Polybios.

Polybios (m.kreik. Πολύβιος, lat. Polybius; n. 203–118 eaa.) oli antiikin kreikkalainen hellenistisellä kaudella elänyt historioitsija, jonka tuotannosta suuri osa on säilynyt. Hänet tunnetaan teoksestaan Historia.

Polybios oli kotoisin Arkadian Megalopoliista. Hän oli panttivankina Roomassa seitsemäntoista vuotta, minä aikana hän ehti hyvin tutustua Rooman oloihin. Hänen pääteoksensa on Historiai, jossa ensimmäisen kerran esitetään Rooman valtakunnan maailmanhistoriallinen merkitys. [1]

Polybios jäi vangiksi yhdessä tuhannen muun kreikkalaisen kanssa taistellessaan Akhaian liiton joukoissa Pydnan taistelussa. Vankeusaika kului kuitenkin miellyttävästi, kun hän joutui Pydnan voittajan Lucius Aemilius Paulluksen palvelijaksi. Isäntänsä kanssa hän pääsi liikkumaan Rooman valtakunnan eri osissa, ja näillä matkoilla hän muodosti vahvan näkemyksensä Roomasta.[1]

Polybioksen päätyö, 40 kirjan laajuinen Historiai-teos on säilynyt alkuosaltaan. Teoksessa tarkasteltiin Rooman nousua Välimeren mahtitekijäksi puunilaissotien aikana vuosina 220–146 eaa. Hän oli suuri Rooman ihailija, mutta pyrki esittämään vain tosiasioita. Keskiajalla Polybios vajosi unohduksiin lännessä, mutta Bysantissa hänet tunnettiin. Renessanssi nosti hänet uudelleen maineeseen. Hänen teoksiaan ovat lukeneet esimerkiksi Machiavelli, Montesquieu ja Ruotsin kuningas Kustaa II Aadolf. Sanotaan, että Montesquieun kautta Polybioksen ajatukset välittyivät Yhdysvaltojen perustuslakiin ja siinä käytettyyn vallan kolmijako-oppiin.[1]

Lähteet

  1. ↑ a b c Paavo Castrén: Uusi antiikin historia, s. 254–255. Helsinki: Otava, 2012. ISBN 978-951-1-21594-3

Aiheesta muualla

source: https://fi.wikipedia.org/wiki/Polybios