Design of generalized search interfaces for health informatics

Villiyrtit ovat luonnosta kerättäviä yrttejä ja salaattikasveja. Monet niistä, kuten voikukka, nokkonen, piharatamo, siankärsämö ja apilat, ovat tavallisia rikkaruohoja.^[1] Hieman huonommin tunnettuja ovat käenkaali, maitohorsma, litulaukka, kellukka, poimulehti ja makea kallioimarre. Villiyrteiksi luokitellaan myös mm. koivun lehdet ja kuusenkerkät^[2].

Jokamiehenoikeuksien mukaan ruohovartisia kasveja saa kerätä myös yksityisomistuksessa olevilta mailta; sen sijaan esimerkiksi puunlehtien keräämiseen tarvitaan maanomistajan lupa. Samasta kasviyksilöstä tai -kasvustosta ei tule riipiä kaikkia lehtiä. Luonnonsuojelualueilla myös villiyrttien kerääminen on kielletty.^[3]

Villiyrtit kannattaa kerätä kuivalla säällä, etteivät ne pilaannu. Niitä ei tule kerätä saastuneilta tai likaisilta paikoilta, kuten teiden varsilta.^[3] Joitakin villiyrttejä voi syödä sellaisenaan, mutta toiset kuivataan tai keitetään. Voimakkaanmakuiset yrtit kerätään nuorina, salaattikasvit ennen kukintaa ja kukat heti, kun ne ovat puhjenneet. Juuret kerätään syksyllä tai talvella.

• Yrteistä ja erityisesti villiyrteistä laajemmin