FAIR and interactive data graphics from a scientific knowledge graph

Unesco
Organisation des Nations unies pour l’éducation, la science et la culture United Nations Educational, Scientific and Cultural Organization
Perustettu	1945
Tyyppi	YK:n erityisjärjestö
Toimiala	opetus, kulttuuri, tiede, viestintä
Päämaja	Pariisi, Ranska
Jäsenet	194 jäsenvaltiota[1]
Viralliset kielet	ranska, englanti, espanja
pääsihteeri	Audrey Azoulay
Kattojärjestö	Yhdistyneet kansakunnat
Aiheesta muualla
www.UNESCO.org
Infobox OKNimi-testi OK

Unesco eli Yhdistyneiden kansakuntien kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestö (engl. United Nations Educational, Scientific and Cultural Organization) on Yhdistyneiden kansakuntien itsenäinen erityisjärjestö, jonka tarkoituksena on kasvatuksen, tieteen ja kulttuurin avulla edistää rauhaa ja kansojenvälistä yhteistyötä.

Unesco perustettiin 16. marraskuuta 1945, ja siihen kuuluu 194 jäsenmaata. Suomi liittyi järjestöön vuonna 1956. Järjestön pääjohtajana on toiminut vuodesta 2017 lähtien ranskalainen Audrey Azoulay. Unescon päämaja sijaitsee Pariisissa.

Unescon tunnuslause ”Building peace in the minds of men and women”, ”Rauhanrakentaminen miesten ja naisten mielissä” juontaa järjestön toisen maailmansodan jälkeisestä perussäännöstä,^lähde? joka alkaa sanoin: “koska sodat syntyvät ihmismielissä, myös rauhan puolustus on rakennettava ihmismieliin”.^[2][3] Perussääntönsä mukaisesti Unescon tehtävänä on myötävaikuttaa rauhan rakentamiseen, köyhyyden vähentämiseen, kestävään kehitykseen ja kulttuurienväliseen dialogiin edistämällä kansojen välistä yhteistyötä kasvatuksen, tieteen, kulttuurin ja viestinnän avulla.

Unescon viisi toimialaa ovat koulutus, luonnontieteet, yhteiskunta- ja humanistiset tieteet, kulttuuri sekä viestintä ja informaatio. Unesco laatii suosituksia ja normeja sekä kansainvälisiä julistuksia ja sopimuksia, järjestää hallitustenvälisiä asiantuntijakokouksia ja korkean poliittisen tason seminaareja. Järjestöllä on myös lukuisia kehitysyhteistyön ohjelmia, tutkimusohjelmia sekä laajaa julkaisu- ja tilastointitoimintaa eri puolilla maailmaa.^[4]

Unescon toiminta koostuu erilaisista ohjelmista ja niiden suunnittelusta ja kehittämisestä, sekä kansainvälisten sopimusten ja suositusten laatimisesta. Toimintansa tueksi Unescolla on hyvän tahdon lähettiläitä, jotka levittävät tietoa järjestön toiminnasta ja tavoitteista.

Koulutus kaikille -prosessi (engl. Education for All, EFA) sai alkunsa vuonna 1990 Thaimaassa pidetyssä maailmankonferenssissa, jossa tavoitteeksi asetettiin kaikkien lasten saaminen peruskoulutuksen piiriin vuoteen 2000 mennessä ja aikuisten lukutaidottomuuden vähentäminen puolella. Senegalissa vuonna 2000 pidetyssä seurantakokouksessa, Maailman koulutusfoorumissa (World Education Forum, WEF), hyväksyttiin uusi toimintaohjelma.

Toimintaohjelmassa asetettiin kuusi tavoitetta vuodelle 2015:

1. pääsy kaikille peruskoulutukseen
2. sukupuolten välinen tasa-arvo
3. varhaiskasvatuksen laajentaminen ja parantaminen
4. koulutus- ja elämäntaito-ohjelmien järjestäminen nuorille
5. aikuisten – etenkin naisten – lukutaidon lisääminen puolella
6. koulutuksen laadun kehittäminen kaikilla tasoilla

Näistä kaksi tavoitetta – yleinen perusopetusmahdollisuus kaikille vuoteen 2015 mennessä sekä sukupuolten välinen tasa-arvo koulutuksessa vuoteen 2005 mennessä – kuuluvat myös YK:n vuosituhatjulistuksen kehitystavoitteisiin. Koulutus kaikille -prosessi etenee samanaikaisesti kansainvälisenä, kehitysyhteistyön muodossa toteutuvana kumppanuusohjelmana ja kansallisina prosesseina. Jäsenmailla on päävastuu tavoitteiden toteutumisesta.^[5]

Maailmanlaajuisen Unesco-kouluverkoston (engl. Associated Schools Project Network, ASP) tavoitteena on lisätä kansainvälistä kulttuurista ymmärtämystä ja osaamista kouluissa.

