Osa artikkelisarjaa
Kapitalismi
Käsitteet
Talousjärjestelmät
Talousteoriat
Alkuperä
Henkilöt
Osa artikkelisarjaa
Talousjärjestelmät

Pääsuuntaukset

Aatesuunnan mukaan
Ohjauksen mukaan
Alueittain
Sektoreittain
Omistaminen
Siirtymät
Ohjaus
Lisää aiheesta

Kapitalismi (saksan sanasta ’kapital’ = pääoma) on talousjärjestelmä[1], jossa omaisuus ja sen tuotantovälineet voivat olla osin tai kokonaan yksityisessä omistuksessa ja hallinnassa eivätkä yksistään valtion omistuksessa ja hallinnassa.

Max Weberin määritelmän mukaan kapitalismi on talousjärjestelmä, joka perustuu:[2]

Gilbert Keith Chesterton määritteli kapitalismin talousjärjestelmäksi, jolle on tunnusomaista, että pääoma on kertynyt suhteellisen pienelle omistajien joukolle ja että suuri enemmistö väestöstä palvelee mainittuja omistajia palkkaa vastaan.[3]

Vapaa markkinatalous eli laissez-faire (ranskaa, suomennettuna ”Antakaa tehdä”) katsotaan joskus ”puhtaaksi kapitalismiksi”.[4] Laissez-faire tarkoittaa minarkismia, minimivaltiota[5] tai valtion vallan eliminointia, jolloin kysyntä ja tarjonta saavat toimia vapaasti. Täysin puhdasta laissez-faire-kapitalismia ei ole koskaan ollut käytännössä.[4][6][7]

Koska kaikki nykyiset suuret taloudet käsittävät sekä yksityistä että julkista omistamista ja hallintaa, on esitetty, että sekatalous kuvaa paremmin useita nykyisiä valtioita.[8][9][10]

Vaikkei puhtaan kapitalistista valtiota tai aluetta olekaan,[11] muun muassa länsimaat katsotaan yleensä ensisijaisesti kapitalistisiksi valtioiksi, vastakohtana sosialistisille valtioille – vastakkainasettelua esiintyi erityisesti kylmän sodan aikana. Nykyaikaisessa kapitalistisessa valtiossa lainsäädäntö rajoittuu määrittämään markkinoiden perussäännöt, joskin valtio saattaa tarjota joitain julkishyödykkeitä ja infrastruktuuria.[12]

Branco Milanovicin mukaan nykyaikana ei ole enää sosialismia, ja kilpailu käydään maailmanlaajuisesti kahden kapitalismin, valtiojohtoisen poliittisen ja meritokraattisen liberaalin, välillä. Poliittista kapitalismia on hänen mielestään esimerkiksi Kiinassa, Myanmarissa, Singaporessa, Vietnamissa, Azerbaidžanissa, Venäjällä, Algeriassa, Etiopiassa ja Ruandassa, liberaalia kapitalismia taas Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa, Intiassa, Indonesiassa ja Japanissa. Milanovicin mukaan liberaali kapitalismi syntyi 1980-luvulla, jota ennen hallitsivat klassinen kapitalismi 1800-luvulta lähtien ja sosiaalidemokraattinen eurooppalainen kapitalismi sen ohella.[13]

Historia

Vuosien 1500–1700 välisenä aikana luonnontieteet edistyivät vallankumouksellisesti. Ajasta käytetään nimitystä tieteellinen vallankumous. Maantieteellisesti ajankohdan tapahtumat sijoittuvat Eurooppaan, ja yhteiskunnallisessa hierarkiassa tapahtumat koskivat oppineista koostunutta eliittiä; koko kansaa koskevaksi saavutukset tulivat pitkälti vasta teollisen vallankumouksen myötä.

