Design of generalized search interfaces for health informatics

Harlu
Entinen kunta – luovutettu Neuvostoliitolle
sijainti
Lääni	Viipurin lääni
Maakunta	Karjalan historiallinen maakunta
Kihlakunta	Sortavalan kihlakunta
Kuntanumero	080
Perustettu	1922
Lakkautettu	1948 (luovutettu Neuvostoliitolle 1944)
Pinta-ala	n. 300 km²
– maa	252,6 km²
Väkiluku	7 828 (1939)
– väestötiheys	30,99 as./km²
Infobox OK

Harlu on entinen Suomen kunta, joka sijaitsi Laatokan Karjalassa lähellä Sortavalaa Neuvostoliitolle vuonna 1944 luovutetulla alueella. Harlun pinta-ala oli vuonna 1939 252,6 km² ja asukasluku 7 828.^[1]

Jänisjärvestä Laatokkaan laskevan Jänisjoen rantamille syntyi 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa nopeasti kasvava teollisuusyhdyskuntien sarja. Muista lähitienoista nopeasti erottautuvalle jokilaaksolle ryhdyttiin puuhaamaan omaa itsehallintoa 1900-luvun alkuvuosina.

Harlun evankelisluterilaisen seurakunta perustettiin Keisarillisen Suomen senaatin 4. huhtikuuta 1916 tekemällä päätöksellä. Uusi seurakunta aloitti toimintansa vappuna 1918. Seurakuntaan lohkaistiin alueita Sortavalan maaseurakunnasta ja Ruskealan seurakunnasta. Myöhemmin seurakuntaan liitettiin myös osia Impilahden ja Soanlahden seurakunnista. Ortodoksista seurakuntaa Harluun ei perustettu, vaikka huomattava osa alueen asukkaista olikin ortodokseja. Harlun ortodoksit kuuluivat Sortavalan ja Suistamon ortodoksisiin seurakuntiin.

Uuden seurakunnan perustamisen jälkeen ryhdyttiin alueella puuhaamaan myös oman kunnan perustamista. Ensimmäinen uuden kunnan perustamiseen tähtäävä kokous järjestettiin 1. toukokuuta 1921 ja anottiin valtioneuvostolta lupaa itsenäisen kunnan perustamiseen. Lupa saatiinkin ja myös Sortavalan maalaiskunnan kanssa syntynyt kiista saatiin ratkaistuksi, ja uusi kunta saattoi aloittaa toimintansa 1. elokuuta 1922. Uuden kunnan pinta-ala oli 210 km² ja asukasluku hieman alle 5 000 henkeä.^lähde? Molemmat luvut ehtivät kasvaa ennen kunnan toiminnan lakkaamista.

Harlun kunnan aluetta hallitsee Jänisjärvestä Laatokkaan laskeva Jänisjoki, jonka vuolaasti virtaaviin koskiin oli hyvä perustaa teollisuuslaitoksia. Jokilaaksosta muodostui nopeasti erittäin voimakas puunjalostukseen keskittynyt teollisuuskeskus, jonka ympärille uusi kunta perustettiin. Toki Harlun alueella toimi myös lukuisa määrä maanviljelijöitä, mutta teollisuustyöntekijöiden osuus väestöstä oli poikkeuksellisen suuri. Jänisjoen varteen perustettiin kolme merkittävää tehdasta.

Pääartikkeli: Hämekosken kartonkitehdas

Jänisjoen yläjuoksulle Hämekoskeen oli 1800-luvun lopulla perustettu voimalaitos sekä Suomen ensimmäinen karpiiditehdas. Tehtaan toiminta jouduttiin kuitenkin lopettamaan karpiidin huonon menekin vuoksi ja tilalle valmistui vuonna 1902 puuhiomo ja kartonkitehdas. Puuhiomo korvattiin vuonna 1918 vaneritehtaalla. Vuonna 1921 valmistui vielä rautasulattamo rautaromun sulattamista varten. Hämekosken tehtaiden toiminta lakkasi rakennusten vaurioiduttua pahoin talvisodan pommituksissa. Hämekosken tehtaat toimivat aluksi nimellä Hämekoski Aktiebolaget ja sittemmin Karelia Wood -nimellä.

Pääartikkeli: Leppäkosken paperitehdas

1900-luvun alkuvuosina perustettiin Leppäkosken kylään (Harlun kirkonkylä) voimalaitos, saha, puuhiomo sekä paperi- ja tiilitehdas. Leppäkoski Fabrikers Aktiebolag joutui vaikeuksiin 1920-luvun alkuvuosina uusien sahojen aiheuttaman kilpailutilanteen ja Venäjän markkinoiden tyrehtymisen vuoksi. Ratkaisuksi muodostui uuden voimalaitoksen ja selluloosatehtaan perustaminen. Talvisota koitui myös Leppäkosken tehtaiden toiminnan päätepisteeksi.

