Vaalien äänestysaktiivisuus oli alhaisempi kuin koskaan aiemmin valtakunnallisissa vaaleissa. Vain kolmannes äänioikeutetuista kävi uurnilla. Korkeinta osanotto oli Helsingissä (37,8 %) ja vähäisintä Ahvenanmaalla (17,6 %)[1]. Kehnon osallistumisen seurauksena kaikkien puolueiden äänimäärät laskivat. Suurimmaksi puolueeksi ohi SDP:n ja keskustan nousi kokoomus, historiansa ensimmäistä kertaa valtakunnallisissa vaaleissa. Paikkamääräänsä lisäsi yhdellä vihreät. Uutena puolueena parlamenttiin nousivat kristilliset. SDP ja vasemmistoliitto menettivät molemmat yhden mepin.
Vaaleissa oli yhteensä 140 ehdokasta. Istuvista mepeistä mukaan lähti 12. Listoja asetti 11 rekisteröityä puoluetta, joista viisi (SDP, Kok., Vas., Vihr., SKP) esitti täyden 20 ehdokkaan listan. Vaaliliittoja solmivat 1keskusta, RKP ja SKL sekä 2perussuomalaiset, KIPU ja EKA.[2] Liittoutumisesta hyötyivät kristilliset, jotka keskittivät äänensä mepiksi nousseelle Eija-Riitta Korholalle.
Eniten henkilökohtaisia ääniä keräsi vihreiden Heidi Hautala (115 502). Yli sadan tuhannen pääsi hänen lisäkseen kokoomuksen Marjo Matikainen-Kallström (107 444). Parlamentin ulkopuolelle jääneiden äänikuningas oli KIPU:n Veltto Virtanen (28 092). Virtanen sai enemmän ääniä kuin viisi mepiksi noussutta.[3]
Suomesta valittiin kuusitoista meppiä 626-paikkaiseen Euroopan parlamenttiin. Parlamentin ulkopuolelle jääneiden ääniharava oli KIPU:nPertti ”Veltto” Virtanen, joka sai 28 092 ääntä, mutta ei vaalitavasta johtuen tullut valituksi.