”Kapitalismi”-sanan keksi William Makepeace Thackeray 1800-luvun puolivälin tienoilla.[14] Nykyaikaisen kapitalismin instituutiot, kuten pankit, vakuutusyhtiöt, pörssit ja kauppaliitot, syntyivät kuitenkin jo sydänkeskiaikana vuosina 1000–1300 lähinnä Pohjois-Italiassa. Kapitalismi on saattanut syntyä ilmiönä noin 200 vuotta vuoden 1347 mustan surman jälkeen[14]. Tarkka ajoitus on kuitenkin heikolla pohjalla, koska se mitä kapitalismiin tarkalleen ottaen kuuluu on hankala määritellä. Rahaa ja rahoituslaitoksia on ollut olemassa muinaisessa Foinikiassa, Intiassa ja Kiinassa jo vuosisatoja, mutta modernin kapitalismin synty Länsi-Euroopassa on kuitenkin kiistatonta.[14]

Max Weberin malli kapitalismin kehityksestä.

Kapitalismin synnylle on esitetty sisäisiä ja ulkoisia syitä: maaorjuuden heikkeneminen rahatalouden myötä ja itsevaltiuden kasvu, jolloin feodaaliruhtinaiden valta väheni. Ulkoisia syitä ovat törmäys islamin kanssa ja uusien kauppareittien etsiminen entisten katkettua (silkkitie), tykin keksiminen, jolloin kauppalaivat saattoivat purjehtia turvassa pidemmälle kotisatamastaan.[14] Max Weber esitti teoksessaan Protestanttinen etiikka ja kapitalismin henki, että kapitalismin syntyyn vaikutti kalvinismin ennaltamääräämisoppi, jonka mukaan taivaaseen pääsyyn ei voinut itse vaikuttaa, mutta maallinen menestys oli osoitus kuulumisesta pelastuvien joukkoon. Tämä synnytti taloudellisen järjestelmän, joka myöhemmin jatkoi olemassaoloaan uskontoon perustuneesta synnystään riippumatta. Myös katolisuudessa Salamancan koulukunnan vaikutus 1500-luvulta lähtien loi von Hayekin mukaan perustoja kapitalismille.[15]

Marxilaisen näkemyksen mukaan kapitalismi kehittyi alun perin käsi kädessä käsityöläisperinteestä nousevan teollisuustuotannon kanssa, ja kapitalismi edusti uudenlaista tuotantotapaa suhteessa orjayhteiskunnan ja feodalismiin maanviljelyyn ja maanomistukseen.[16] Euroopassa harjoitetussa feodalismissa vasallit olivat riippuvaisia lääninherroistaan ja saivat viljellä näiden alaisuudessa maapaloja, jotka lääninherra oli osoittanut. Kaikki vasallit eivät sopeutuneet järjestelmään, vaan pakenivat metsiin, joissa karanneet maaorjat perustivat omian kyliään. Ilman isännänvaltaa vapaat työläiset saivat hallita omaa maataan ja resurssejaan ja perustivat tuotannon ja kaupankäynnin verkoston, joka oli kapitalismin pohja.[17]

Kapitalistiset taloudelliset käytännöt alkoivat institutionalisoitua Englannissa 1500–1800-luvuilla, joskin jotkin kapitalististen organisaatioiden piirteet esiintyivät jo muinaisessa maailmassa ja useammat myöhäisellä keskiajalla[18][19] Kapitalismi on vallinnut länsimaissa feodalismin päättymisestä lähtien.[19] Ranskassa feodalismi päättyi vuonna 1789[20] 1800- ja 1900-luvulla kapitalismi oli merkittävin teollistumisen väline suuressa osassa maailmaa.[21]

Teollisuustuotanto sekä valistusajattelu mullistivat talouden ja ajattelun rakenteet ja lisäsivät porvariston valtaa ja asemaa. Höyrykone mullisti tuotannon ja kapitalismin kehitys siirtyi kaupasta teollisuuteen. Teollistumisesta tuli synonyymi kapitalismin kanssa.[14] 1900-luvulla kapitalistisia yhteiskuntia ovat koetelleet 1930-luvun lama ja vuoden 1973 öljykriisi.[22]

Itä- ja Keski-Euroopan maiden vapautuminen sosialismista 1989–1991 heikensi oleellisesti sosialistisen suunnitelmatalouden mainetta ja teki kapitalismista useimpien maiden johtajien silmissä ainoan varteenotettavan talousjärjestelmän. 1990-luvulta eteenpäin kapitalistiset piirteet lisääntyivät entisestään useiden maiden kansantalouksissa. Tämä tapahtui erilaisten talouden liberalisointitoimien kautta.

