Design of generalized search interfaces for health informatics

Taiteilija-apuraha on yksittäisten taiteilijoiden työskentelyn tukemiseen kohdistettu tukimuoto. Tavallisesti taiteilija-apurahalla tarkoitetaan elinkuluihin tarkoitettua kuukausittaista apurahaa, joka voi olla esimerkiksi vuosiapuraha tai puolivuotinen apuraha. Valtion ohella taiteilija-apurahoja myöntävät yksityiset säätiöt.

Valtion taiteilija-apurahojen jakamisesta huolehtii Taiteen edistämiskeskuksessa valtion taidetoimikunta.^[1] Ennen vuotta 2013 apurahoista päätti Taiteen keskustoimikunta. Alueellisten taidetoimikuntien taiteilija-apurahoja myönnetään kaikkien alojen taiteilijoille, ja niiden myöntämisen perustana on hakijan taiteellisen työn laatu. Apuraha voidaan myöntää puolesta vuodesta viiteen vuoteen kestävälle ajanjaksolle. Vuosittain taiteilija-apurahaa maksetaan noin 500 taiteilijalle. Aikaisemmin niitä voitiin myöntää jopa viideksitoista vuodeksi.

Taiteen edistämiskeskus myöntää taiteen apurahoja yksityishenkilöille, ryhmille ja yhteisöille. Alueelliset taidetoimikunnat jakavat määrärahoistaan taiteilija-apurahoja ja kohdeapurahoja ja valtionavustuksia yhteisöille.

Vuosittain opetusministeriö päättää, millä tavoin valtion talousarviossa Veikkauksen ja raha-arpajaisten voittovaroja osoitetaan taiteen edistämiseen. Vuoden 2009 talousarviossa taiteen tukemiseen osoitettiin yhteensä 191 886 000 euroa. Osa määrärahoista oli asetettu taiteen keskustoimikunnan, valtion taidetoimikuntien, valtion taideteostoimikunnan sekä alueellisten taidetoimikuntien päätettäviksi. Lisäksi budjettivaroista jaettiin kirjailijoiden ja kääntäjien kirjastoapurahoja sekä taiteilija- ja kohdeapurahoja. Kuvataiteen edistämiseen Kuvataidetoimikunta jakoi 790 000 euroa. Kuvataiteen näyttöapurahatoimikunta jakoi 960 000 euroa.

Yksittäisille taiteilijoille myönnettäviä työskentelyapurahoja ja niiden keskeistä asemaa taiteellisen työn tukemisessa voidaan pitää pohjoismaiselle taidepolitiikalle tyypillisenä piirteenä, jonka taustalla ovat muun muassa pienet kotimarkkina- ja kielialueet. Apurahoihin tukimuotona on perinteisesti liittynyt myös ajatus taiteellisen vapauden ja taiteen autonomian kunnioittamisesta.

Apurahoja säätelevät laki valtion taiteilija-apurahoista^[2], sekä laki valtion taiteilija-apurahoista annetun lain muuttamisesta.^[1]

• Valtion taiteilija-apuraha
• Valokuvataiteen apuraha
• Tanssitaiteen apuraha
• Kulttuuriviennin ja kulttuurivaihdon hankkeisiin (ja työryhmille)
• Arvostelijoden, mediataitee ja monitaiteellisten hankkeiden apuraha
• Säveltaiteen apuraha
• Rakennustaiteen apuraha
• Näytelmäkirjallisuuden kantaesitystuki
• Näyttämötaiteen apuraha
• Muotoilun apuraha
• Lastenkulttuurin apuraha
• Kuvittajien ja sarjakuvataiteilijoiden apuraha
• Kuvataiteen näyttöapuraha
• Kuvataiteen apuraha
• Kirjallisuuden apuraha
• Kirjailijoiden ja kääntäjien kirjastoapuraha
• Elokuvan laatutuki
• Elokuvataiteen apuraha
• Kansainvälisen kulttuuriyhteistyön, kulttuuriviennin ja kulttuurivaihdon apuraha (myös ryhmille)
• Lisäksi yksityiset taiteilijat ja ryhmät voivat hakea erilaisia avustuksia.

