Design of generalized search interfaces for health informatics

Montenegro
Oma nimi	Црногорски, Crnogorski
Tiedot
Alue	Balkan
Virallinen kieli	Montenegro
Kirjaimisto	kyrillinen ja latinalainen
Kielenhuolto	Serbian standardisointilautakunta[1]
Kielitieteellinen luokitus
Kielikunta	indoeurooppalaiset kielet
Kieliryhmä	Eteläslaavilaiset kielet
Kielikoodit
ISO 639-2	cnr
ISO 639-3	cnr
Ohje
Infobox OK

Montenegron kieli eli montenegro (montenegroksi crnogorski jezik, црногорски језик) on eteläslaavilaisten kielten läntiseen haaraan kuuluvan serbokroaatin kielen Montenegrossa käytettävä standardisoitu muoto. Se perustuu jekaavis-štokaaviseen murteeseen (štokavski) ja siten sitä ymmärtävät muut serbokroaatin puhujat, jotka nykyään nimittävät kieltään serbiaksi, kroatiaksi ja bosniaksi.^[2]

Montenegron kieli määriteltiin Montenegron valtion viralliseksi kieleksi maan perustuslaissa syksyllä 2007 ja sen kielioppi ja oppikirjat ilmestyivät kesällä 2009. Oikeinkirjoituksen merkittävin uudistus on kirjainten "ś" ja "ź" ottaminen käyttöön ja kirjainten määrän lisääntyminen 32:een. Uusilla kirjaimilla merkitään liudentuneita äänteitä, joka aiemmin kirjoitettiin "sj" ja "zj".^[3] Kieltä voidaan kirjoittaa myös latinalaisin kirjaimin, mutta ensisijaisessa käytössä ovat kyrilliset kirjaimet.^[4] Montenegron rannikolla (Herceg Novi-Kotor-Budva-Ulcinj), jolla on historiallisesti läheisempi suhde Dalmatiaan ja Hertsegovinaan kuin sisämaahan, käytetään pääasiassa latinalaisia kirjaimia, joten kirjoitusasu ei eroa kroatiasta. Vuoristossa sen sijaan käytetään kyrillisiä. Kyrillisyys ja latinalaisuus kytkeytyvät osittain uskonnolliseen ja kulttuuriseen identiteettiin. Montenegron rannikko on perinteisesti katolilais-ortodoksista, kun taas sisämaan vuoristo on lähes yksinomaan Serbian ortodoksikirkon piirissä.

Vaikka kieltä ei ole poliittisesti ja kielitieteellisesti tunnustettu omaksi kielekseen, osa ihmisistä pitää sitä omana kielenään vaikkakin suurin osa sen puhujista pitää sitä serbian murteena. Kielellä oli Montenegrossa vuonna 2006 198 000 puhujaa.^[4] Vuoden 2003 väestönlaskennassa 21,53 % Montenegron väestöstä kertoi montenegron kielen äidinkielekseen. Näin ollen montenegron kielellä olisi noin 120 000 puhujaa maan 600 000 asukkaasta. Väestöstä 63,5 % kertoi äidinkielensä olevan serbia. Samassa laskennassa 32 % väestöstä kertoi olevansa serbejä.

Montenegron kielen eroa serbian kielestä on erityisesti ajanut Montenegron kielen instituutin johtaja, professori Vojislav Nikčević. Myös Montenegron entinen itsenäisyysmielinen pääministeri Milo Đukanović on ilmoittanut olevansa montenegron kielen puhuja ja tukenut avoimesti kielen tunnustamista. Perustuslakiin kielen virallistamista ehdotti sen kirjoittanut lakimies Mijat Šuković.

»Sva ljudska bića rađaju se slobodna i jednaka u dostojanstvu i pravima. Ona su obdarena razumom isavješću i jedni prema drugima treba da postupaju u duhu bratstva.»

Suomeksi:
»Kaikki ihmiset syntyvät vapaina ja tasavertaisina arvoltaan ja oikeuksiltaan. Heille on annettu järki ja omatunto, ja heidän on toimittava toisiaan kohtaan veljeyden hengessä.»

(YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 1. artikla) ^[5]