Kapitalismin vaikutuksia

Kommunistisessa manifestissa 1848 Karl Marx ja Friedrich Engels ylistivät kapitalistien ”ihmetöitä” ja kirjoittivat: ”Porvaristo vetää kaikkien tuotantovälineiden nopean parantamisen ja kulkuyhteyksien tavattoman helpottumisen ansiosta kaikki – – kansakunnat sivistyksen piiriin”. Sen jälkeenkin kasvu on jatkunut, ja vuonna 2019 tuotanto ja kulutus henkeä kohden ovat kymmenkertaisia vuoteen 1820 nähden, Suomessa 30-kertaisia, köyhimmässäkin maassa, Keski-Afrikan tasavallassa, 2,5-kertaistuneet vuodesta 1800. Vuonna 1800 ihmisistä 85–95 % eli 2 dollarilla päivässä, nyt alle viidennes. Elinikä on pidentynyt ja ravitsemus parantunut.[23]

Kapitalismia puolustavia näkemyksiä

Vuosina 1000–1820 maailmantalous kasvoi peräti kuusinkertaiseksi, 50 % ihmistä kohden. Kapitalismin alettua levitä laajemmin vuosina 1820–1998 maailmantalous kasvoi 50-kertaiseksi eli 9-kertaiseksi ihmistä kohden[24]. Kapitalistisimmissa maissa kuten Euroopassa, Yhdysvalloissa, Kanadassa, Australiassa ja Uudessa-Seelannissa talous kasvoi 19-kertaiseksi henkeä kohden, vaikka niillä oli jo ennestään korkeampi lähtötaso, vuonna 1820 köyhässä Japanissa peräti 31-kertaiseksi, kun taas muualla maailmassa kasvu oli vain viisinkertainen henkeä kohden[24].

Economic Freedom of the World -indeksin mukaan maailman taloudellisesti vapaimmissa eli kapitalistisimmissa maissa (viidennes) elävien keskitulot olivat 23 450 dollaria/vuosi ja kasvu 1990-luvulla 2,56 %/vuosi. Taloudellisesti epävapaimmassa viidenneksessä maita vastaavat luvut olivat 2 556 dollaria ja -0,85 %/vuosi. Köyhin kymmenys kansasta sai 728 $/vuosi epävapaimmissa ja 7 000 $/vuosi vapaimmissa maissa. Eliniänodote oli vapaimmissa maissa 20 vuotta enemmän kuin epävapaimmissa. [25]

Maailmanlaajuinen BKT:n suuri kasvu osuu yksiin kapitalismin leviämisen kanssa.[26] Myös viikoittaisen työajan lyheneminen sekä lapsityövoiman ja vanhusten työnteon väheneminen on osoitettu olevan seurausta kapitalismin tuomasta vauraudesta.[27]lähde tarkemmin?[28] Valistusajan filosofin Adam Fergusonin mukaan markkinatalouden ongelmat synnyttävät vastavoimia. Markkinatalous oli Fergusonin mukaan siis paradoksaalisesti samalla kertaa moraalisen elämän mahdollistaja ja uhka sille.[29]. Ammattiyhdistysliike on myös ollut vaikuttamassa työntekijöiden työehtojen kehittymiseen.

Professori Juha Sihvolan mukaan markkinatalous on edistänyt ihmisten rauhanomaista ja järjestynyttä yhteiseloa enemmän kuin mikään muu historian tuntema yhteiskuntajärjestelmä. Sihvolan mukaan ”kaikki toistaiseksi kapitalismin vaihtoehdoiksi ehdotetut, nykyisestä olennaisesti poikkeavat järjestelmät ovat johtaneet tolkuttomaan riistoon, väkivaltaan ja rikoksiin ihmiskuntaa vastaan.”[30]

