Vähän-Aasian länsirannikon kreikkalaiset pääalueet ja kreikkalaisia siirtokuntia. Aioliin ja aiolialaisten alue punaisella, joonialaisten alue vihreällä ja doorilaisten alue sinisellä.

Aiolis (m.kreik. Αἰολίς, myös Aiolia, Αἰολία, lat. Aeolis/Aeolia) oli antiikin kreikkalainen alue Vähän-Aasian luoteisrannikolla nykyisen Turkin alueella. Siihen kuului myös muun muassa Lesboksen saari rannikon edustalla. Aluetta asuttivat aiolialaiset.[1][2]

Maantiede

Aioliin alue käsitti Vähän-Aasian rannikon Adramyttioninlahden ja Kymenlahden ympäristössä, sekä rannikon edustalla olleet saaret, joista suurin ja merkittävin on Lesbos. Kreikkalaisten asuttama alue ulottui rannikolta noin 16–20 kilometriä sisämaahan. Aioliin eteläpuolella rannikolla sijaitsi Joonia. Joonian ja Aioliin rajana toimi Hermos-joki, jonka varrella Fokaia oli jo Joonian aluetta. Pohjoisessa Aiolis ulottui Lektonin niemelle Adramyttioninlahden suun pohjoispuolelle.[2] Aioliin pohjoispuolella sijaitsi Troas ja itäpuolella Myysia ja Lyydia. Strabon luki Aioliin alueen osaksi Myysiaa laajasti käsitettynä.[2]

Herodotos kuvasi Aioliin Jooniaa hedelmällisemmäksi mutta ilmastoltaan huonommaksi.[2]

Polikset

Aioliin polikset eli kaupunkivaltiot olivat:[3]

Muita kaupunkeja

Aioliin muita kaupunkeja tai asutuksia olivat muun muassa:[2]

Historia

Kymen lyömä tetradrakhkma, n. 165–140 eaa.

Aiolis sai nimensä kreikkalaisesta aiolialaisten heimosta, joka asutti alun perin muun muassa Thessaliaa ja Boiotiaa. Aiolialaiset perustivat siirtokuntia Lesbokselle ja tämän jälkeen Aioliin rannikolle 1000-luvulta eaa. lähtien. Aiolialaiset puhuivat aiolialaisia murteita.[1]

Aioliin eteläosan 12 kaupunkia muodostivat Aioliin liiton eli kahdentoista kaupungin liiton (dodekapolis). Liiton tärkein kaupunki oli Kyme ja sen uskonnollisena keskuksena toimi Gryneionissa sijainnut Apollonille omistettu temppeli.[1]

Aioliin kaupunkeihin kuului alun perin myös Smyrna, joka päätyi myöhemmin joonialaisten valtaan.[2]

Lähteet

  1. ↑ a b c Castrén, Paavo & Pietilä-Castrén, Leena: ”Aiolialaiset, Aiolian liitto, Aiolis”, Antiikin käsikirja, s. 18. Helsinki: Otava, 2000. ISBN 951-1-12387-4
  2. ↑ a b c d e f Smith, William: ”Aeolis”, Dictionary of Greek and Roman Geography. Boston: Little, Brown and Company, 1854. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  3. ↑ Hansen, Mogens Herman & Nielsen, Thomas Heine: An Inventory of Archaic and Classical Poleis. (An Investigation Conducted by The Copenhagen Polis Centre for the Danish National Research Foundation) Oxford: Oxford University Press, 2004. ISBN 0-19-814099-1

Aiheesta muualla

source: https://fi.wikipedia.org/wiki/Aiolis