Pääartikkeli: Läskelän paperitehdas

Läskelänkoski kasvoi Harlun merkittävimmäksi teollisuuskeskittymäksi. Läskelänkoskeen oli Venäjän tykistöhallitus perustanut pienen sahan jo 1800-luvun alussa. Tykistöhallituksen luopuessa sahasta vuonna 1860 siirtyi koski tehtaineen Wärtsilän rautaruukin perustajan ja omistajan Nils Ludvig Arppen haltuun.

Vuonna 1893 tehdas aloitti toimintansa puuhiomona ja vuonna 1905 tehtaaseen lisättiin paperikone. Myös sahaa laajennettiin. Läskelän tehtaat saivat nimekseen Läskelä Bruks Aktiebolag. Venäjän markkinoille tarkoitetun ruskean paperin valmistuksesta siirryttiin valkean sanomalehtipaperiin Suomen itsenäistyttyä ja idänkaupan tyrehdyttyä. Yhtiö osti vuonna 1924 talousvaikeuksiin ajautuneet Leppäkosken tehtaat. Vuonna 1935 Läskelän tehtaat siirtyivät Kymin Osakeyhtiön haltuun. Läskelän tehtaat pystyivät Harlun ainoina teollisuuslaitoksina jatkamaan toimintaansa myös jatkosodan aikana. Sodan jälkeen tehtaan toiminta jatkui neuvostoliittolaisten omistuksessa.

Kunnallisten kansakoulujen lisäksi toimi Läskelän kylässä 1920-luvulta alkaen ammattikoulu, jossa opetettiin pojille puu- ja metallitöitä sekä tytöille kotitaloutta ja käsitöitä. Koulu palveli etenkin Läskelän tehtaan työntekijöiden koulutustarpeita. Vuonna 1938 käynnistyi Harlussa Mieskotiteollisuuskoulun toiminta. Koulu joutui lopettamaan toimintansa nopeasti Talvisodan sytyttyä. Omaa oppikoulua Harluun ei koskaan perustettu, vaan opinhaluisten täytyi suunnata kohti Sortavalan kouluja.

Lukuvuonna 1937–1938 kunta oli jaettu 11 koulupiiriin.^[2] Ainakin seuraavat kansakoulut toimi Harlun kunnassa: Läskelässä (1882–), Hämekoskella (1898), Harlu (1900–), Joensuussa (1900–), Häyskynvaarassa, Paussussa, Heinäjoella (1914–) ja Läskelässä (1918–) ^[3] sekä Viisossa^[4].

Harlussa toimi aktiivinen suojeluskunta, jolla oli myös oma meriosasto. Lähes jokaisella kylällä oli myös oma työväenyhdistyksensä. Harlulaisten liikuntaharrastuksesta pitivät huolta Harlun Urheilijat, pesäpallon parissa toiminut Urheiluseura Hyrske ja Voimistelu- ja Urheiluseura Läskelän Riento. Nuorille tarjosivat toimintaa partiolippukunnat Läskelän Toimenpojat ja Tytöt, Jänisjoen Vesat sekä Jananuksen Joukamot. Harlussa toimi myös Lotta-Svärd -osasto, metsästys- ja ampumaseura, nuorisoseuroja, marttayhdistyksiä, kaksi maamiesseuraa, kuoroja ja orkestereita sekä opettajayhdistys.

Talvisodan aikana eivät harlulaiset joutuneet vielä evakkotaipaleelle, sillä sotatoimet eivät ulottuneet kunnan alueelle saakka. Ainoastaan kunnan itäisimpien osien asukkaat joutuivat lähtemään pakoon lähestyvää sotaa. Moskovan rauhassa 1940 Harlu siirtyi Neuvostoliiton haltuun, joten harlulaisten täytyi kuitenkin jättää kotiseutunsa sodan päätyttyä. Harlulaisten evakkojunat suuntasivat Kontiolahdelle, josta evakot siirtyivät Pohjois-Savon kautta Keski-Pohjanmaalle. Välirauhan aikana kunnantoimisto toimi ja hoiti harlulaisten asioita Nilsiässä, Kälviällä ja Kokkolassa. Jatkosodan sytyttyä kunnantoimisto palasi Harluun. Harlun seurakunnan kirkkoherranvirasto oli evakossa Kokkolassa, josta sekin palasi takaisin Harluun kesällä 1941. Syksyn aikana palasi valtaosa harlulaisista evakkopaikkakunniltaan takaisin kotiseuduilleen.