Milton Friedmanin mukaan kapitalismin taloudellinen vapaus on poliittisen vapauden edellytys, ja toisaalta myös tekee sen ennemmin tai myöhemmin vääjäämättömäksi. Friedmanin mukaan taloudellisen toiminnan keskitetty hallinta on aina ja kaikkialla aiheuttanut poliittista sortoa. Hänen mukaansa markkinataloudessa liiketoimet ja muut toimet ovat vapaaehtoisiaselvennä, ja vapaaehtoisen toiminnan monimuotoisuus on perustavanlaatuinen uhka sortaville poliittisille johtajille ja vähentää suuresti heidän valtaansa pakottaa muita. Friedmanin näkemyksen jakavat Friedrich Hayek ja John Maynard Keynes, jotka kumpikin uskoivat, että kapitalismi on elintärkeää vapauden säilymiselle.[31][32]

Itävaltalaisen taloustieteen kannattajien mukaan kapitalismissa yhteiskunta organisoituu ilman valtiota itse monimutkaiseksi järjestelmäksi ilman keskitettyä ohjaus- tai suunnittelujärjestelmää. Friedrich Hayek käyttää termiä catallaxy kuvaamaan itseorganisoituvuutta kapitalismissa. Tässä voitontavoittelun motiivilla on tärkeä rooli. Ostajien ja myyjien vuorovaikutuksesta syntyy hintajärjestelmä, ja hinnat viestivät ihmisten kiireisistä ja tyydyttämättömistä tarpeista. Mahdollisuus voittoihin kannustaa yrittäjiä käyttämään tietämyksensä ja voimavaransa tyydyttämään nuo tarpeet. Siksi hintajärjestelmä sovittaa yhteen miljoonien omaa etuaan ajavien ihmisten toimet.[33]

Kapitalismia kannattavien mukaan kapitalismi merkitsee vapautta toteuttaa halujaan lain rajoissa. Kapitalismia ovat puolustaneet esimerkiksi Milton Friedman kirjassaan ”Capitalism and Freedom” ja Ayn Rand kirjassaan ”Capitalism: The Unknown Ideal”. Valtion tulisi radikaalien kapitalismin kannattajien, libertaristien, mielestä sekaantua vain minimivaltion ylläpitoon, jolla pidetään yllä omistusoikeus, henkilökohtainen koskemattomuus ja sopimukset. Heidän mukaansa kapitalismi merkitsee vapautta toteuttaa halujaan lain rajoissa. Valtion tulisi sekaantua vain oikeusjärjestelmän ylläpitoon, jolla taataan omistusoikeus ja sopimukset.[34]

Kapitalismia arvostelevia näkemyksiä

Nykyinen digitaalinen vallankumous on vähäarvoisempi kuin teollinen vallankumous 1800-luvulla. Digitalisaation kerrannaisvaikutukset ovat pienempiä ja hyödyttävät vain pientä ydinjoukkoa toiminnan ympärillä. Laskentatehon kasvaessa kuluttajat ovat kuitenkin hyötyneet suuresti tuotteiden hintojen laskiessa, mutta suurten yritysten voitot menevät suppeille omistajaryhmille. Tuotekehittely on muuttunut niin kalliiksi, että siihen kykenevät enää suuret amerikkalaiset ja kiinalaiset yritykset, jotka toimivat globaalisti. Nykyinen kapitalismi aiheuttaa eriarvoistumista, jossa yritysten omistajat rikastuvat, kiertävät veroja ja saman aikaisesti tavallinen keskiluokka köyhtyy, koska työnteolla ei enää kykene perinteiseen tapaan vaurastumaan.[35]

Kapitalismin väitettyjen ongelmien korjaamiseksi on esitetty monenlaisia keinoja. Ranskalainen taloustieteilijä Thomas Piketty ehdotti vuonna 2014 ranskalaisille 150 000 euron kansalaisperintöä, jolla rikkaiden ja tavallisten ihmisten välistä kuilua kavennettaisiin. Miljardöörien omistuksen rajoittamista 10 prosenttiin yrityksissä ja rikkaiden omaisuusverotuksen sekä perintöverojen huomattavaa koventamista.[35]

Nykyisenkaltaisen kapitalismin on arvioitu voivan horjuttaa jopa demokratiaa. Nykyinen voimakas varallisuuden keskittyminen uhkaa poliittista ja taloudellista järjestelmää, mikäli asialle ei tehdä mitään. Erityisen tuomittavia ovat erityisesti koroilla elävät kapitalistit, joiden toiminnasta ei aiheudu minkäänlaista hyötyä yleiselle taloudelliselle kehitykselle.[35]

Kapitalismin mustan kirjan mukaan kapitalismi on aiheuttanut miljoonien ihmisten kuoleman. Uhrimääräksi arvioidaan noin 147 miljoonaa.

