Sodankäynnin toiminnalliset tasot ovat eri tasoja, joihin sodankäyntiin liittyviä asioita jaetaan sen mukaan, kuinka laajasti ne vaikuttavat. Esimerkiksi tapahtumalla, joka vaikuttaa koko valtion sodankäyntiin sanotaan olevan suurstrateginen vaikutus, kun taas yhden jalkaväkijoukkueen taisteluun vaikuttava asia on taisteluteknisen tason vaikutus. Täten saatetaan puhua esimerkiksi strategisista, operatiivisista tai taktisista toimista taistelukentällä.[1]

Sodankäynnissä on viisi, kuusi toiminnallista ulottuvuutta, joista muodostuu oman ja vastustajan puolen kokonaisuus sekä niiden vahvuudet ja heikkoudet. Niitä toiminnallisia ulottuvuuksia ovat operatiivinen, logistinen, sosiaalinen, teknologinen ja organisatorinen ulottuvuus. Uuden sodankäynnin vallankumouksen mukana myös informaatio nousee sodankäynnin uudeksi, kuudenneksi toiminnalliseksi ulottuvuudeksi, tukitoimesta vaikuttamiskeinoksi kuten tuli tai joukot.

Operatiivinen taso käsittelee sotavoiman käyttöä. Operatiivinen ulottuvuus on perinteisin sodankäynnin ulottuvuus. Se käsittää sotavoiman käyttöä eri tasoilla. Muun muassa Carl von Clausewitz näki sodan operatiivissosiaalisena ilmiönä. Operatiivisen tason hierarkkinen tasojärjestelmä muodostuu seuraavista tasoista:

  1. taistelutekniikka: laitteiden ja välineiden käyttö taistelun voittamiseen
  2. taktiikka: pienten joukkojen oikea käyttö taistelun voittamiseen
  3. operaatiotaito: suurten joukkojen käyttö useista taisteluista muodostuvien operaatioiden voittamiseen
  4. sotilasstrategia: koko valtakunnan sotilaallisten voimavarojen käyttö sodan sotilaalliseen voittamiseen
  5. valtion kokonaisstrategia: koko valtakunnan kaikkien voimavarojen käyttö sodan (vaikuttamisen) voittamiseen ja
  6. liittokuntastrategia (suurstrategia): liittokunnan kaikkien voimavarojen käyttö liittokunnan sodan (vaikuttamisen) voittamiseen.

Logistinen taso, kyky luoda, siirtää ja ylläpitää sotavoimaa. Se, tai paremminkin sen käytössä olleet rajalliset voimat, lihas-, tuuli- ja vesivoimat, rajoittivat sodankäyntiä monella tavalla tuhansia vuosia, muun muassa sotajoukon kokoa. Vasta uudet voimat, höyryvoima rautateillä ja merillä, sekä lennätin muuttivat sodankäyntiä tässä suhteessa. Logistinen taso vaikutti ensimmäisen kerran ratkaisevasti sodankäyntiin Yhdysvaltain sisällissodan aikana 1861–1865. Siinä dominoi Pohjoisvaltioiden kyky luoda ja ylläpitää lukumääräisesti ylivoimainen sotavoima. Etelän operatiivisesti loistavat kenraalit jäivät pohjoisen massojen jalkoihin.

Sosiaalinen tai psykologisyhteiskunnallinen taso käsittää ne ihmisten väliset ilmiöt, lähinnä tunteet, jotka syntyvät ihmisessä, tai ihmisten välillä taistelijaparissa, ryhmässä, komppaniassa, suuremmissa joukoissa päätyen aina valtioon, uskontoon, ideologiaan, ihmiskuntaan ja maailmankaikkeuteen asti. Sotilaallinen toiminta ei koskaan kohdistu vain aineellisiin voimiin; se kohdistuu aina yhtä aikaa moraalisiin voimiin, jotka antavat sodalle sen voiman (life), eikä näitä kahta voi erottaa.

Teknologinen taso käsittää teknologiaa sodassa muun muassa kaikkien edellä mainittujen tasojen yhteydessä. Clausewitz toteaa, että, koska kaikilla sotaa käyvillä on lähes samanlainen tekniikka, teknologialla ei ole suurempaa merkitystä sodassa. Tämä piti paikkansa aina 1800-luvun puoliväliin saakka. Sitten höyryvoima, rautatiet, lennättimet, takaa ladattavat ja rihlatut kiväärit ja tykit muuttivat tilanteen. Alkoi noin sata viisikymmentä vuotta jatkunut sodankäynnin teknistyminen ja sen mukana tullut monimutkaistuminen.

