Alttari malesiankiinalaisessa kodissa. Suitsukkeet ovat kutsu esivanhemmille ottaa ruokauhri.

Vainajainpalvonta eli manismi (lat. manes, vainajahenget) tarkoittaa vainajille määrätavoin, esimerkiksi uhraamalla osoitettua uskonnollista kunnioitusta, joka perustuu käsitykseen vainajan kyvystä vaikuttaa jälkeen jääneiden elämään.[1][2] Vainajainpalvonta on etenkin luonnonuskonnoissa yleinen käsitys, jonka mukaan esivanhempien henget liikkuvat kuolemansa jälkeen maan päällä. Myös šintolaisuudessa on manismin piirteitä.[3]

Kuoltuaan ihmisestä tulee henki, joka liittyy esivanhempiensa seuraan. Esivanhemmat on pidettävä tyytyväisenä, eikä heitä saa saattaa häpeään, sillä muuten he voivat kostaa, jonka seurauksena voi olla sairaus tai onnettomuus. Esivanhemmat ovat aktiivisina vaikuttamassa uskonnollisen yhteisön tapahtumiin.[3]

Tärkeää vainajainpalvonnassa on esivanhempien ja perinteiden kunnioitus. Manistisissa uskonnoissa on tarkat hautausrituaalit ja vainajien juhlat. Esivanhemmat usein pidetään tyytyväisinä uhrilahjoilla.[3]

Perinteisesti perheen vanhin lapsi jatkaa esivanhempien palvontaa, ja lapsettomuutta pidetäänkin luonnonuskontojen parissa suurena onnettomuutena, sillä silloin kukaan ei ole enää palvelemassa suvun esivanhempia.[3]

Lähteet

  1. Nurmi, Timo: Gummeruksen suuri suomen kielen sanakirja. (3. tarkistettu ja päivitetty painos) Helsinki: Gummerus, 2004. ISBN 951-20-6541-X
  2. Kielitoimiston sanakirja. (Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. Internet-versio MOT Kielitoimiston sanakirja 1.0) Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy, 2004. ISBN 952-5446-11-5
  3. a b c d Tiimonen, Soili: Uskonto. Lukion kertauskirja. Porvoo Helsinki: WSOY, 2005. ISBN 951-0-29836-0