Teoreetikko Anselm Jappe esittää kirjassaan The Self-Devouring Society: Capitalism, Narcissism, and Self-Destruction, että kapitalismi ja narsistinen persoonallisuushäiriö liittyvät toisiinsa. Narsistin kyvyttömyys kasvaa ja kehittyä henkisesti eli sisältä päin tulee ulkoiseksi tarpeeksi liimata itseensä merkkejä kasvusta ja kehityksestä mitä Jappe kutsuu näläksi. Tämä narsistin nälkä luo kapitalismin etenevän liikkeen, suhtautumisen maailmaan kuluttamisen kautta sekä sen että kulutuksessa on rajattomuutta. Jappen mielestä tällainen narsistinen pakkotoiminta on yhteiskunnalle tuhoisaa.[36]

Antikapitalismi

Pääartikkeli: Antikapitalismi

Antikapitalismi kuvaa kapitalismia vastustavia liikkeitä, ideoita ja asenteita. Termin tiukimman määrittelyn mukaan antikapitalistit pyrkivät korvaamaan kapitalismin toisella järjestelmällä. On myös olemassa osin antikapitalistisia näkemyksiä, jotka pyrkivät korvaamaan vain osan kapitalistisesta järjestelmästä.

Degrowth

Pääartikkeli: Degrowth

Degrowth on poliittinen, taloudellinen ja sosiaalinen liike, joka perustuu ympäristöajatteluun sekä kulutuksen ja kapitalismin kritiikkiin. Degrowth-liike kannattaa tuotannon ja kulutuksen vähentämistä eli talouden kutistamista, koska ylikulutuksen uskotaan aiheuttavan pitkäkestoisia ympäristöongelmia ja sosiaalista epätasa-arvoa. Keskeinen ajatus on, että talouden kutistaminen ei vaadi yksilöllisiä uhrauksia eikä vähennä hyvinvointia. Degrowth-ajattelu tähtää onnellisuuden ja hyvinvoinnin lisäämiseen ei-kulutuksellisin keinoin: jakamalla työtä, kuluttamalla vähemmän, käyttämällä aikaa taiteeseen, musiikkiin, perheeseen, kulttuuriin ja yhteisöön.

Marxilainen näkemys

Karl Marxin mukaan kapitalismin talouden suurin ”ristiriita” on jatkuva voittojen tavoittelu ja toisaalta voittoasteen rakenteellinen taipumus pienentyä ajan myötä. Voittoasteen pienentyminen on useimpien klassisen taloustieteen edustajien kannattama näkemys. Voittoaste pienentyy esimerkiksi kun otetaan uutta teknologiaa käyttöön. Se joka uudistaa tuotantoa ensimmäiseksi, saa tietysti ensin suuremman osan markkinoilla jaettavista voitoista, kun hän tuottaa muita tehokkaammin, mutta sitten kun muutkin kapitalistit omaksuvat uuden teknologian, joudutaan tilanteeseen, jossa teknologiaan käytetty osuus tuotantoon käytetystä kokonaispääomasta on suurempi kuin aikaisemmin, ja näin ollen voittoaste jää pienemmäksi. Marxin mukaan kapitalismissa tapahtuu myös yhä syvenevää pääoman keskittymistä. Suuremmat tuotantoyksiköt (joiden omistajilla on enemmän pääomaa) ovat kilpailussa etuasemassa pienempiin tuottajiin nähden, koska heillä on suuremmat tuotannolliset resurssit ja suurempi mahdollisuus selviytyä kriiseistä. Näin ollen pienemmät tuottajat jäävät lopulta suurempien jalkoihin.