Pääartikkeli: Maailmanperintöluettelo

Unesco on vuodesta 1972 ylläpitänyt maailmanperintöluetteloa. Yleissopimus maailman kulttuuri- ja luonnonperinnön suojelemiseksi on Unescon hyväksymä kansainvälinen sopimus. Sen keskeisenä lähtökohtana on huoli maailman uhanalaisen kulttuuri- ja luonnonperinnön säilymisestä tuleville sukupolville. Sopimuksen tavoitteena on eri kansakuntien ainutlaatuisen perinnön arvostuksen lisääminen ja sitä koskevan tiedon levittäminen.

Maailmanperintöluetteloon pääseminen edellyttää kulttuuriperintökohteelta, että se on inhimillisen luovuuden mestariteos tai poikkeuksellisen merkittävä todiste olemassa olevasta tai jo hävinneestä kulttuurista. Luonnonperintökohde voi kertoa maapallon historian tärkeästä kehitysvaiheesta tai olla esimerkki käynnissä olevasta ekologisesta tai biologisesta muutoksesta. Se voi edustaa poikkeuksellisen kaunista maisemaa tai olla uhanalaisen eläinlajin tyyssija.

Elokuussa 2015 maailmanperintöluettelossa oli 1 031 kohdetta, joista 802 on kulttuurikohteita, 197 luontokohteita ja 32 yhdistettyä kohdetta.^[6] Suomessa on seitsemän maailmanperintökohdetta, joista kuusi on kulttuuriperintökohteita ja yksi luonnonperintökohde.^[7]

• Suomenlinna (liitettiin maailmanperintöluetteloon 1991)
• Vanha Rauma (1991)
• Petäjäveden vanha kirkko (1994)
• Verlan puuhiomo ja pahvitehdas (1996)
• Sammallahdenmäen pronssikautinen röykkiöalue (1999)
• Struven ketju (2005)
• Merenkurkun saaristo (2006)

Pääartikkeli: Aineettoman kulttuuriperinnön luettelo

Unescon aineettoman kulttuuriperinnön suojelukomitea ylläpitää luetteloa ihmiskunnan aineettomasta kulttuuriperinnöstä.^[8]

Pääartikkeli: Geopuisto

Unescon yleiskokous hyväksyi marraskuussa 2015 International Geoparks and Geosciences -ohjelman perustamisen^lähde?. Geopark-kohteita on maailmanlaajuisesti 195 (vuonna 2021), joista viisi sijaitsee Suomessa ^[9][10].

Unescolla on johtava globaali rooli sanan- ja lehdistönvapauden, mediakehityksen ja informaation edistämisessä. Sananvapaus, moniarvoinen ja riippumaton media sekä pääsy tietoon ovat edellytyksiä demokraattisen yhteiskunnan kehitykselle. Lisäksi Unescon viestintä- ja informaatio-ohjelman painopisteenä ovat sukupuolten välinen tasa-arvo, Afrikkaa, vähiten kehittyneet maat, pienet saarivaltiot sekä nuoriso.^lähde?

Suomen rahoituksella on tuettu muun muassa Bosnian, Serbian, Palestiinalaisalueiden sekä Afrikan maiden riippumattomien tiedotusvälineiden ja mediainstituuttien kehitystä, ohjelmasisältöjen tuotantoa, toimittajien ja muiden media-alan ammattilaisten koulutusta ja ammattitaidon kehittämisestä. Lisäksi on kiinnitetty huomiota sanan- ja lehdistön vapauteen sekä toimittajien turvallisuuden lisäämiseen.^lähde?

Unesco on yksi YK:n itsenäisistä erityisjärjestöistä omine toiminta- ja päätöselimineen ja budjeteineen. Unescolla on 195 jäsenmaata ja 9 liitännäisjäsentä. Unesco on kansainvälinen valtioiden välinen järjestö, jonka korkein päättävä elin on joka toinen vuosi kokoontuva yleiskokous, joka vastaa politiikan peruslinjauksista ja hyväksyy ohjelman ja budjetin. Päätösten toteuttamisesta vastaa 58 jäsenmaasta koostuva, kaksi kertaa vuodessa kokoontuva hallintoneuvosto.^lähde?