Kirjastoapuraha on opetus- ja kulttuuriministeriön taiteen keskustoimikunnan alaisen kirjailijoiden ja kääntäjien kirjastoapurahalautakunnan vuosittain hakemuksen perusteella myönnettävä harkinnanvarainen avustus kirjailijoiden ja kääntäjien luovaan työskentelyyn. Avustus myönnetään taloudellisin tai sosiaalisin perustein, mutta ei esimerkiksi tieteellisten tutkimusten tai oppikirjojen tekijöille. Apuraha ei perustu kirjaston lainausmääriin. Apurahan suuruus on 500 eurosta 14 500 euroon ja sitä ovat anoneet noin 1 400 kirjailijaa vuosittain.

Kirjastoapurahajärjestelmä luotiin 1960-luvun alussa kirjailijoille ja kääntäjille korvaukseksi siitä, että heidän teoksiaan on maksutta lainattavissa ja luettavissa yleisissä kirjastoissa. Apurahan määrä on sidottu yleisten kirjastojen edellisen vuoden kirjahankintoihin ja se vastaa noin kymmentä prosenttia kokonaissummasta.

Vuonna 2010 kirjastoapurahan suuruus oli 2,6 miljoonaa euroa, jota jaettiin 932 kirjailijalle ja kääntäjälle. Suurin osa tuesta on myönnetty kaunokirjallisuudelle. ^[3]

Kuvataiteen näyttöapurahat on tarkoitettu kuuden kuukauden työskentelyyn samana vuonna. Apurahoja voivat saada kuvataiteen, valokuvataiteen ja taideteollisen alan ammattilaiset, joiden teoksia voidaan näyttää julkisesti.^[4]

Valtion taiteilija-apuraha on merkittävin yksittäisten taiteilijoiden työskentelyn tukemiseen kohdistettu valtion taiteen tuen muoto.

Taiteen edistämiskeskus päättää valtion taiteilija-apurahan suuruuden.^[1] Apurahan voi saada "työskentelyedellytysten turvaamiseen sekä kotimaassa ja ulkomailla tapahtuviin opintoihin ja jatkokoulutukseen" 0,5–5 vuoden työskentelyyn. Ehtona voidaan määrätä, ettei apurahan saaja saa olla apurahakautenaan palkatussa tehtävässä.^[5] Apurahan määrä 1.8.2020 oli 1 960,48 euroa kuukaudessa.^[6]

Valtion taiteilija-apuraha myönnetään taiteenharjoittajille sekä erityisestä syystä myös arvostelijoille, taiteen opettajille sekä taiteen ja taidehistorian tutkijoille.^[7]

Apurahan on tarkoitus toimia saajansa pääasiallisena tulonlähteenä apurahakauden ajan, ja sen myöntävä taidetoimikunta voi määrätä, että apurahan saaja ei saa apurahakaudella olla palkatussa toimessa. Vuodesta 2009 alkaen apurahoista pitää pääsääntöisesti maksaa maatalousyrittäjien eläkelain mukainen vakuutusmaksu, ja niistä kertyy lain mukainen sosiaaliturva.

Jos apurahapäätöstä pitää lainvastaisena, siihen voi vaatia oikaisua päätöksen tekijältä.^[1]

Taidegraafikko Pekka Hannulan mukaan apurahojen saamiseksi taiteilijoiden on pakko osallistua "järjettömään näyttelytouhuun", koska apurahat jaetaan pitkälti näyttelyiden perusteella. Siksi apurahat päätyvät galleristeille ja huomattava osa taiteesta ei sovi kuin näyttelytiloihin.^[8]

• Kulttuurin tuet Suomessa
• Alueelliset taidetoimikunnat