Marx vertaa porvaristoa tuotantovoimineen taikuriin, joka ei pysty hillitsemään esiin manaamiaan henkivoimia, vaan nämä kääntyvät tätä vastaan. Kapitalismin ristiriitaisen luonteen osoituksena Marx pitää kauppakriisejä, jotka johtuvat ylituotannosta. Kapitalismissa tuotanto on levittäytynyt laajalle, eikä sillä ole vastaavanlaista yhteyttä tuotteiden käyttöarvoon kuin aikaisemmissa tuotannonmuodoissa. Voittojen tavoitteluun keskittyvässä järjestelmässä mikä tahansa katkos kysynnän ja tarjonnan välillä voi aiheuttaa ongelmia. Kriisit ovat ikään kuin kapitalismin säätelevä tekijä. Kriisit laukaisevat spiraalimaisen tapahtumaketjun (voitot laskevat, sitten investoinnit. Tästä seuraa työttömyyttä, mikä johtaa pienempään kulutukseen ja voitot laskevat taas), joka päätyy lopulta uuteen tasapainotilaan, missä pääoma on entistä keskittyneempää ja proletariaatin (jonka palkat putoavat kriisissä) luokkatietoisuus kasvanut entisestään. Kriisit ovat vain väliaikainen ratkaisu ylituotanto-ongelmiin.