Käytännön toimeenpanosta vastaa neljän vuoden välein valittava pääjohtaja, järjestön päämajassa Pariisissa työskentelevä sihteeristö sekä eri puolilla maailmaa sijaitsevat 63 alueellista, yhteys- ja kansallista toimistoa. Lisäksi kansalliset Unesco-toimikunnat ovat keskeisessä asemassa järjestön toiminnassa. Edellisenä pääjohtajana toimi 2017 asti Irina Bokova, Bulgarian entinen ulkoasiainministeri ja YK-lähettiläs, jonka yleiskokous valitsi syksyllä 2013 toiseksi kaudeksi (2014–2017). Bokova oli ensimmäinen nainen Unescon pääjohtajan virassa.^[11] Nykyisenä pääjohtajana on ollut ranskalainen virkamies ja poliitikko Audrey Azulay vuodesta 2017. Hän on toiminut aiemmin Ranskan kulttuuriministerinä ja Ranskan elokuvainstituutin varajohtajana.^lähde?

Unescon pääjohtaja valitaan nykyään neljävuotiselle kaudelle, kun aiemmin pääjohtajan kausi oli kuusivuotinen. Unescon pääjohtajia ovat olleet:^[12]

Pääjohtaja	Virkakausi	Maa
Julian Huxley	1946–1948	Britannia
Jaime Torres Bodet	1948–1952	Meksiko
John Wilkinson Taylor vt.	1952–1953	Yhdysvallat
Luther Evans	1953–1958	Yhdysvallat
Vittorino Veronese	1958–1961	Italia
René Maheu vt. vuosina 1961–1962	1962–1974	Ranska
Amadou-Mahtar M’Bow	1974–1987	Senegal
Federico Mayor Zaragoza	1987–1999	Espanja
Kōichirō Matsuura	1999–2009	Japani
Irina Bokova	2009–2017	Bulgaria
Audrey Azoulay	2017–	Ranska

Unesco on eräs yhteistyötaho Suomen kehityspolitiikan toteuttamisessa. Suomi korostaa erityisesti koulutuksen, kulttuurin sekä sananvapauden ja avoimen ja riippumattoman viestinnän merkitystä konfliktien ennaltaehkäisyssä ja ratkaisemisessa. Suomi tukee kestävän kehityksen, rauhankulttuurin ja kulttuurien välisen vuoropuhelun sekä tasa-arvon edistämiseen liittyvien näkökohtien sisällyttämistä Unescon kaikkeen ohjelmatoimintaan.^lähde?

Suomi liittyi Unescoon vuonna 1956 ja on jäsenyytensä aikana ollut järjestön useiden elinten ja komiteoiden jäsen. Vuonna 2013 Suomi valittiin Unescon maailmanperintökomitean jäseneksi. Suomen Unesco-politiikan toimeenpanosta vastaa opetus- ja kulttuuriministeriö, jonka kanssa ulkoasiainministeriö on tiiviissä yhteistyössä erityisesti horisontaalisissa, ulkopoliittisia ja YK-järjestelmään liittyviä näkökohtia sisältävissä kysymyksissä.^[13]

Suomen Unesco-rahoituksen temaattisina painopisteinä on tyttöjen ja naisten koulutuksen tukeminen, ammatillisen ja teknillisen koulutuksen kehittäminen sekä sananvapauden, mediakehityksen ja tietoon pääsyn edistäminen. Tyttöjen ja naisten koulutuksen tukeminen edistävät tasa-arvoa, ihmisoikeuksien toteutumista ja kestävää kehitystä. Ammatillisen ja teknillisen koulutuksen kehittämisellä luodaan mahdollisuuksia työelämään ja yhteiskuntien kehittämiseen osallistumiselle ja ennalta ehkäistään nuorten syrjäytymistä ja radikalisoitumista.^lähde?

Suomen rahoitus Unescon koulutussektorille kanavoidaan pääasiassa Education for All -teknisen avun ohjelman kautta. Suomi tukee Unescoa jäsenmaksuosuuden lisäksi erilaisilla vapaaehtoisilla tukimaksuilla. Suomen jäsenmaksuosuus vuodelle 2013 on noin 1,5 miljoonaa euroa. Maksu suoritetaan opetus- ja kulttuuriministeriön budjetista. Ulkoasiainministeriön Unesco rahoitus vuosille 2014–2015 on yhteensä 2,4 miljoonaa euroa, josta Opetusta kaikille -ohjelmalle 2 miljoonaa euroa ja kansainvälisen viestinnän kehittämisohjelmalle 400 000 euroa.^[14]

Lokakuussa 2008 presidentti Martti Ahtisaari vastaanotti Unescon rauhanpalkinnon elämäntyöstään maailmanrauhan hyväksi.^[15]

• Unescon viralliset sivut