Infrastructure tools to support an effective radiation oncology learning health system

Guantanamo Bayn vankileiri on Yhdysvaltojen laivastotukikohdassa Guantanamo Bayssa Kuubassa sijaitseva vankileiri, joka perustettiin terrorismin vastaisen sodan yhteydessä.

Afganistanin sodan uuden vaiheen alusta (2002) lähtien tukikohdassa on säilytetty yhteensä noin 780 vangittua, jotka edustavat 49:n maan kansalaisuuksia. Afganistanista vangitut muodostavat valtaosan (kaksi kolmasosaa), mutta joukossa on myös vankeja Bosniasta ja Pakistanista, Saudi-Arabiasta ja Jemenistä sekä Kiinasta ja Australiasta. Joukossa on ollut myös eurooppalaisia, kuten Ranskan, Britannian ja Venäjän kansalaisia.^[1]

Ensimmäiset vangit saapuivat leirille 10. tammikuuta 2002 Afganistanista. Taliban-hallinnon jäsenet olivat hyvin edustettuina, joukossa pääesikunnan päällikkö Mullah Mohammed Fazil, tiedustelu-upseerit Abdul Haq Wasiq ja Gholam Ruhani, sekä Pakistanin suurlähettiläs Abdul Salam Zaeef.^[2] Vankeja pidettiin aluksi Camp X-Ray -leirissä, joka korvattiin pysyvällä Camp Deltalla 2003. Leiri oli pitkään ”musta aukko”, eikä Pentagon julkaissut tietoja siitä, keitä leirille oli koottu tai vankien määrää. Nämä tiedot saatiin selville Freedom of Information Actiin perustuneen oikeudenkäynnin jälkeen vuonna 2006. Tuolloin ei tosin julkaistu nimilistaa, vaan noin kuusi tuhatta sivua materiaalia leirillä suoritetuista kuulusteluista, joista Internetin kautta toimivat vapaaehtoiset poimivat nimet.^[3][4]

Vankeja on myös vapautettu. Ensimmäinen erä vankeja vapautettiin lokakuussa 2002. Tammikuussa 2004 Yhdysvallat vapautti kolme 13–15-vuotiasta lasta leiriltä ja palautti heidät Afganistaniin. Vuonna 2006 leiriin tuotiin neljätoista uutta vankia, joukossa syyskuun 11. päivän iskuista syytetty Khalid Sheikh Mohammed. Syyskuussa 2007 vankeja oli jäljellä 340 ja seuraavan vuoden toukokuussa 270.^[5][6] Yhdysvaltain sotilasviranomaisten mukaan kymmenet Guantanamo Baystä vapautetut vangit ovat syyllistyneet terrorismiin tai taistelleet Talibanin riveissä Afganistanissa.^[7][8] Viisi vapautettua on tuomittu terrorismista vankeuteen Ranskassa, ja kymmenen Tunisiassa.^[9][10] Useita leirin vangeista uhkaa kotimaissaan huono kohtelu, minkä vuoksi he ovat haluttomia lähtemään Guantanamo Bayn leiriltä kotimaahansa.^[10] Tammikuussa 2016 leirillä pidettiin 105 vankia.^[11]

Vankien kohteluun ei voida soveltaa kansainvälisen oikeuden mukaisia sodan oikeussääntöjä. Koska vangit eivät ole minkään tunnustetun valtion sotilaita, vaan terroristeja tai sissisotilaita, ei heillä siten ole laillisille taistelijoille kuuluvaa Geneven sopimuksen mukaista sotavankien asemaa. Laillinen taistelija on useimmiten jonkin valtion sotilas, joka osallistuu sotatoimiin komentoketjun alaisuudessa, pukeutuu asepukuun ja kantaa asettaan avoimesti. Guantanamo Bayn vankien kohtelua määrittää siten lähinnä terrorismia ja voimankäyttöä koskeva valtiokäytäntö, sekä löyhästi Yhdysvaltain sisäisen lainsäädännön mukaiset voimankäytön säännökset. Vankien lainsäädännöllisen aseman määrittelyn epämääräisyys on johtanut siihen, ettei heillä kaikilta osin ole kunnollista oikeussuojaa. Ensimmäisinä viitenä vuotena vain kymmenen vankia sai rikossyytteen.^[12]

Guantanamo Bayn tukikohdan laillinen asema on erikoinen, koska se sijaitsee Kuuban alueella, ja George W. Bushin hallinnon mukaan vankileirillä pidetyillä vangeilla ei ole tämän vuoksi Yhdysvaltain perustuslain takaamia oikeuksia, kuten olisi jos vangit olisivat Yhdysvaltain maaperällä, siitäkin huolimatta että Yhdysvaltain laivastotukikohdassa kuitenkin noudatetaan yleensä Yhdysvaltain lakia, ei sijaintimaan Kuuban lakia.