Katso myös

Lähteet

  1. ↑ Kielitoimiston sanakirja. (Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. CD-versio MOT Kielitoimiston sanakirja 1.0) Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy, 2004. ISBN 952-5446-11-5
  2. ↑ Weber, Max (1927): General Economic History
  3. ↑ Zwick, Mark & Zwick, Louise: G.K. Chesterton and Dorothy Day on Economics: Neither Socialism nor Capitalism (When I say 'Capitalism,' I commonly mean something that may be stated thus: 'That economic condition in which there is a class of capitalists roughly recognizable and relatively small, in whose possession so much of the capital is concentrated as to necessitate a very large majority of the citizens serving those capitalists for a wage.') 2001. Casa Juan Diego. Arkistoitu 7.4.2010. Viitattu 16.12.2009. (englanniksi)
  4. ↑ a b McConnell, Campbell R. and Brue, Stanley L., Microeconomics: Principles, Problems, and Policies. McGraw-Hill, 1992. p 38
  5. ↑ François, Crouzet. The Victorian Economy. Routledge, 1982. p. 105
  6. ↑ Stromberg, Joseph R.: The Political Economy of Liberal Corporatism. Center for Libertarian Studies, 1977. Teoksen verkkoversio.
  7. ↑ von Mises, Ludwig: Human Action, The Market: Capitalism, s. 264–268. Irvington, NY: Foundation for Economic Education, 1996. Teoksen verkkoversio.
  8. ↑ Tucker, Irvin B.: Macroeconomics for Today, s. 553. Määritä julkaisija!
  9. ↑ Case, Karl E.: Principles of Macroeconomics. Prentice Hall, 2004.
  10. ↑ "all of the capitalistic societies of the West have mixed economies that temper capitalism" with interventionist government regulation and social programs. Shafritz, Jay M. (1992). The HarperCollins Dictionary of American Government and Politics. HarperPerennial. P. 93
  11. ↑ Eri valtioiden taloudellisen vapauden indeksit (Arkistoitu – Internet Archive)
  12. ↑ Eric Aaron, What's Right? (Dural, Australia: Rosenberg Publishing, 2003), 75.
  13. ↑ Timo Vihavainen: Kapitalismin kriisi (Alkuperäinen lähde aikakauslehti Foreign Affairs) 23.1.2020. Timo Vihavainen. Viitattu 23.1.2020.
  14. ↑ a b c d e Meghnad Desai, Joel Krieger (ed.): "Capitalism", The Oxford Companion to the Politics of the World. (2. painos.) Oxford University Press Inc, 2001.
  15. ↑ The School of Salamanca. 2001. The History of Econimic Thought Website. Arkistoitu 25.102005. Viitattu 18.12.2005. (englanniksi)
  16. ↑ Pauli Kettunen: Sosialismin vuosisadat :Marx ja marxismi eli ”sosialismin kehitys utopiasta tieteeksi” (Poliittinen historia -kurssin luento nro 3) 7.10.2004. Helsingin yliopisto, Valtiotieteellinen tiedekunta, Yhteiskuntahistorian laitos. Arkistoitu 4.3.2006. Viitattu 21. marraskuuta 2005. (suomeksi)
  17. ↑ https://www.fastcompany.com/40467032/the-end-of-capitalism-is-already-starting-if-you-know-where-to-look
  18. ↑ Banaji, Jairus: Islam, the Mediterranean and the rise of capitalism. Journal Historical Materialism, 2007, 15. vsk, s. 47–74. Brill Publishers. doi:10.1163/156920607X171591 ISSN 1465-4466
  19. ↑ a b Capitalism. Encyclopedia Britannica, 2006.
  20. ↑ http://alphahistory.com/frenchrevolution/august-4th-abolition-of-feudalism-1789/
  21. ↑ Scott, John: Industrialism: A Dictionary of Sociology. Oxford University Press, 2005.
  22. ↑ Bjøl, Erling: Kansojen historia. Osa 23. Rikas länsi, s. 600. WSOY, 1985. ISBN 951-0-09751-9
  23. ↑ Edistys vai turmio? Tiede. 15.5.2019.
  24. ↑ a b Martin Wolf, Why Globalization works, s. 43–45
  25. ↑ Economic Freedom Needed To Alleviate Poverty Around The World, taloustieteen professori Robert Lawson, 3.7.2002.
  26. ↑ J. Bradford DeLong: Estimating World GDP, One Million B.C. – Present j-bradford-delong.net. Arkistoitu 7.12.2009. Viitattu 26.2.2008.
  27. ↑ Barro, Robert J.: Macroeconomics. MIT Press, 1997. ISBN 0262024365
  28. ↑ Norberg, Johan: Three Cheers for Global Capitalism The American Enterprise. Arkistoitu 11.5.2008. Viitattu 26.2.2008.
  29. ↑ Konttinen, Esa: Adam Smith – markkinoiden sivistävä vaikutus Jyväskylän yliopiston Kansalaisyhteiskunnan tutkimusportaali. 8.9.2009. Arkistoitu 22.5.2010. Viitattu 11.11.2012.
  30. ↑ Helsingin Sanomat 10.10.2008: HS-raati hylkäsi nykykapitalismin.
  31. ↑ Friedrich Hayek: The Road to Serfdom. University Of Chicago Press, 1944. ISBN 0-226-32061-8
  32. ↑ Bellamy, Richard: The Cambridge History of Twentieth-Century Political Thought, s. 60. Cambridge University Press, 2003. ISBN 0-521-56354-2
  33. ↑ Walberg, Herbert: Education and Capitalism, s. 87–89. Hoover Institution Press, 2001. ISBN 0-8179-3972-5
  34. ↑ Clive H. Lee, John Cannon (ed.): "capitalism", The Oxford Companion to British History. Oxford University Press, 1997.
  35. ↑ a b c Juha-Pekka Raeste: Kapitalismi kasvoi kieroon ja uhkaa nyt jopa horjuttaa jopa demokratiaa, kirjoitti Financial Times - Mikä meni pieleen Helsingin Sanomat. 20.9.2019. Viitattu 20.9.2019.
  36. ↑ Jappe, Anselm. The Self-Devouring Society: Capitalism, Narcissism, and Self-Destruction.

Kirjallisuutta

  • Chang, Ha-Joong: 23 tosiasiaa kapitalismista. ((23 Things They Don’t Tell You About Capitalism, 2010.) Suomentanut Marja Ollila) Helsinki: Into, 2012. ISBN 978-952-264-163-2
  • Kocka, Jürgen: Kapitalismin lyhyt historia. ((Geschichte des Kapitalismus, 2013.) Suomentanut Timo Soukola) Helsinki: Gaudeamus, 2016. ISBN 978-952-495-386-3

Aiheesta muualla

 

source: https://fi.wikipedia.org/wiki/Kapitalismi