Design of generalized search interfaces for health informatics

Lusikka on ruokailuväline, jossa on varsi ja maljamainen pesäosa. Nykyiset lusikat valmistetaan yleisimmin ruostumattomasta teräksestä. Lusikoita tehdään myös muun muassa hopeasta, puusta ja muovista.

• 
  Keittolusikka
• 
  Hyvin yksinkertainen koneellisesti valmistettu puulusikka
• 
  Jälkiruokalusikka
• 
  Luusta valmistettuja lusikoita

Vanhimmat lusikat ovat kivikaudelta^selvennä eli noin 4000-luvulta ennen ajanlaskun alkua. Vanhimmat tunnetut lusikat on tehty puusta, mutta ensimmäiset lusikat on saatettu tehdä tuohesta. Löydetyt lusikat oli tehty hakkaamalla kiveä puuta vasten ja hiomalla hiekkaa ja vettä aihiota vasten. Tällaisia lusikoita on löydetty kolme. Ne on tehty sembramännystä, ja niiden varsiin on kaiverrettu eläinten päitä. Muodoltaan ne poikkeavat paljon nykylusikoista: niissä on lyhyt varsi ja iso, kämmentä jäljittelevä syvennys. Tällaisia lusikoita käytettiin koko kädellä.

Suomalaisten otaksutaan siirtyneen käsin syömisestä lusikan käyttöön ensimmäisen vuosituhannen vaihteen jälkeen. Uusi ruokailutapa omaksuttiin ensin Turun seudulla, josta se vähitellen levisi muualle maahan. Vanhin säilynyt lusikka on 1200-luvulta.^lähde?

Myös luuta ja sarvea on käytetty valmistusmateriaalina.^[1]

Lusikkaa käytetään myös mittana ruoanlaitossa. Yksi ruokalusikallinen (rkl) vastaa kolmea teelusikallista (tl). Teelusikan koko on 5 millilitraa (ml) ja ruokalusikan 15 ml. Näin ollen 20 tl on sama kuin 1 desilitra (dl).

Kummit voivat antaa kummilapselleen ristiäislahjaksi kummilusikan. Tyypillisesti kummilusikka on hopeinen ja koristeellinen. Kummilusikkaan voidaan kaivertaa esimerkiksi lapsen syntymäaika ja paino.^[2]

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Lusikka Wikimedia Commonsissa

• Immonen, Visa: Suomen vanhanmallisista lusikoista. (pro gradu -tutkielma) Turun yliopiston arkeologian laitos, 2001.