Organisatorinen taso käsittää muun muassa joukkojen organisaatioon, käskyvaltaan, johtosuhteisiin ja yhteistoimintaan liittyvät asiat. Organisaatio ja organisointi ovat erittäin tärkeitä, jopa tekniikkaa tärkeämpiä. Esimerkiksi Egyptin pyramidit ovat rakennuksina vaikuttavia, mutta ilmeisesti työn organisointiin liittyvä taso on ollut huomattavasti tekniikkaa oleellisempi. Eli noin 5 000 vuotta vanhalla tekniikalla pystyttiin luomaan nykyaikaakin hämmästyttäviä saavutuksia. Organisatorisen tason keskeinen kysymys on keskitetty vai hajautettu. Hajautettu taas liittyy keskeisesti tietoliikennetekniikkaan.

Informatiivinen taso voidaan nähdä kuudentena sodankäynnin toiminnallisena ulottuvuutena. Sodankäynnillä ja informaatiolla voidaan nähdä kolme suhdetta. Ne ovat:

Informaatio on aina ollut oleellinen tekijä sodankäynnissä. Muun muassa vastustajan doktriinin, aseiden, johtajien ja moraalin sekä taistelumaaston ja sään tunteminen ovat näitä tekijöitä. Informaatio oli aiemmin kuitenkin vain tukitoimi. Ilman sitä taistelun voittaminen oli täysin mahdollista. Informaatiotekniikka on ollut merkittävässä asemassa sodankäynnissä vasta hieman yli sata vuotta. Informaatiosodankäynti on vasta syntymässä.

Lisäksi tekemiseen tarvitaan aina energiaa, tilaa ja aikaa.

Jokaisessa sodassa ja sotajoukossa on ollut kyseiset ulottuvuudet ja tulee olemaan. Se miten eri ulottuvuudet painottuvat eri sodissa tai asevoimissa, vaihtelee. Joissakin sodissa jokin ulottuvuus on noussut muita merkittävämmäksi. Esimerkiksi toisen maailmansodan alku oli operatiivisen sodankäynnin, salamasodan ylivoimaa ja sen loppu logistisen sodankäynnin, massan juhlaa.

Sota voidaan hävitä millä tahansa toiminnallisella tasolla tai niiden yhdistelmällä. On tärkeää ymmärtää vihollisen ja oma tilanne sodankäynnin eri toiminnallisilla tasoilla ja välttää vastustajan vahvoja ulottuvuuksia ja iskeä sen heikkoihin ulottuvuuksiin. Omassa toiminnassa tärkeää on tasaisuus, eli se, että muita tasoja heikompia kohtia ei ole. Tämä on kokonaisuuden ymmärtämistä ja hallintaa.

Edellä mainittu edustaa sodankäynnin loogista tasoa. Paradoksaalista, suhteellisesta edusta syntyvää tasoa edustaa esimerkiksi se, että vastustajan vahvuuksia vastaan tulee hyökätä juuri siitä syystä, että ne ovat vahvuuksia, tai että teknisesti nopein ja suorin tie ei ole sitä vihollisen vaikuttaessa, koska myös vihollinen on nähnyt teknisesti nopeimman ja suorimman tien nopeimmaksi ja suorimmaksi ja maksimoinut omat vastatoimensa kyseiselle tielle.

Oleellista on lisäksi, että oma sodankäynnin toiminnallinen ulottuvuuskokonaisuus muodostaa synergistisen kokonaisuuden. Oleellisinta on siis ensin sodankäynnin kokonaisidea. Esimerkiksi Saksan toisen maailmansodan aikainen salamasotadoktriini oli kokonaisidea, joka sisälsi synergiaa ainakin teknologisen, organisatorisen, psykologisen ja operatiivisen tason välillä.

Nykyaikaisen informaatiosodankäynnin uusi idea, synergistinen kokonaisuus on johtamissodankäynti, Command and Control Warfare, C2W. Se pyrkii:

  • organisatorisella tasolla vastustajan organisaation ja toiminnan yhtenäisyyden murtamiseen
  • sosiaalisella tasolla vastustajan ja erityisesti sen johtajien tahdon murtamiseen
  • teknisellä tasolla vaikuttamaan tai kontrolloimaan vastustajan tärkeimpien järjestelmien avainkohteita
  • operatiivisella tasolla luomaan tempon, johon vastustaja ei pysty vastaamaan
  • informatiivisella tasolla luomaan ylivoimaisen eron johtamisjärjestelmien ja niiden tukijärjestelmien kuten tiedustelu- ja viestijärjestelmien, eli tietokonejärjestelmien välille.

Johtamissodankäynnin ydin on synergia, joka saavutetaan tietoon liittyvällä, eli tärkeimmäksi nousseen ja monta kautta vaikuttavan sodankäynnin elementin koordinaatiolla.

Lähteet

  • Ahvenainen, Sakari: Sotilasfilosofi Quincy Wright ja sodankäynnin muutos – informaatioajan evolutiivinen ja systeeminen näkemys sodankäyntiin. Tiede ja Ase, 2008, 66. vsk. Artikkelin verkkoversio. (suomeksi)

Viitteet

  1. ↑ Ahvenainen, Tiede ja Ase s.16

Aiheesta muualla

source: https://fi.wikipedia.org/wiki/Sodank%C3%A4ynnin_tasot