Yhdysvaltain korkein oikeus on antanut tapauksesta kolme päätöstä, jotka kaikki päätyivät Bushin hallinnon tappioon. Vuonna 2004 oikeus päätti että liittovaltion oikeudella on oikeus haastaa vangitsemisten laillisuus. Vuonna 2006 oikeus päätti että presidentillä ei ole oikeutta määrätä "vihollistaistelijoita" sotaoikeuksiin. Bushin hallinto vastasi molemmilla kerroilla lainsäädännöllä, joka rajoitti oikeuskäsittelyä tapauksista. Vuoden 2006 The Military Commissions Act poisti vankien habeas corpus -oikeuden ja perusti sotilastuomioistuimet tuomitsemaan vangit, jotka eivät ole Yhdysvaltain kansalaisia.

12. kesäkuuta 2008 Yhdysvaltain korkein oikeus kumosi Yhdysvaltain perustuslain vastaisena vuoden 2006 sotilaskomissiolain kohdan, jossa vangituilta evättiin habeas corpus -oikeus valittaa omasta vangitsemisestaan liittovaltion oikeusistuimiin.^[13]

Kesäkuussa 2013 Yhdysvaltojen Korkein oikeus on antanut pyynnöstä The New York Times ja Miami Herald -sanomalehdille listan Guantanamon vangeista, jotka siellä vielä ovat. Heitä on 166, joista puolet voitaisiin vapauttaa heti, jos joku valtio suostuisi heidät vastaanottamaan. Toisaalta siellä on 46 eri kansallisuuksiin kuuluvaa vankia, joita vastaan ei voi nostaa syytettä, koska heitä vastaan saatu näyttö perustuu kidutukseen, mutta joita ei voi näillä näkymin elinaikanaan vapauttaa, koska heitä pidetään vaarallisina ja Yhdysvaltain kongressi on kieltänyt vankien tuomisen liittovaltion maaperälle.^[14]

Useat ihmisoikeusjärjestöt ovat ilmaisseet huolensa leirin tapahtumista.

Vapautuneet vangit ovat kertoneet jatkuvista pahoinpitelyistä, unen estämisestä, sitomisesta luonnottomiin asentoihin, lääkkeiden käytöstä, jatkuneesta silmien peittämisestä, seksuaalisista nöyryytyksistä, ja muusta fyysisestä ja psykologisesta väkivallasta heidän pidätysaikanaan. Yhdysvaltain hallitus on kiistänyt väitteet. Washington Post sai haltuunsa dokumentteja, joiden mukaan Pentagon salli unen kieltämisen käytön, altistuksen kylmälle ja kuumalle, kirkkaille valoille ja kovalle musiikille kuulustelujen aikana.

Yhdistyneet kansakunnat teetti tukikohdasta raportin, jossa päädyttiin suosittamaan vankileirin sulkemista. Myös Euroopan unioni on samalla kannalla. Yhdysvaltain entinen presidentti Barack Obama oli vaalikampanjansa aikana antanut lupauksen leirin sulkemisesta. Marraskuussa 2008 hän uusi lupauksensa CBS:n 60 Minutes -ajankohtaisohjelmassa.^[15] Time-lehden haastattelussa joulukuussa 2008 hän tarkensi, että Guantánamon sulkeminen kuuluu hänen kahden ensimmäisen presidenttivuotensa tavoitteisiin.^[16] Virallisen päätöksen asiasta Obama antoi tammikuun 22. päivänä 2009, kun hän allekirjoitti määräyksen sulkea vankileiri vuoden kuluessa.^[17] Hän ei kuitenkaan lunastanut lupaustaan.^[18]

Yöllä 10. kesäkuuta 2006 leirillä kuoli kolme vankia epäselvissä olosuhteissa^[19][20] ja useita muita on ollut nälkälakossa ja pakkosyötettynä.^[21]

Moazzam Begg, lontoolaisen Cageprisoners -ihmisoikeusjärjestön johtaja mainitsi toukokuussa 2012, että ”Guantanamo Bay on tälläkin hetkellä auki, ihmisiä pidetään siellä yhä ja heitä kidutetaan siellä yhä.”^[22]

Yhdysvaltain maavoimien entisen eversti Lawrence Wilkersonin mukaan suurin osa vangeista on syyttömiä, eivätkä he saa mitään korvauksia kun heidät vapautetaan leiriltä.^[23]

• Tie Guantanamoon
• David Hicks
• Sami al-Hajj
• Shaker Aamer

• Khan, Mahvish Rukhsana: Guantánamon päiväkirja: Todistajana vankileirillä. (My Guantánamo diary: The detainees and the stories they told me, 2008.) Suomentanut Wallin, Taina. Helsinki: Minerva, 2008. ISBN 978-952-492-209-8
• Kuosma, Tapio: Terrorivaltion tilinpäätös: Bushin katastrofihallinnon konkurssi. Helsinki: Livres 'Belles-Lettres', 2010. ISBN 978-952-99683-4-3

• UN rights experts urge US to close Guantánamo detention centre and end impunity for abuses UN News. 11.1.2016. Viitattu 19.3.2020. (englanniksi)
• Guantanamo Bay Naval Station Fast Facts CNN Library. 16.9.2019. Viitattu 19.3.2020. (englanniksi)
• Usborne, David: Pentagon releases names of 558 prisoners held at Guantanamo The Independent. 21.4.2006. Viitattu 19.3.2020. (englanniksi)
• Horelli, Mika: Guantánamo on väliaikainen kummallisuus Turun Sanomat. 20.2.2006. Viitattu 19.3.2020. (englanniksi)