Toisen kerran harlulaiset joutuivat evakkotaipaleelle Jatkosodassa Neuvostoliiton suurhyökkäyksen edellä kesällä 1944. Evakkojunat suuntasivat tällä kertaa Etelä-Pohjanmaalle. Kunnantoimisto suuntasi tällä kertaa Kauhavalle ja sittemmin Tikkakoskelle.

Harlun kunnan toiminta lakkasi Jyväskylässä 11. joulukuuta 1948 pidetyn lopettavan kokouksen jälkeen. Samassa yhteydessä perustettiin Harlu-säätiö ja Harlun pitäjäseura vaalimaan harlulaisia perinteitä. Kirkkoherranvirasto evakuoitiin myös Kauhavalle ja se ehti toimia myös Jyväskylässä ennen seurakunnan lakkauttamista 4. joulukuuta 1949. Harlun kunta ehti toimia 26 ja seurakunta 31 vuotta. Useimpien harlulaisten maanviljelijöiden lopullisiksi asuinsijoiksi vakiintuivat Jyväskylän ja Pieksämäen seudut.^lähde? Teollisuustyöväelle ei osoitettu varsinaisia evakkopaikkakuntia, joten he hajaantuivat halujensa mukaan ympäri maata.

Varsinaisia kyliä oli yhdeksän: Harlu (Leppäkoski), Heinäjoki, Honkakylä, Häyskynvaara, Joensuu, Läskelä, Paussu, Tenjärvi ja Vehkalahti. Tarkemmin myös Kirkkolahti, Kontiolahti, Mäkisalo, Nukuttalahti, Orjatlahti, Pellotsalo, Pieni Tulola, Pohjus, Purovaara, Putsinlahti, Riekkala, Sulkasenlahti, Suuri Rytty, Suuri Tulola, Telkinniemi, Tukianmäki, Uijalanranta.

• Harlu: Harlun koulu (edelleen toimiva), Pyyrlammin hautausmaa ja muistomerkit 1992 ja 1996
• Honkakylä, ortodoksinen hautausmaa ja muistomerkki 1992
• Jänisjärvi, Harlun pohjoisin kylä. Rautatieristeys.
• Kilketti: Kopravaara, korkeus 98 metriä ja Suur-Kilketinmäki, korkeus 136 metriä. Suur-Kilketinmäen juurella sijaitseva entinen pappila on yksityisessä asuinkäytössä.
• Kirjavalahti, Laatokan pohjoisin kärki
• Läskelän koski, Jänisjoen suurin koski
• Paksuniemi, aikaisempi luonnonsuojelualue, rautakautinen linnamäki
• Piispanvuori, näköalapaikka
• Pötsövaara, korkeus 187,4 metriä, Pohjois-Laatokan korkein paikka
• Rautalahti, entinen majatalon paikka, parketin valmistusta kylässä ja turkistarhausta sekä kerrostaloja
• Vehkalahti, Petrakallion entinen lomanviettopaikka ja entinen kylpyläpaikka

Entinen Harlun kunnan alue kuuluu nykyisin Karjalan tasavallan Pitkärannan piiriin, jossa se on jaettu Harlun ja Läskelän maalaiskuntien kesken.

Entiset harlulaiset pitävät yhteyttä toisiinsa kahden pitäjäseuran Harlu-seura ry:n ja Harlun Perinneyhdistys ry:n kautta. Yhdistykset järjestävät entisten harlulaisten tapaamisia ja muita tapahtumia sekä jäsenmatkoja Harluun. Harlusta on kunnan lakkauttamisen jälkeen julkaistu seuraavat kirjat:

• Vauramo, Eino: Harlu, Laatokan-Karjalan nuorin siirtopitäjä. Harlun pitäjäseura, Pieksämäki 1962.
• Ryysy, Harri: Harlun ev.lut.srk:n historia 1916-1949. Jyväskylä 1978.
• Kokko, Paavo & al.: Tehtaiden savuja ja kukkaketoja - kuvia Harlusta. Harlu-seura ry, Jyväskylä 1999.

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Harlu Wikimedia Commonsissa

• Harlu-seura ry
• Luovutettu Karjala - Harlu
• Markus Lehtipuu: Karjalan tragedia - Harlu (2003)
• Pötsövaara Laatokan Karjalan Koli, Hakkapeliitta, 01.08.1933, nro 31, s. 16, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot