennettuun merkkikiveen, josta soihtuviesti alkoi. Kivi jätettiin niille sijoilleen ja myöhemmin syntyi myytti, jonka mukaan ne todella olivat olleet osa antiikin olympialaisia.^lähde?

Olympialaisen symboliikan kehittäminen lasketaan järjestelytoimikunnan pääsihteerin Carl Diemin ansioksi. Kisajärjestelyjen kiitettävä sujuvuus ja olojen viihtyisyys perustui olympiakylän johtajan Wolfgang Fürstnerin panokseen, joskin hänet syrjäytettiin juutalaisten sukujuurien takia ennen kisojen alkua.^lähde?

KOK:n puheenjohtaja kreivi Henri de Baillet-Latour totesi kiitospuheessaan, että kisat voitiin järjestää "yleisen myötätunnon ilmapiirissä, jota eivät varjostaneet minkäänlaiset poliittiset vaikeudet". Kansainvälinen lehdistö – muiden muassa Ison-Britannian ja Ranskan johtavat sanomalehdet – ilmaisi jo kisojen aikana ihastuksensa niiden järjestelyistä. Toisaalta yhdysvaltalainen New York Times huomautti, että "mikäli ajatellaan Wienin natsimielenosoitusta, Berliinin olympialaisten soihtu vaikuttaa pikemminkin sytykkeeltä kuin kansainvälisen urheilun eri kansoja yhteen sulattavalta liekiltä".^[2]

Kisojen olympialaisille luomat perinteet suunniteltiin aikoinaan kertakäyttöisiksi ja olivat mukana tehostamassa kisojen propagandistista vaikutelmaa, jota edelleen lisäsivät joka päivä täynnä ollut päästadion, hakaristilippujen rivit, ja kaikkien saksalaismitalistien (sekä useiden muiden maiden urheilijoiden) palkintokorokkeella tekemä Hitler-tervehdys. Näihin kuuluivat muiden muassa Itävallan, Bulgarian, Italian ja Ranskan olympiajoukkueiden jäsenet; jälkikäteen Ranska kiisti omalta osaltaan näin tapahtuneen. Jokaiselle voittajalle annettiin myös palkinnoksi niin sanottu olympiatammi.^[2]

Saksalainen dokumentaristi Leni Riefenstahl ohjasi olympialaisista dokumentaarisen propagandaelokuvan Olympia. Berliinin olympialaisista lähetettiin myös maailman ensimmäiset ei-studiossa kuvatut tv-lähetykset.

Suomen Kuvalehden kirjeenvaihtaja kommentoi Berliinin kisoja muun muassa seuraavasti: "Ovatko olympialaiset kisat, jos ne edelleen kehittyvät tähän suuntaan kuin Berlinin kisat nyt on kehitetty, tuomittu oman suuruutensa aiheuttamaan mahdottomuuteen – on kysymys, jolle ainakin suomalaiset lehtimiehet Berlinissä turhaan etsivät vastausta. Los'issa oli kaikki suurta – tietäähän ne amerikkalaiset, mutta Berlin on ylittänyt ne joka suhteessa."^[2]

Berliinin olympialaisten ohjelmassa oli 20 eri urheilulajia ja 129 kilpailutapahtumaa.^[3][4][5]

•  Baseball
•  Purjelento

• Taidelajit

Yhteensä 49 valtiota osallistui Berliinin olympialaisiin, mikä oli 12 maata enemmän kuin edellisissä, vuoden 1932 olympialaisissa.^[6][3][4] Kuusi valtiota teki olympiadebyyttinsä näissä kisoissa: Afganistan, Bermuda, Bolivia, Costa Rica, Liechtenstein ja Peru.

Pääartikkeli: Vuoden 1936 kesäolympialaisten mitalitaulukko

Isäntämaa Saksa saavutti mitalitilaston ykkössijan. Paras yksilö oli neljä olympiakultaa voittanut yhdysvaltalainen Jesse Owens.^{[7][8][9][5][10]}

Vuoden 1936 kesäolympialaisten mitalitaulukko
Sija	Maa	Kultaa	Hopeaa	Pronssia	Yhteensä
1	Saksa	33	26	30	89
2	Yhdysvallat	24	20	12	56
3	Unkari	10	1	5	16
4	Italia	8	9	5	22
5	Suomi	7	6	6	19
6	Ranska	7	6	6	19
7	Ruotsi	6	5	9	20
8	Japani	6	4	8	18
9	Alankomaat	6	4	7	17
10	Iso-Britannia	4	7	3	14
11	Itävalta	4	6	3	13
12	Tšekkoslovakia	3	5	0	8

Kun vapaapainin ranskalainen olympiavoittaja Emilie Poilve sai kultamitalin, soittokunta ryhtyi soittamaan Turkin kansallislaulua. Samassa yhteydessä salkoon nostettiin Egyptin lippu.^[11]

• 
  Olympiatuli
• 
  Kisataidetta

• Kruse, Britta; Mende, Armin (1996): Olympialaiset 100 vuotta. Gummerus. ISBN 951-20-4825-6
• Antero Raevuori: Natsien juhla. Seura (2006) 30: 38-42, 47
• United States Holocaust Memorial Museum - Online Exhibition: Nazi Olympics: Berlin 1936
• United States Holocaust Memorial Museum - Library Bibliography: 1936 Olympics

• YLE Elävä Arkisto: Berliinin olympialaiset 1936
• Berlin 1936 Jean Vivienin kuvaama lyhytfilmi olympiakisoihin valmistuvasta Berliinistä (1936, 16 min 50 s)