Panspermia

Panspermia (suomeksi ”siemeniä kaikkialla”) on hypoteesi avaruudessa vaeltavista elämänsiemenistä. Hypoteesin mukaan elämä Maahan olisi voinut saapua ulkoavaruudesta. Tämän hypoteesin elämän alusta maapallolla esitti ensimmäisenä 500-luvulla eaa. elänyt kreikkalainen filosofi Anaksagoras. Sittemmin ovat lukuisat tutkijat, kuten brittiläinen tähtitieteilijä Sir Fred Hoyle (1915–2001), herättäneet henkiin hypoteesin alkeellisista eliöistä, jotka syntyivät kaukana avaruudessa ja saapuivat Maahan monilla eri tavoilla. 1960-luvulla hypoteesi kuitenkin koki takaiskun, kun huomattiin avaruuden säteilyn olevan oletettua vahingollisempaa, eikä elämää synnyttävää vettä ollut löydetty muilta planeetoilta. Panspermiahypoteesi ei kuitenkaan selitä elämän synnyn alkua, vaan sen miten se olisi voinut levitä yhdestä paikasta muualle, ja lisäksi monet tutkijatkenen mukaan? pitävät sitä huuhaana.

Viime vuosina panspermiahypoteesi on taas noussut esiin. Muualtakin kuin Maasta on löydetty vettä ja toiseksi monet pieneliöt pystyvät säilymään avaruudessa vuosia hengissä. Nasan Cassini-avaruusluotain lähetti maahan kuvia Saturnuksen Enceladus-kuusta, joissa näkyi jäähiukkasten ja vesihöyryn muodostamia geysireja. Myös Galileo-luotain havaitsi Jupiterin Europa-kuussa sähkövirtaa, jota ei voi syntyä kuivalla kappaleella, joten Europassa on ilmeisesti suolavettä.

Mars-planeetta on nykytutkimukselle merkittävin kohde, koska se on pienempi kuin Maa, on se voinut jäähtyä nopeammin Aurinkokunnan synnyn jälkeen. Myös Marsin painovoima on heikompi, joten siihen ei ole ilmeisesti kohdistunut yhtä paljon asteroidihyökkäyksiä. Näiden seikkojen vuoksi elämää on voinut kehittyä Marsissa aiemmin kuin Maassa. Edellytykset elämälle Aurinkokunnassa ovat voineet olla olemassa jo 200 miljoonaa vuotta sen synnyn jälkeen. Meteorit ovat voineet kuljettaa aineksia planeetalta toiselle, joten on mahdollista että elämää on levinnyt Marsista Maahan. Esan Mars Express -luotaimen 2005 vuoden lopussa tekemät havainnot mahdollisesta vesijäästä tukevat oletusta, että nuori Mars on saattanut olla lämmin planeetta, jossa oli tulivuoria, valtameriä ja kaasukehä. Jos elämä sai siellä alkunsa, on mahdollista, että se yhä viihtyisi maanalaisissa taskuissa, joissa geoterminen lämpö pitää veden juoksevana.

On myös tosiasia, että Marsin pinnalta sinkoutuu ajoittain meteoriitteja Maan pinnalle. Ne lähtevät liikkeelle, kun suuri meteori iskeytyy Marsin pintaan, jonka voimasta avaruuteen sinkoaa tonneittain kiveä. Laboratoriokokeissa on osoitettu, että monet bakteerit kestävät rajun kiihtyvyyden, jolla kivenkappaleet lähtevät planeetan pinnalta avaruuteen.

Myöskään vahingollinen avaruussäteily ei tapa kaikkia eliöitä. Nasa on suorittanut muutamia kokeita, joissa hämmästystä herätti, että vain osa bakteereista kuoli ollessaan alttiita avaruuden säteilylle. Bakteereita selvisi hengissä myös vuoden 2003 Columbia-avaruussukkulan tuhosta. Columbia-sukkulan mukana oli muutamia laatikoita bakteereita, ja yksi niistä löydettiin hylyn osien joukosta. Nykytutkimuksen mukaan on todennäköistä, että monet bakteerit kestäisivät matkan Marsista Maahan. Teorioita on myös esitetty siitä, olisiko elämä voinut tulla Maahan Aurinkokunnan ulkopuolelta. Useimmat tutkijat pitävät sitä kuitenkin lähes mahdottomana, eikä maapallolta myöskään ole löydetty Aurinkokunnan ulkopuolelta lähteneitä meteoreja. Myös on laskettu, ettei lähdöstä tai törmäyksestä syntyvä lämpötila tapa kaikkia eliöitä, jos ne ovat tunkeutuneet muutaman millimetrin syvyyteen meteoriin.

ALH84001

Vuonna 1996 nousi kohu, kun NASAn tutkijat ilmoittivat löytäneensä fossiilisia mikrobeita ALH84001-meteoriitista, jonka arvellaan lähteneen Marsista 15 miljoonaa vuotta sitten. Monet tahot kuitenkin kyseenalaistivat tämän. Eri maiden laboratoriot, jotka tutkivat näytteitä, saivat erilaisia tuloksia. NASAa epäiltiin pelkästä julkisuuden tavoittelusta.

Katso myös

Lähteet

source: https://fi.wikipedia.org/wiki/Panspermia